YK:n lippu

YK syntyi toisen maailmansodan tuhkasta

Toisen maailmansodan jälkeen 51 valtiota perusti YK:n ehkäistäkseen uuden maailmansodan. Nykyisin YK:ssa on 193 jäsentä, joiden tavoitteena on turvallisempi, vihreämpi ja tasa-arvoisempi maailma.

Toisen maailmansodan jälkeen 51 valtiota perusti YK:n ehkäistäkseen uuden maailmansodan. Nykyisin YK:ssa on 193 jäsentä, joiden tavoitteena on turvallisempi, vihreämpi ja tasa-arvoisempi maailma.

Shutterstock

Mikä YK on?

YK:n eli Yhdistyneiden kansakuntien päämajan edustalla New Yorkissa liehuvat organisaation liput.

Lipun pohjaväri on sininen, ja keskelle on hahmoteltu valkoisella maapallo oliivipuun oksien kehystämänä. Oksat symboloivat rauhaa, ja maapallo kaikkia ihmisiä.

Aina siitä asti, kun YK perustettiin 24. lokakuuta 1945 toisen maailmansodan jälkeen, järjestö on ponnistellut yltääkseen lippunsa symboliikan tasolle ja tehdäkseen maailmasta rauhanomaisemman paikan.

Nykyisin YK:lla on 193 jäsenmaata eli lähes kaikki maailman maat. Jäsenmaat sitoutuvat säilyttämään rauhan kansainvälisellä yhteistyöllä ja yhteisillä turvallisuustoimenpiteillä.

Liittyessään YK:n jäseneksi valtion on allekirjoitettava YK:n peruskirja.

Peruskirjassa on listattu YK:n neljä päätavoitetta:

  1. Ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.
  2. Kehittää kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita.
  3. Aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä.
  4. Toimia keskuksena, joka yhdenmukaistaa kansakuntien toimenpiteet näiden yhteisten päämäärien saavuttamiseksi.

Kuka perusti YK:n?

YK suunniteltiin sodan aikana

Lokakuun 30. päivänä 1943 Kiinan, Neuvostoliiton, Britannian ja Yhdysvaltojen edustajat tapasivat Moskovassa ja pääsivät yksimielisyyteen kansainvälisen rauhaa ylläpitävän järjestön perustamisesta sodan jälkeen.

Tämän "Moskovan julistuksen" jälkeisenä vuonna laadittiin ensimmäiset yksityiskohtaiset suunnitelmat YK:n perustamiseksi.

YK:n perusperiaatteet vahvistettiin tosin vasta San Franciscon konferenssissa (25. huhtikuuta – 26. kesäkuuta 1945).

YK:n alkuperäinen peruskirja

51 maata allekirjoitti YK:n peruskirjan 26. kesäkuuta 1945. Nykyisin asiakirjaa säilytetään Kansallisarkistossa Washington D.C.ssä.

© UN Photo/Rosenberg

Kaikkiaan 50 maan, muun muassa Tanskan ja Norjan, edustajat osallistuivat San Franciscon konferenssiin. Siellä laadittiin YK:n peruskirja ja YK:n tärkeimmän oikeuselimen, kansainvälisen tuomioistuimen, perussäännöt.

Ruotsi liittyi YK:hon vuonna 1946. Suomi joutui odottamaan jäsenyyttä vuoteen 1955, kun sen hakemusta ei hyväksytty vuonna 1947 kylmän sodan suurvaltatilanteen vuoksi.

Mitkä ovat YK:n tavoitteet?

YK suojelee ilmastoa

YK:n kestävän kehityksen agenda hyväksyttiin 25. syyskuuta 2015 New Yorkissa.

Agenda sisältää 17 konkreettista tavoitetta ja 169 alatavoitetta, joiden tarkoituksena on vähentää epätasa-arvoisuutta ja toimia ilmastonmuutosta vastaan poliittisen tahdon ja resurssien paremman jakamisen avulla.

YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitetta:

  1. Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
  2. Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
  3. Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
  4. Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
  5. Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia.
  6. Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
  7. Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.
  8. Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, täyttä ja tuottavaa työllisyyttä sekä säällisiä työpaikkoja.
  9. Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.
  10. Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
  11. Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.
  12. Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
  13. Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
  14. Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
  15. Suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistää metsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen.
  16. Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin; rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla.
  17. Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.

Yksi hyväksymistilaisuudessa läsnä olleista oli Yhdysvaltojen tuolloinen presidentti Barack Obama.

