Joseph Wright: ”Koe tyhjiöpumpulla”

Valistusaika: loistavia ideoita ja kytevää kapinaa

Valistus alkoi kahviloista ja lukupiireistä ja loi aateperustan nykyajan demokraattisille yhteiskunnille. Väliin mahtui verisiä vallankumouksia.

Valistus alkoi kahviloista ja lukupiireistä ja loi aateperustan nykyajan demokraattisille yhteiskunnille. Väliin mahtui verisiä vallankumouksia.

Wikimedia Commons

Millainen valistusaika oli, ja ketkä olivat sen keskeisiä filosofeja ja ajattelijoita?

Lähde matkalle 1700-luvun Pariisin salonkeihin ja Saksan kirjallisuusseuroihin. Tuolloin filosofia ja kirjallisuus olivat suurta huutoa ja innoittivat kokonaista aikakautta.

Suuri osa niistä ideoista, joille demokratiamme perustuu, ovat peräisin valistusajalta.

Monet filosofit, kuten John Locke, Jean-Jacques Rousseau ja Immanuel Kant, alkoivat kyseenalaistaa tuolloisen yhteiskunnan perusperiaatteita.

Denis Diderot’n ja Voltairen kaltaiset älyköt kokoontuivat Pariisin kahviloihin ja salonkeihin keskustelemaan, miten aikalaiset voisivat tulla tietoisemmiksi asemastaan maailmassa ja oikeuksistaan.

Italialainen keskustelukerho 1700-luvulla

Antonio Peregon maalaus noin vuodelta 1750 kuvaa valistusajan keskustelupiiriä. Kuvan kerho on italialainen ja nimeltään Accademia dei Pugni eli ”Nyrkkien akatemia”. Nimen kerrottiin kuvastavan klubissa käytyjä, monesti kiihkeiksi yltyneitä keskusteluja.

© Wikimedia Commons

Valistusajan tapa esittää kysymyksiä ja yrittää vastata niihin käynnisti suuria poliittisia mullistuksia, kuten Yhdysvaltain itsenäisyystaistelun ja Ranskan vallankumouksen.

Modernin demokratian jäljet johtavatkin suoraan valistusajan rohkeisiin ajattelijoihin ja kansannousuihin, ja jos haluaa ymmärtää oman aikamme valtataisteluja, on hyvä aloittaa tutustumalla valistusajan perintöön.

Valistuksen määritelmä

Weimar valistusaikana

Valistusaikaa pidettiin jossakin vaiheessa herooisena, tosin vasta jälkikäteen, kun valistusaatteiden merkitys oli valjennut kaikille. Idealisointia kuvaa hyvin tämä Theobald von Oerin maalaus vuodelta 1860 nimeltä ”Weimarin muusien hovi”. Kuvassa runoilija Friedrich von Schiller lukee ääneen valistusajan sankareille, kuten Wielandille, Herderille ja Goethelle.

© Wikimedia Commons

Kaikki historioitsijat eivät ole yhtä mieltä siitä, mitä valistusajalla tarkoitetaan ja milloin se oikeastaan oli. Toisten mukaan valistusaika alkoi jo vuonna 1637 ja päättyi vuonna 1804, toisten mukaan valistusaikaa olivat vuodet 1715–1789.

Useimmat käsittävät valistuksen etenkin Euroopassa vallinneena aatekautena, jolloin ajatukset yhteiskunnallisesta tasa-arvosta, demokratiasta, yhteisöllisyydestä, sananvapaudesta, ihmisoikeuksista ja kirkon ja valtion erottamisesta valtasivat alaa.

”Uskalla tietää.” Immanuel Kant

Kirjapainojen yleistyessä uudet ajatukset levisivät entistä nopeammin ja yhä suurempi osa kansasta oppi lukemaan. Se palveli hyvin valistusaatteen päämäärää, sillä valistusajattelijat halusivat kannustaa kansaa ottamaan vastuun omasta elämästään ja yhteiskunnasta poliittisen toiminnan kautta.

Kaksi läntisen maailman merkittävintä vallankumousta, Amerikan ja Ranskan vallankumoukset, saivat vaikutteita valistuksen ideasta oikeudenmukaisesta valtiosta, joka takaisi kaikkien kansalaistensa vapauden ja onnen.

