Orjaplantaasit eli laajamittaiseen orjatyövoimaan perustuva maatalous yhdistetään yleisimmin Karibian tai Pohjois-Amerikan puuvillapeltoihin.
Ensimmäinen orjaplantaasi perustettiin kuitenkin ilmeisesti São Tomén saarelle, joka sijaitsee Afrikan länsirannikon edustalla noin 40 kilometriä päiväntasaajasta pohjoiseen.
Portugalin kuningas otti saaren siirtomaaksi vuonna 1493. Muutamaa vuotta myöhemmin eurooppalaiset alkoivat viljellä ja jalostaa sokeria orjatyövoimalla, kuten saarella sijaitsevan ja aiemmin huomiotta jääneen raunion arkeologiset tutkimukset osoittivat.
Raunio sijaitsee Praia Melãon kylässä saaren koillisosassa.
Kölnin yliopiston Afrikan tutkimuslaitoksen antropologi M. Dores Cruzin sekä São Tomé ja Príncipen yliopiston kollegoiden tutkimukset todistivat, että rakennukset olivat alun perin osa sokeriplantaasia, jossa oli myös asuintiloja.
Arkeologiset analyysit ja historialliset asiakirjat paljastivat myös, että orjat olivat ensimmäisiä, jotka tekivät plantaasin kaikki työt – myös rakennusten pystyttämisen ja korjaukset.
Plantaasi oli Euroopalle tärkeä sokerin lähde
Portugalilaiset toivat orjia laajalta alueelta, johon kuuluivat nykyiset Benin, Kongon tasavalta, Angola ja Kongon demokraattinen tasavalta.
Sokeriplantaasin rakennuksia käytettiin myöhemmin muihin tarkoituksiin, mutta ne on hylätty 1800-luvulla.
Saari oli vuonna 1530 merkittävin [sokerin] toimittaja Eurooppaan (https://historianet.fi/yhteiskunta/kauppa/kolmiokauppa-orjia-vaihdettiin-puuvillaan-ja-tupakkaan).
Toistuvat orjakapinat ja sokerin laadun heikkeneminen vaikeuttivat kuitenkin tuotantoa. Portugalilaiset siirsivät 1600-luvulla tuotannon – ja samalla koko plantaasijärjestelmän – siirtomaahansa Brasiliaan.
"São Tomésta tuli näin ollen ensimmäinen tropiikin plantaasitalous, joka perustui yksinomaan sokerin viljelyyn ja orjatyövoimaan. Sitä käytettiin mallina Uudessa maailmassa, jossa plantaasitalous kehittyi ja laajeni", kirjoittavat tutkijat tutkimuksessa, joka julkaistiin äskettäin Antiquity-lehdessä.