Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Vanki kirjoitti Stalinille: ”Anna minun ottaa myrkkyä sellissäni”

Nikolai Buharin oli 1920-luvulla Neuvostoliiton johtava taloustieteilijä ja Stalinin uskottu. 1930-luvulla hän joutui kuitenkin monen muun tapaan epäsuosioon, minkä jälkeen hän kirjoitti Josif Stalinille tämän riipaisevan kirjeen.

Imageselect
© Imageselect

Nikolai Buharin

Eli: 1888-1938.

Kansallisuus: Venäläinen.

Ammatti: Taloustieteilijä, poliittinen ajattelija sekä Neuvostoliiton kom­munistisen puolueen korkeimman ­päättävän elimen, Polit­byroon, jäsen.

Perhe: Naimisissa kolme kertaa, kaksi lasta – tyttö ja poika.

Tunnetaan: Buharin ­kannatti markkinoiden osittaista vapautta kommunismin sisällä. ­1920-luvun lopulla hän joutui Stalinin epäsuosioon arvosteltuaan ­maanviljelyn pakkokollektivisointia.

Moskova, Neuvostoliitto, 10.12.1937

Erittäin salainen
Henkilökohtainen

Pyydän, ettei kukaan lue tätä kirjettä ilman J. V. Stalinin nimenomaista lupaa.

Vastaanottaja: J. V. Stalin
Josif Vissarionovitš:

Tämä on luultavasti viimeinen kirje, jonka pystyn sinulle kirjoittamaan ennen kuolemaani. Siksi pyydän saada kirjoittaa ilman muodollisia sanakäänteitä.

Muoto on tärkeä, sillä osoitan tämän kirjeeni yksin ­sinulle. Se, onko tätä kirjettä ylipäätään olemassa vai ei, on sinun päätösvallassasi.

Olen päässyt näytelmäni ja kenties myös elämäni viimeiselle sivulle, ja pohdin pitkään ja hartaasti, tarttuisinko ylipäätään kynään ja paperiin.

Koska minulla on vain vähän aikaa jäljellä, jätän ­sinulle ­hyvästit jo näin etukäteen – ennen kuin on liian myöhäistä, ennen kuin käteni ei kykene enää kirjoittamaan, ennen kuin silmäni sulkeutuvat ja kun järkeni vielä jotenkin toimii.

Väärinkäsitysten välttämiseksi ­haluan aloittaa toteamalla, että mitä maailmaan (yhteiskuntaan) tulee, en halua perua mitään, mitä olen aiemmin kirjoittanut (tunnustanut); aikomukseni ei ole pyytää sinulta mitään sellaista, mikä voisi ohjata kohtaloni sivuun sen nykyiseltä kurssilta.

Kirjoitan tämän sinulle henkilökohtaisesti, jotta saisit tietää. En voi jättää tätä maailmaa taakseni kirjoittamatta sinulle näitä viimeisiä rivejä, sillä mieltäni ­kiusaavat pohdinnat, jotka ovat sinulle varmasti hyvin tuttuja.

Seisoessani tässä kallionkielekkeellä, josta ei ole paluuta, vakuutan sinulle ­kunniani kautta, että odotan kuolemaani ja olen syytön niihin rikoksiin, jotka olen aiemmin tunnustanut.

”Sinua, puoluetta ja aatetta kohtaan tunnen vain rajatonta rakkautta.”
Nikolai Buharin

Poliittinen ajatus puhdistusten takana on suuri ja uhkarohkea. Se toteutuu siten, että ihmiset alkavat kieliä toisistaan. Kun ihmiset saadaan epäilemään toisiaan aina ja ikuisesti, maan johto saa toimia täydellisen turvassa.

Älä Jumalan tähden kuvittele, että ­puolustelen itseäni. Sitä en tee edes salaisimmissa ajatuksissani. En ole eilisen teeren poika ja tiedän varsin hyvin, että suuret suunnitelmat, suuret ideat ja suuret intressit ohittavat kaiken muun.

Olisi typerää rinnastaa oma tilanteeni niihin maailman­historiallisesti merkittäviin vastuisiin, joita sinä kannat harteillasi.

Hyvä Jumala, kunpa voisin ­jotenkin näyttää sinulle, miten palasina sieluni on. Siten voisit ehkä nähdä, miten sitoutunut olen sinuun ­sieluineni ja ruumiineni.

