Kiinan kommunistit kävivät vuosina 1927–37 sissisotaa hallitsevaa kansallispuoluetta Kuomintangia vastaan. Viholliset yhdistivät voimansa toisessa maailmansodassa noustakseen Kiinan miehittäneitä japanilaisia vastaan.
Heti rauhan jälkeen sisällissota kuitenkin jatkui. Kommunistit voittivat ja perustivat vuonna 1949 Kiinan kansantasavallan Mao Zedongin johdolla.
Hävinneet kansallispuolueen jäsenet pakenivat Taiwanin saarelle (ent. Formosa) 160 kilometrin päähän rannikosta. Sinne he perustivat Kiinan tasavallan, jota johti Tšiang Kai-šek.
Kumpikin uskoo olevansa oikea Kiina, ja mantereella elätellään toivoa Taiwanin liittämisestä osaksi kansantasavaltaa.
Revansismi
”Taiwan vapaaksi”, todetaan kiinalaisessa propagandajulisteessa vuodelta 1958.
Kiina haluaa korjata historian erheet
Kiinan kansantasavallan johtajat eivät hyväksyneet Taiwanin irtautumista, ja Mao kuvasi saaren johtajia ”vastavallankumouksellisiksi”.
Kiina yritti kahdesti, vuosina 1954 ja 1958, revanssia ja hyökkäsi maiden välisessä salmessa sijaitseville saarille. Taiwan torjui hyökkäykset liittolaisensa Yhdysvaltojen avulla.
Hiljainen sopimus on sittemmin taannut sen, että Kiina jättää Taiwanin rauhaan – ainakin niin kauan, kun Taiwan ei julistaudu virallisesti itsenäiseksi.
Maantiede
Taiwan sijaitsee keskellä saarijonoa, jonka yhdysvaltalaisstrategit ovat nimenneet ”ensimmäiseksi saariketjuksi”.
Taiwan on avain läntiselle Tyynellemerelle
Yhdysvallat piti kylmän sodan aikana Taiwania puskurina punaista Kiinaa vastaan. Yhdysvaltalaiset luottivat saareen niin paljon, että kenraali Douglas MacArthur kuvaili 1950-luvulla sitä ”uppoamattomaksi lentotukialukseksi”.
Avainrooli johtuu Taiwanin sijainnista saariketjussa, joka ulottuu pohjois-etelä-akselilla Japanista Indonesiaan ja joka reunustaa strategisesti tärkeää Etelä-Kiinan merta.
Jos Taiwan olisi Kiinalla, Kiina ei hallitsisi vain Etelä-Kiinan merta vaan koko läntistä Tyyntämerta.
Talous
Taiwan on nykyisin yksi maailman johtavista elektroniikan viejämaista.
Maareformit johtivat Taiwanin teollistumiseen
Taiwanin vahva talous tekee saaresta Kiinalle taloudellisesti houkuttelevan. Maan hyvinvointi perustuu nopealle teollistumiselle.
Vuonna 1945 puolet Taiwanin väestöstä oli viljelijöitä, joista useimmat toimivat vuokraviljelijöinä. 1950-luvulla hallitus muutti maanjakoa niin, että yhä useampi omisti maata.
Uudistukset kasvattivat tuloja, joita investoitiin teollisuuteen. 1960-luvulla Taiwanin bruttokansantuote kasvoi kymmenen prosenttia vuodessa, ja maa on nykyisin yksi johtavista teollisuusmaista.
Suurvaltasuhteet
Vierailulla Taiwanissa vuonna 1961 Yhdysvaltojen varapresidentti Lyndon B. Johnson kuvasi Manner-Kiinaa ”aggressiiviseksi” ja ”tyrannimaiseksi”.
Ystävyys Yhdysvaltojen kanssa yllyttää
Taiwanin rooli Aasian antikommunistisena johtotähtenä on saanut Yhdysvallat tukemaan sitä sotilaallisesti ja taloudellisesti. Vietnamin sodan aikana Taiwaniin oli sijoitettuna noin 30 000 yhdysvaltalaissotilasta.
Vaikka Yhdysvallat solmi vuonna 1979 diplomaattisuhteet Manner-Kiinaan, Yhdysvaltojen ja Taiwanin välit ovat yhä tiiviit ja ystävälliset. Esimerkiksi maan presidentit ovat useasti luvanneet Taiwanille turvaa Kiinan hyökkäyksen varalta.
Kiina pitää Taiwanin läheisiä suhteita Yhdysvaltoihin uhkana itselleen.
Vapaus
Kiinan kommunistisen puolueen asema Kiinan hallinnossa on taattu perustuslailla.
Unelma vapaudesta voi vieroittaa kansaa kommunismista
Kiinan johtaja Mao ja Taiwanin johtaja Tšiang Kai-šek hallitsivat jakautumisen jälkeen kumpikin maitaan melko kovalla kädellä.
Tšiang Kai-šekin kuoltua vuonna 1975 Taiwan muutti kurssiaan. Uudet vallanpitäjät toivat maahan käytännössä demokratian sallimalla vapaat vaalit ja riippumattoman lehdistön.
Beijingin hallinnolle Taiwanin esimerkki on mahdollinen poliittinen uhka. Se osoittaa mannerkiinalaisille, että vapaus ja demokratia ovat mahdollisia.