Milloin valistusaika oli?

Perinteisesti valistusajan alkuna pidetään vuotta 1715 ja Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n kuolemaa. Jotkut historioitsijat pitävät valistuksen lähtölaukauksena ranskalaisen filosofin ja tiedemiehen René Descartesin teosta Metodin esitys vuodelta 1637.

Erityisesti teoksesta tunnetaan lause cogito ergo sum eli ”ajattelen, siis olen”. Yksinkertaistettuna Descartes siis päättelee tästä oivalluksesta – hänen on oltava olemassa, koska hän ajattelee – että maailman on oltava olemassa.

Gutenberg ja painokone

Johann Gutenbergin kehittämä kirjapaino (noin 1440) ansaitsee myös kunniaa valistusajan käynnistäjänä. Tämä kaiverros on vuodelta 1881.

© Shutterstock

Johtopäätös on ehkä hätiköity, mutta idea tiedon perustumisesta itseen, yksilöön, oli filosofiassa käänteentekevä ja muutti koko läntisen sivilisaation maailmankäsitystä. Yksilöstä tuli maailman lähtökohta syntyperän, isänmaan, kuninkaan tai jumalan sijaan.

Joidenkin historioitsijoiden mukaan valistusaika päättyi Ranskan vallankumouksen alkamiseen vuonna 1789, mutta osa pitää pikemminkin Immanuel Kantin kuolemaa vuonna 1804 valistuksen loppuna. Kant oli saksalainen filosofi ja ehkä yksi merkittävimmisstä henkilöistä länsimaisen filosofian historiassa – ja epäilemättä yksi valistusajan merkittävimmistä ajattelijoista.

Tieteen vallankumous

Joseph Wright of Derbyn maalaus

Joseph Wrightin maalaus Filosofi luennoi telluuriosta (mekaaninen malli Maan ja Kuun liikkeestä Aurinkoon ja toisiinsa nähden) noin vuodelta 1766. Valistusaikana tieteellisiä edistysaskelia seuraavat epämuodolliset filosofiset seurat olivat suosittuja.

© Wikimedia Commons

Valistusaika alkoi 1500- ja 1600-lukujen suuren tieteellisen vallankumouksen vanavedessä.

Uusi sukupolvi ajattelijoita, kuten Isaac Newton, Johannes Kepler ja Tyko Brahe, onnistui tuolloin mullistamaan maailman suhtautumalla rationaalisesti ja kriittisesti aiemmin itsestäänselvyyksinä pidettyihin totuuksiin.

He pystyivät havainnoimalla ja aukottomalla metodologiallaan todistamaan, että Maa kiertää Aurinkoa eikä toisinpäin.

Valistusajan ajattelijat työstivät yhtä perusteellista mullistusta mutta käänsivät katseensa luonnonlakien sijaan ihmiseen.

He pyrkivät samaan kriittisyyteen ja rationaalisuuteen kuin esikuvansa luonnontieteen alalla pohtiessaan sellaisia kysymyksiä kuin yksilön oikeudet ja velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan sekä kirkon ja kuninkaan valta.

Yhteiskuntasopimus

Pariisilainen valistusajan salonki

Valistusaikana kokoonnuttiin kirjallisuuden ääreen. Tässä luetaan ääneen Voltairen tragediaa Marie Thérèse Rodet Geoffrinin kirjallisessa salongissa vuonna 1755. Lemonnierin maalaus on noin vuodelta 1812.

© Wikimedia Commons

Yksi valistusaikana syntyneistä merkittävistä ideoista oli ajatus yhteiskuntasopimuksesta, johon nykyajan poliitikotkin ajoittain viittaavat.

Ajatuksen ydin on, että hallitsijan ja alamaisten välillä vallitsee yhteiskuntasopimus.

Yhteiskunnan hallintomuoto on oikeudenmukainen ja laillinen vain, jos siitä on – enemmän tai vähemmän virallisesti – solmittu sopimus, jossa valtion asukkaat suostuvat alistumaan kuninkaan tai parlamentin hallitsemaksi tietyin ehdoin, joihin he voivat itse vaikuttaa.

