Frederikke Reimer, Nationalmuseet.
Tanska riimukirjoitusta

Riimuin kirjoitettu velkakirja on tulkittu

Tanskalaisen kirkon seinään kaiverrettu sekä riimuja että latinalaisia aakkosia sisältävä teksti kertoo, että pienessä maatalousyhteisössäkin osattiin kirjoittaa keskiajalla – ja laatia päteviä velkakirjoja.

Sønder Asmindrupin kirkon seinää Tanskan Holbækissä kaiverrettu erikoinen kirjoitus löydettiin jo vuonna 1909.

Kaiverroksen ensimmäiset rivit ovat riimukirjoitusta, ja niissä lukee ”Toke lainasi hopeaa Ragnhildilta”, mutta seuraavaa tekstiä, joka sisältää sekä riimuja että latinalaisia aakkosia, ei ole onnistuttu aiemmin tulkitsemaan.

Tanskan Kansallismuseon riimuasiantuntija Lisbeth Imer sekä keskiaikaisia tanskalaisia asiakirjoja digitoivassa ja julkaisevassa Diplomatarium Danicum -projektissa toimiva Anders Leegard Knudsenin ovat nyt tutkineet – ja tulkinneet – kirjoituksen.

He tulivat siihen tulokseen, että viimeisellä rivillä lukee päivämäärä: ”2. toukokuuta armon vuonna 1210”.

Päivämäärä tekee kirjoituksesta pätevän velkakirjan, joka olisi lainvoimainen asiakirja tänäkin päivänä.

Tanskasta ei ole aiemmin löytynyt tämän kaltaista asiakirjaa, ja koko maailmastakin niitä on tunnettu aiemmin vain kolme. Tanskan velkakirja on poikkeuksellinen senkin vuoksi, että sen osapuolet eivät ole yhteiskunnan korkeimmalta huipulta.

Tanska riimukirjoitus

Kirkon seinään kaiverrettuja juridisia asiakirjoja tunnetaan aiemmin kolmesta paikasta: Folen kirkko Gotlannissa, Pyhän Sofian katedraali Kiovassa ja Pyhän Panteleimonin kirkko Galitšissa Venäjällä.

© Roberto Fortuna, Nationalmuseet.

Teksti kertoo yhteiskuntaluokasta

Lakiasiakirjat kirjoitettiin yleensä pergamentille, ja ne oli laadittu yhteiskunnan hallitsevan luokan tarpeisiin. Niinpä löytö kertoo myös tutkijoille uutta keskiajan kirjoituskulttuurista.

”Kirjoittajat ovat hallinneet kaksi kieltä, mikä kertoo tietyn asteisesta oppineisuudesta. Siksi en usko, että kirjoittaja on ollut ihan tavallista kansaa vaan ehkäpä seurakunnan pappi tai muu korkea-arvoinen kirkonmies”, Anders Leegaard Knudsen kertoo.

Hoveissa asiakirjat kirjoitettin yleensä latinaksi ja latinalaisilla kirjaimilla, kun taas tavallinen kansa kirjoitti äidinkielellään ja riimuilla.

”Sønder Asmindrupin kirjoitus osoittaa, että todennäköisesti myös niin sanotut tavalliset ihmiset laativat kirjallisia sopimuksia jo varhain keskiajalla, mikä on meille aivan uusi tieto”, Imer lisää.