Walt Disney yritti hillitä itseään ajaessaan Disney-studion portista Burbankissa Kaliforniassa 29. toukokuuta 1941. Hänen piti kiilata Packard Coupéllaan tiensä lakkoilevien työntekijöiden joukon läpi.
"Walt Disney, sinun pitäisi hävetä itseäsi!" huusi sarjakuvapiirtäjä Art Babbitt megafoniin ja kääntyi sitten lakkoilevien kollegojensa puoleen: "Tuolla hän on! Mies, joka uskoo veljeyteen muiden kohdalla muttei itsensä!"
Disney kiehui raivosta. Hän hyppäsi ulos autosta ja oli aikeissa käydä Babbitin kimppuun, mutta useat sivulliset puuttuvat asiaan. Sen sijaan sarjakuvapomo marssii toimistoonsa, jossa hän määräsi valokuvaajan ottamaan kuvia kaikista lakkolaisista.
Valokuvat ripusttiin toimistoon, jotta Disney sai katsella kaikkien niiden kasvoja, jotka olivat pettäneet hänet – eli jokaista työntekijää, joka oli uskaltanut uhmata häntä.
Vaikka Disney tunnetaan Amerikan "Walt-setänä" – hauskana ja hyväntahtoisena elokuvantekijänä – niin kulissien takana hän oli kitkerä pomo, joka hallitsi yritystään rautaisella otteella.
Leni Riefenstahl käytti elokuvassaan Olympia uusia kamerakulmia ja elokuvallisia keinoja, kuten lähikuvia, jotka olivat tuolloin uraauurtavia.
Huhuja natsismista ja juutalaisvihasta
Disneyllä oli yhteyksiä amerikkalaiseen oikeistoon, ja hänen kansalliskonservatiiviset näkemyksensä ja kyseenalaiset tuttavuutensa ovat johtaneet siihen, että häntä on syytetty antisemitistiksi ja natsien sympatisoijaksi.
Walt Disney ei koskaan salannut sitä, että hän oli poliittisesti enemmän oikealla kuin vasemmalla. Matkustaessaan Euroopassa vuonna 1935 Disney vieraili [Mussolinin] (https://historianet.fi/yhteiskunta/politiikka/poliitikot/mussolini-halusi-luoda-imperiumin) perheen luona Roomassa.
Disney - toisin kuin kaikki muut Hollywoodissa - otti Leni Riefenstahlin avosylin vastaan ja esitteli hänelle studiotaan, kun Hitlerin suosikiksi noussut propagandaelokuvien tekijä vieraili Yhdysvalloissa vuonna 1938.
Samaan aikaan 1940-luvun alussa Disney esiintyi America First -mielenosoituksissa, joilla pyrittiin pitämään Yhdysvallat erossa sodasta. Mukana oli myös lentäjä Charles Lindbergh, joka puhui myönteisesti Kolmannesta valtakunnasta.
Nämä kyseenalaiset näkemykset lietsoivat tarinoita, joiden mukaan Walt Disney oli fasisti ja antisemitisti. Väitteet ovat kuitenkin kyseenalaisia. Disney työllisti juutalaisia ja kieltäytyi Riefenstahlin pyynnöstä mainostaa Yhdysvalloissa hänen elokuvaansa Olympia.
"En ole nähnyt mitään todisteita siitä, että Walt Disney olisi ollut antisemitisti – lukuun ottamatta sitä pinnallista juutalaisvastaisuutta, jota käytännössä kaikki muut kuin juutalaiset ilmaisivat tuohon aikaan", sanoo Disneyn elämäkerran kirjoittaja Neal Gabler.
Johtamisen tyyli oli tyly
Vuoden 1937 Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvan huiman menestyksen jälkeen Disneyllä oli varaa rakentaa suuri elokuvastudio lähelle Hollywoodia. Hänen lähes tuhannen hengen henkilökuntansa muutti sinne helmikuussa 1940.