Puheessaan Obama totesi, että tavoitteiden saavuttaminen vaatii kovaa työtä mutta meillä ei ole varaa antaa tilanteen jatkua ennallaan:

”Meillä ei ole harhakuvitelmia edessä olevista haasteista. Tiedämme myös, että tämä on velvollisuutemme... Yhteinen ihmisyytemme pakottaa meidät toimimaan.”

Video: Kuuntele Obaman puhe YK:ssa

Mikä on YK:n ihmisoikeuksien julistus?

Vuonna 1948 YK muotoili ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, joka koostuu 30 artiklasta eli osasta.

Ihmisoikeuksien perusta ilmoitetaan julistuksen ensimmäisessä artiklassa näin: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”

Eleanor Roosevelt

Tuolloinen Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen Eleanor Roosevelt vastasi YK:n ihmisoikeuskomission puheenjohtajana pitkälti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen muotoilusta vuonna 1948.

© National Archives and Records Administration

Julistus ei sido allekirjoittajamaita juridisesti, mutta vuonna 1966 YK:ssa hyväksyttiin kaksi muuta ihmisoikeuksia koskevaa yleissopimusta:

Kansalais- ja poliittisten oikeuksien yleissopimus, jonka on määrä suojella yksittäisen ihmisen vapautta ja arvoa.

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus, jolla velvoitetaan valtiot vaalimaan kansalaisten perusoikeuksia ja ryhtymään niitä edistäviin toimiin.

Mitkä maat eivät kuulu YK:hon?

Neljä maata ei kuulu YK:hon

YK:n ulkopuolella on neljä valtiota.

Valtiot ovat:

  • Kosovo
  • Taiwan
  • Palestiina
  • Vatikaanivaltio.

Kosovo julistautui itsenäiseksi Serbiasta vuonna 2008, eikä se ole hakenut jäsenyyttä. Useat jäsenmaista vastustaisivatkin Kosovon hyväksymistä. Niistä muun muassa Venäjä ja Kiina kuuluvat YK:n turvallisuusneuvostoon ja voivat siten kumota jäsenyyspäätökset veto-oikeudellaan.

Taiwanilla oli paikka YK:ssa Kiinan nimellä vuoteen 1971. Se menetti sen Kiinan kansantasavallalle, joka julistettiin tuolloin oikeutetuksi jäsenyyteen.

Palestiinan itsehallinto haki viimeksi vuonna 2014 itsenäiseksi valtioksi tunnustamista, mutta YK:n turvallisuusneuvoston 15 jäsenestä vain kahdeksan puolsi sitä.

Vatikaanivaltio ei ole YK:n jäsen, koska katolisen kirkon on oltava poliittisesti sitoutumaton. Vuodesta 1964 Vatikaanivaltio on silti ollut YK:n tarkkailijajäsen ainoana itsenäisenä valtiona.

Luettelo YK:n jäsenmaista

Alla on lueteltu kaikki YK:n tämänhetkiset jäsenmaat aakkosjärjestyksessä. Maan nimen perässä ilmoitetaan vuosi, jolloin maa liittyi YK:hon:

  • Afganistan – 1946
  • Alankomaat – 1945
  • Albania – 1955
  • Algeria – 1962
  • Andorra – 1993
  • Angola – 1976
  • Antigua ja Barbuda – 1981
  • Argentiina – 1945
  • Armenia – 1992
  • Australia – 1945
  • Azerbaidžan – 1992
  • Bahamasaaret – 1973
  • Bahrain – 1971
  • Bangladesh – 1974
  • Barbados – 1966
  • Belgia – 1945
  • Belize – 1981
  • Benin – 1960
  • Bhutan – 1971
  • Bolivia – 1945
  • Bosnia-Hertsegovina – 1992
  • Botswana – 1966
  • Brasilia – 1945
  • Brunei – 1984
  • Bulgaria – 1955
  • Burkina Faso – 1960
  • Burundi – 1962
  • Chile – 1945
  • Costa Rica – 1945
  • Djibouti - 1977
  • Dominica – 1978
  • Dominikaaninen tasavalta – 1945
  • Ecuador – 1945
  • Egypti – 1945
  • El Salvador – 1945
  • Eritrea – 1993
  • Espanja – 1955
  • Etelä-Afrikka – 1945
  • Etelä-Korea – 1991
  • Etelä-Sudan – 2011
  • Etiopia – 1945
  • Fidži – 1970
  • Filippiinit – 1945
  • Gabon – 1960
  • Gambia – 1965
  • Georgia – 1992
  • Ghana - 1957
  • Grenada – 1974
  • Guatemala – 1945
  • Guinea – 1958
  • Guinea-Bissau – 1974
  • Guyana – 1966
  • Haiti – 1945
  • Honduras – 1945
  • Indonesia – 1950
  • Intia – 1945
  • Irak – 1945
  • Iran – 1945
  • Irlanti – 1955
  • Islanti – 1946
  • Iso-Britannia – 1945
  • Israel – 1949
  • Italia – 1955
  • Itä-Timor – 2002
  • Itävalta – 1955
  • Jamaika – 1962
  • Japani – 1956
  • Jemen – 1947
  • Jordania – 1955
  • Kambodža – 1955
  • Kamerun – 1960
  • Kanada – 1945
  • Kap Verde – 1975
  • Kazakstan – 1992
  • Kenia – 1963
  • Keski-Afrikan tasavalta – 1960
  • Kiina – 1945
  • Kirgisistan – 1992
  • Kiribati – 1999
  • Kolumbia – 1945
  • Komorit – 1975
  • Kongo – 1960
  • Kongon demokraattinen tasavalta (entinen Zaire) – 1960
  • Kreikka – 1945
  • Kroatia – 1992
  • Kuuba – 1945
  • Kuwait – 1963
  • Kypros – 1960
  • Laos – 1955
  • Latvia – 1991
  • Lesotho – 1966
  • Libanon – 1945
  • Liberia – 1945
  • Libya – 1955
  • Liechtenstein – 1990
  • Liettua – 1991
  • Luxemburg – 1945
  • Madagascar – 1960
  • Malawi – 1964
  • Malediivit – 1965
  • Malesia – 1957
  • Mali – 1960
  • Malta – 1964
  • Marokko – 1956
  • Marshallsaaret – 1991
  • Mauritania – 1961
  • Mauritius – 1968
  • Meksiko – 1945
  • Mikronesia – 1991
  • Moldova – 1992
  • Monaco – 1993
  • Mongolia – 1961
  • Montenegro – 2006
  • Mosambik – 1975
  • Myanmar (entinen Burma) – 1948
  • Namibia – 1990
  • Nauru – 1999
  • Nepal – 1955
  • Nicaragua – 1945
  • Niger – 1960
  • Nigeria – 1960
  • Norja – 1945
  • Norsunluurannikko – 1960
  • Oman – 1971
  • Pakistan – 1947
  • Palau – 1994
  • Panama – 1945
  • Papua-Uusi-Guinea – 1975
  • Paraguay – 1945
  • Peru – 1945
  • Pohjois-Korea – 1991
  • Pohjois-Makedonia – 1993
  • Portugali –1955
  • Puola – 1945
  • Päiväntasaajan Guinea – 1968
  • Qatar – 1971
  • Ranska – 1945
  • Romania – 1955
  • Ruanda – 1962
  • Ruotsi – 1946
  • Saksa – 1973
  • Salomonsaaret – 1978
  • Sambia – 1964
  • Samoa – 1976
  • San Marino – 1992
  • São Tomé ja Príncipe – 1975
  • Saudi-Arabia – 1945
  • Senegal – 1960
  • Serbia – 2006
  • Seychellit – 1976
  • Sierra Leone – 1961
  • Singapore – 1965
  • Slovakia – 1993
  • Slovenia – 1992
  • Somalia – 1960
  • Sri Lanka – 1955
  • St. Kitts ja Nevis – 1983
  • St. Lucia – 1979
  • St. Vincent ja Grenadiinit – 1980
  • Sudan – 1956
  • Suomi – 1955
  • Surinam – 1975
  • Sveitsi – 2002
  • Swazimaa – 1968
  • Syyria – 1945
  • Tadžikistan – 1992
  • Tansania – 1961
  • Tanska – 1945
  • Thaimaa – 1946
  • Togo – 1960
  • Tonga – 1999
  • Trinidad ja Tobago – 1962
  • Tšad – 1960
  • Tšekki – 1993
  • Tunisia – 1956
  • Turkki – 1945
  • Turkmenistan – 1992
  • Tuvalu – 2000
  • Uganda – 1962
  • Ukraina – 1945
  • Unkari – 1955
  • Uruguay – 1945
  • Uusi-Seelanti – 1945
  • Uzbekistan – 1992
  • Valko-Venäjä – 1945
  • Vanuatu – 1981
  • Venezuela – 1945
  • Venäjä – 1945
  • Vietnam – 1977
  • Viro – 1991
  • Yhdistyneet arabiemiirikunnat – 1971
  • Yhdysvallat – 1945
  • Zimbabwe – 1980