No, se siitä. Suo anteeksi. Enkeli ei ­laskeudu taivaasta ja riistä miekkaa Abrahamin kädestä. Kohtaloni toteutukoon täysimääräisenä. Salli minun kuitenkin esittää kaksi viimeistä toivomusta.

Minulle olisi tuhat kertaa helpompaa kuolla ennen tulevaa oikeudenkäyntiä. En tiedä, pystynkö hillitsemään ­itseni – tunnethan sinä minut.

Minä en ole vihollinen, en puolueen enkä Neuvostoliiton, ja olen aina tehnyt kaikkeni palvellakseni puoluetta. Tässä ­tilanteessa minulla ei kuitenkaan ole vaikutusvaltaa, ja sieluni on raskas.

Jos voisin, vajoaisin polvilleni, unohtaisin ­häpeän ja rukoilisin sinua säästämään minut tulevalta oikeudenkäynniltä.

Se ei tietenkään ole mahdollista, mutta jos saisin ­tilaisuuden, anoisin sinulta, että antaisit minun kuolla ennen oikeudenkäyntiä. Tiedän toki, miten ankarasti sinä suhtaudut näihin asioihin.

Jos minut kuitenkin tuomitaan kuolemaan, rukoilen kaiken sen kautta, mitä sinä pidät ­rakkaana, että et määrää minua ammut­tavaksi.

Anna minun sen sijaan ottaa myrkkyä sellissäni. Anna minun ottaa morfiinia, jotta voin nukkua pois eikä minun tarvitse enää koskaan enää herätä. Tämä on minulle hyvin tärkeää.

En tiedä, millä sanoilla anoisin ­sinulta tätä armoa. Asialla ei ole minkäänlaista poliittista merkitystä, eikä kukaan saisi milloinkaan tietää siitä. Anna minun ottaa morfiinia, rukoilen sinua...

Rukoilen sinulta myös lupaa saada ­jättää hyvästit vaimolleni ja pojalleni. Tytärtäni minun ei tarvitse hyvästellä, se olisi hänelle liian tuskallista.

Nadja ja isäni eivät myöskään kestäisi sitä, mutta Anjut on nuori ja selviää kyllä. Hänen kanssaan haluaisin vielä vaihtaa pari viimeistä sanaa. Tapaisin hänet mielelläni ennen oikeudenkäyntiä.

Tässä perusteluni: Jos perheeni saa nähdä, mitä kaikkea olen tunnustanut, he voivat järkyttyä niin, että he päätyvät itsemurhaan.

Siksi haluaisin valmistella heitä uutiseen. Olen varma, että se olisi myös aatteen edun mukaista ja että se voisi tukea tilanteen virallista tulkintaa.

Jos henkeni kaikkien odotusten ­vastaisesti päätetäänkin säästää, pyydän seuraavaa: lähetä minut X vuodeksi Amerikkaan tai – jos syyllisyydestäni on pieninkin epäilys – 25 vuodeksi Petšoraan tai Kolymaan.

Josif Vissarionovitš! Minussa menetät yhden uskollisimmista liittolaisistasi. Mutta kaikki tuo on menneisyyttä, ja ­varaudun nyt jättämään tämän maailman taakseni.

Sinua, puoluetta ja aatetta kohtaan tunnen vain rajatonta rakkautta. Teen kaiken voitavani ja kaiken mikä on inhimillisesti ottaen mahdollista – tai mahdotonta.

Kirjoitin tämän etukäteen, koska en tiedä, millainen tilanteeni on huomenna ja siitä eteenpäin. Kirjoitin tämän pään­särystä huolimatta ja kyynelsilmin.

Omatuntoni on nyt puhdas, Koba. ­Rukoilen sinulta vielä viimeisen kerran anteeksiantoa (sydämessäsi, ei tietenkään muutoin) ja suljen sinut syleilyyni sielussani. Jää ikuisesti hyvästi ja muista minua ystävyydellä.

Epätoivoisesti sinun,

N. Buharin

Jälkikirjoitus

Buharin teloitettiin ampumalla 14. ­maaliskuuta 1938, ja hänen maineensa palautettiin vuonna 1988. Buharin oli yksi Stalinin 1930-luvulla toteuttamien puhdistusten noin 750 000:sta uhrista.

Lue myös:

Suuret sotapäälliköt

Miten Stalinin perheelle kävi?

1 minuuttia
Poliitikot

Abraham Lincoln oli kiistaton painimestari

2 minuuttia
Uskontojen historia

Jumala on kuollut yhdysvaltalaissotilas

3 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota