Ratsain he ottivat kiinni köyhiä kiertolaisia, jotka polttomerkittiin kuin karja ja ajettiin kaupunkeihin kokoamispaikoille myytäväksi rikkaille englantilaisille.
Orjia moniin tarpeisiin
Irlantilaiset naiset olivat Uudessa maailmassa haluttua kauppatavaraa, ja nuorimpia ja kauneimpia naisia ostettiin isoilla rahoilla jalkavaimoiksi. Vähemmän kauniit naiset ostettiin siivoamaan ja laittamaan ruokaa, ja irlantilaislapsia otettiin vikkeliksi palvelijoiksi plantaasinomistajien taloihin.
Monia lapsista kohdeltiin kuitenkin kaltoin, ja osa heistä päätyi jo nuorina Jamestownin lukemattomiin bordelleihin. Ne harvat naiset, joita ei myyty plantaaseille, kokivat vielä karumman kohtalon.
Barbadoksen virallisista arkistoista löytyneiden asiakirjojen mukaan saarella toimi ”siittoloita”, joissa naisilla teetettiin lapsia myytäväksi edelleen orjiksi, usein bordelleihin. Siittäjinä näissä lapsitehtaissa toimivat usein niiden omistajat itse tai tarkoitukseen sopiviksi katsotut mustat orjat.
Irlantilaisten naisten ja mustien miesten jälkeläisinä syntyneitä tyttöjä pidettiin seksuaalisesti arvokkaina, koska ajateltiin, että heissä valkoiseen naiseen yhdistyi mustan miehen seksuaalisuus.
Tavalliset irlantilaisnaiset kun olivat joidenkin plantaasinomistajien mielestä ”tylsiä” seksiorjia, kun taas mulattityttöjen uskottiin taipuvan halukkaasti jos jonkinlaisiin seksuaalisiin suorituksiin.
Orjia Irlannista vielä 1800-luvulla
Englannissa alettiin vähitellen paheksua valkoista orjakauppaa. Esimerkiksi Barbadoksen kuvernööri Thomas Modyford valitti Englannin parlamentille vuonna 1665 muiden plantaasinomistajien toimista.
Hänen mukaansa entiset upseerit olivat muuttuneet ”tiukimmista pyhimyksistä säädyttömiksi paholaisiksi”.
Vastustus yltyi, kun ahneet ihmisryöstäjät alkoivat siepata satunnaisesti myös englantilaisia tyttölapsia. Kaikesta huolimatta toiminta jatkui.
Vielä vuonna 1798 tuhansia irlantilaisia myytiin orjiksi Amerikkaan ja Australiaan Irlannissa leimahtaneen uuden kapinan jälkeen. Käytännössä irlantilaisten orjakauppa päättyi vasta Britannian kieltäessä kaiken orjuuden vuonna 1833.
Irlantilaisten orjien tarkka määrä ei ole tiedossa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 500 000 irlantilaista siepattiin ja myytiin orjiksi.