Kolmen miljoonan dollarin arvoisen rakennuksen hermokeskus oli animaatiorakennus, jossa Walt vietti työpäivänsä. Kaikki hänen huomionsa keskittyi piirrettyihin elokuviin – erityisesti pitkiin elokuviin. Sarjakuvissa hän luotti pitkälti sarjakuvapiirtäjä Carl Barksiin.
Disney halusi tehdä Burbankin studiosta täydellisen työpaikan. Töihin meno ei ollut työntekijöille silti mikään huviretki, vaikka tilat olivat huippuluokkaa, sillä Disney oli kova ja vaativa pomo.
"Etkö tajua mitään!" hän huudahti, jos näki piirustuksia, jotka eivät täyttäneet hänen odotuksiaan.
Walt Disney oli mies, jolla oli nerokkaita ideoita. Animointi oli hänen piirtäjiensä ja muun henkilökunnan työtä.
Walt Disney vaati alaisiltaan paljon – ja hän moitti piirtäjiä kollegoidensa kuullen, jos he eivät täyttäneet hänen odotuksiaan.
Hän odotti taiteilijoiden työskentelevän varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan - aivan kuten hän oli aina tehnyt. Hän ei myöskään odottanut, että heidät tunnustettaisiin heidän kovasta työstään.
"Kehuista ei seuraa mitään hyvää", hän sanoi eräälle työntekijälle.
Niin sanotuissa tarinapalavereissa, joissa elokuvista keskusteltiin, animaattorit saattoivat parhaimmillaan toivoa, että Disney rummuttaisi sormiaan pöytään arvioidessaan ideaa tai piirroksia. Silloin materiaali oli käyttökelpoista.
Työntekijät tiesivät, että rummuttus lakkasi, piirustuspöydälle oli palattava takaisin. Pahalla tuulella ollessaan Disney nöyryytti työntekijöitään kaikkien kuullen vähättelemällä heidän työtään.
”Itsestä piti tehdä kokouksissa mahdollisimman näkymätön siltä välttyäkseen", muisteli pilapiirtäjä Ward Kimball.
Kenelläkään ei saanut jäädä epäilystäkään siitä, että Disney oli pomo, ja animaattori Jack Kinneyn mukaan ilmapiiri saattoi muuttua kovin epämiellyttäväksi, jos joku uskalsi nousta pomoa vastaan:
”Sitten hän mulkaisi julma ilme kasvoillaan ja tökkäsi sormella rintaan - ja se oli toden totta pelottavaa".
Lakko teki Disneystä kostonhimoisen
Vaikka vaatimustaso oli kova ja puheen sävy ankara, monet pitivät Walt Disneyn palveluksessa olemista kunniana. Olihan mies sarjakuvamaailman kuningas.
Palkka oli kuitenkin surkea, eikä se vastannut millään tavalla pitkiä työpäiviä. Siksi kapina kyti vuoden 1941 alussa.
Sarjakuvapiirtäjät Art Babbitt ja David Hilberman olivat tyytymättömien työntekijöiden edusmiehiä, ja he halusivat parempia olosuhteita. He liittyivät ammattiliittoon Screen Cartoonists Guild (SCG).
Babbitt itse oli hyvin palkattu, mutta hän päätti taistella studion matalapalkkaisten työntekijöiden puolesta. Hän teki päätöksensä päivänä, jona eräs naispuolinen työntekijä pyörtyi, koska hänellä ei ollut varaa ostaa lounasta.
"Olen varma, että kaikki tämä sekasorto on ollut kommunistien innoittamaa." Walt Disney työntekijöidensä lakosta vuonna 1941.
Yhä useammat työntekijät liittyivät SCG:hen ja vaativat työehtosopimusta Disneyn kanssa. Walt kieltäytyi kuitenkin neuvottelemasta ammattiliittojen kanssa, sillä hän inhosi niitä.
Yhteenotosta tuli täyttä totta 29. toukokuuta 1941, kun disney erotti Babbittin ja 16 muuta SCG:n jäsentä. Noin 300 lakkolaista huusi taisteluhuutoja ja piti esillä banderolleja, joissa oli tunnettujen Disney-hahmojen kuvia.
"Minua ei kahlitse enää mikään", luki yhdessä Pinokkion piirroksessa. Toisessa kyltissä luki "Lumikki ja 700 kääpiötä”, ja tällä viitattiin siihen, että Disney piti työntekijöitään tottelevaisina tomppeleina.
Disney kuuli toimistostaan lakkoilijoiden huudot, ja hän ripusti seinälleen yhä enemmän kuvia "pettureista".
”Piru vieköön. Hän on kääntänyt selkänsä minulle. Pärjäämme ilmankin", Walt Disney kähisi katsellessaan erään työntekijän kuvaa, jonka hän tunnisti. Kaikki tämä tapahtui samalla, kun raivostunut pomo oli kutsunut toimistoonsa useita työntekijöitä, jotka eivät olleet liittyneet lakkoon. Heihin kuului Jack Kinney:
"Meille tuli sellainen epämiellyttävä tuntemus, että hän keräsi muistiinsa kaunaa kostaakseen myöhemmin."
Disney tunsi itsensä petetyksi, koska hän uskoi tehneensä kaiken työntekijöidensä hyväksi. Siksi hän kieltäytyi myös tekemästä sopimusta ammattiliittoon kuuluvien työntekijöiden kanssa ja nimitteli heitä "kommunistiseksi roskaväeksi".
"Olen varma, että kaikki tämä sekasorto on ollut kommunistien innoittamaa", Disney raivosi lehtiartikkelissa.
Lakko oli katkeroittanut Disneyn. Jatkossa hän aikoi pitää työntekijöitään tarkasti silmällä.
Disney ryhtyi jahtaamaan kommunisteja
Ristiriidan ratkaisemiseksi Waltin veli ja liikekumppani Roy suostutteli hänet matkustamaan Brasiliaan elokuussa 1941. Tämä antoi Roy Disneylle vapaat kädet neuvotella työväenliikkeen kanssa.
Seuraavassa kuussa lakkoilijat palasivat töihin – mutta paremmalla palkalla ja lomilla. Lisäksi Roy oli palkannut Babbittin ja muut irtisanotut työntekijät takaisin.
Walt oli tiettävästi niin raivoissaan sopimuksesta, että hän hajotti toimistonsa Rio de Janeirossa. Hän oli jonkin aikaa sitä mieltä, ettei tekisi enää koskaan piirrettyjä, mutta palasi pian takaisin Burbankin studioon.
Toisen maailmansodan aikana (https://historianet.fi/sota/toinen-maailmansota/toinen-maailmansota-alkusysays-taisteluiden-kulku-ja-paatos) Disney-studio tuotti propagandafilmejä armeijalle, ja sodan jälkeen tavallisten piirroselokuvien tuotanto vilkastui jälleen.
Sotapropaganda pelasti studion
Mikki valisti kansalaisia
Disney tuotti sodan aikana paljon propagandajulisteita. Esimerkiksi Mikki Hiiri kehotti ihmisiä "muistamaan Pearl Harborin" ja varomaan salaisten vakoojien kaltaisia uhkia.
Minni tienasi sairaanhoitajana
Muutkin kuin Disneyn miespuoliset hahmot auttoivat sotaponnisteluissa. Minni muistutti tässä julisteessa Punaisen Ristin sairaanhoitajana yhdysvaltalaisia siitä, että myös naisilla oli oma roolinsa voiton varmistamisessa.
VIDEO: Katso traileri Disney-elokuvasta Victory Through Air Power (Voitto ilmavoimin) (1943)
Studion vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta Disney maksoi Victory Through Air Power -kirjan elokuvasovituksen omasta pussistaan. Waltille oli ratkaisevan tärkeää saada yleisön tietoon se, että ilmaherruus ja pommikoneet olivat avain sodan voittamiseen.
Samaan aikaan Disney vetäytyi yhä tiukemmin toimistoonsa aina savuketta poltellen. Muualla pistäytyessään hän oli entistäkin jyrkempi ja aggressiivisempi työntekijöitään kohtaan.
"Hänen koko käytöksensä perustui ihmisten lannistamisen", Ward Kimball muisteli.
Henkilökohtaiset kirjeet ja FBI:n asiakirjat viittaavat siihen, että Disney oli ryhtynyt innolla FBI:n ilmiantajaksi halutessaan perata pois ne, joita piti yhteiskunnan rikkaruohoina.
Disneyn väitetään luovuttaneen jo 1940-luvun alussa tietoja työntekijöistään ja kontakteistaan Hollywoodissa. Vuoden 1941 lakon jälkeen elokuvantekijän uskottiin näyttäneen lakkoilevien työntekijöiden valokuvia FBI:lle mahdollisten kommunistien tunnistamiseksi.
FBI:n vuonna 1954 päivätyn muistion mukaan Disney oli niin arvostettu tiedonantaja, että FBI:n Los Angelesin toimisto suositteli Walt Disneyn palkkaamista "erikoisgentiksi".
Disneyn perhe on kieltänyt kaikki väitteet Waltin läheisistä yhteyksistä FBI:n kanssa, mutta kiistatonta on se, että hän kävi kiivasta taistelua kommunismin vaikutuksia vastaan yhtiössään ja koko elokuvateollisuudessa.
Syksyllä 1947 Disney osallistui Washingtonissa edustajainhuoneen kuulemistilaisuuteen, jossa "Amerikkalaisvastaisen toiminnan komitea" tutki kommunismin vaikutusta maassa. Disney ei epäröinyt nimetä pilapiirtäjä Hilbermania.
"Hän oli kaiken takana, ja mielestäni hän on kommunisti. Hänen nimensä on David Hilberman", Disney sanoi, kun häntä pyydettiin nimeämään vuoden 1941 lakkoon osallistuneita henkilöitä, joiden hän uskoi olevan kommunisteja.
Hilberman ei ollut tuolloin enää Disneyn palveluksessa, ja Walt kertoi ylpeänä valiokunnalle, että hän oli vuosien mittaan siivonnut epäillyt kommunistit Burbankista:
”Minusta tuntuu nyt siltä, että kaikki studion työntekijät ovat sataprosenttisesti amerikkalaisia", hän selitti.
Valiokunnan päättäessä haastattelun yksi jäsenistä kiitti Disneytä siitä, että hän oli ollut "hyvä todistaja".
Syöpä koitui Disneyn kohtaloksi
Studio tuotti runsaasti piirrettyjä, vaikka työntekijät eivät voineet luottaa Disneyyn ja joutuivat usein kestämään hänen ryöpytystään.
Disneyn terveydentila oli kuitenkin heikkenemässä. Hän sai hermoromahduksen toisensa jälkeen, ja kipulääkkeet huuhdottiin aina alas viskillä.
Ketjussa polttava animaatiokuningas sairastui vuonna 1966 keuhkosyöpään, ja aamulla 15. joulukuuta Walt Disney kuoli Burbankin sairaalassa studiotaan vastapäätä. Hän eli 65-vuotiaaksi.
Lakkoilevat Disneyn työntekijät käyttivät Walt Disneyn omia hahmoja häntä vastaan. "Minua ei kahlitse mikään", lukee Pinokkio-kyltissä.
Disneyn työn laajuutta FBI:n ilmiantajana ei tunneta tarkasti, mutta se oli ilmeisesti niin tärkeää, että FBI:n johtaja J. Edgar Hoover kirjoitti henkilökohtaisesti Disneyn leskivaimolle Lilian Disneylle.
"Hänen taistelunsa korkeimpien moraalisten arvojen puolesta ja hänen saavutuksensa innoittavat aina niitä, joilla oli etuoikeus tuntea hänet", sähkeessä luki.
Kuolemaansa mennessä Disney oli kerännyt 25 Oscar-palkintoa – 26. myönnettiin postuumisti – eli enemmän kuin kukaan muu elokuvantekijä historiassa. Maailma oli menettänyt räiskyvän suosikkisetänsä. Hänen pimeä puolensa jäi vain harvojen tietoon.