”Ihminen on syntynyt vapaaksi, ja kaikkialla hän on kahleissa.” Jean-Jacques Rousseau

Ajatus siitä, että valtion hallinto on laillinen vain hallittujen suostumuksella, merkitsi perimmäistä muutosta poliittisessa ajattelussa, joka Ateenan varhaisia demokratioita lukuun ottamatta painotti kuninkaan ja aateliston jumalalta saamaa oikeutta hallita.

Valistuksen ajatus yhteiskuntasopimuksesta käänsi tuon suhteen päälaelleen aivan kuten Newton teki Maan asemalle aurinkokunnassa.

USA:n itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaminen

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin vuonna 1776. John Trumbullin maalaus vuodelta 1817.

© Wikimedia Commons

Yhdysvaltojen itsenäisyyjulistuksessa sanotaan, että hallituslaitosten ”oikeutettu valta perustuu hallittavien suostumukseen”. Lauseen suora innoittaja oli esimerkiksi John Locken ja Jean-Jacques Rousseaun sopimusajattelu.

Jotta kansa voisi ottaa kantaa ja tehdä valintoja, sen piti kuitenkin myös valistaa itseään, etsiä tietoa ja ajatella kriittisesti.

Vapaus oli mahdollista vain valistuksen kautta. Siksi Immanuel Kantin lausetta sapere aude eli ”uskalla tietää” pidetään usein koko aikakauden kiteytyksenä.

Mikä ihminen on?

Yhteiskuntasopimus perustuu muutamiin perusoletuksiin yksittäisestä ihmisestä ja ihmisoikeuksista.

Kumpikin ajatus oli valistusajan filosofisia innovaatioita.

Monien valistusajattelijoiden filosofian lähtökohta oli analyysi siitä, mitä ihminen on, mihin hän pystyy ja mitä hän haluaa.

Osa ajatteli, että ihminen haluaa ensisijaisesti elää vapaana ilman muiden ihmisten taholta tulevaa pakkoa.

Osan mielestä taas ihminen haluaa pääasiassa turvaa tarvitsematta pelätä ja taistella elämänsä puolesta.

Joidenkin mukaan ihminen haluaa olla vapaa tavoittelemaan onnellisuutta sellaisena kuin hän itse sen käsittää.

Ihmisoikeudet

Eugène Delacroix: ”Vapaus johtaa kansaa”

Eugène Delacroix: Vapaus johtaa kansaa (1830). Vaikka tämän Delacroix’n ikonisen vapauden allegorian todellinen innoittaja oli Ranskan heinäkuun vallankumous 1830, maalaus kuvaa myös valistusaikana vallinnutta vapauden kaipuuta, joka kulminoitui Ranskan vallankumouksessa.

© Public domain

Yhteistä valistusajan suurille ajattelijoille on, että heidän lähtökohtansa on yksittäinen ihminen.

Jotta yksittäinen ihminen voisi elää vapaana ja onnellisena yhteiskunnassa muiden kanssa, ihmisillä pitää olla oikeuksia ja vapaus valita – esimerkiksi haluaako yksilö luopua osasta itsemääräämisoikeuttaan ollakseen osa valtiota, joka voi vastineeksi taata hänen turvallisuutensa.

Yhteiskuntasopimus ja ajan muut demokraattiset virtaukset perustuvat näin ajatukseen yksittäisen ihmisen synnynnäisestä arvosta ja oikeuksista.

Jokainen ihminen on itsessään arvokas, ja hänen pitää voida mahdollisimman laajalti valita itse, miten elää elämänsä.

Uuden poliittisen ajattelun perusasioihin kuului myös kapina vanhoja konservatiivisia asenteita vastaan suhteessa Jumalaan, kuninkaaseen ja isänmaahan. Valistusihanteisssa hyväksyttäviä ovat vain ne valtasuhteet ja instituutiot, joiden valta perustuu valistuneiden vapaiden ihmisten suostumukseen.

Valistusajan suuria ajattelijoita

Muotokuvamaalaus brittiläisestä filosofista John Lockesta
© Public Domain

John Locke (1632–1704)

Englantilaisfilosofia kutsutaan myös ”liberalismin isäksi” hänen omistusoikeutta, ihmisoikeuksia ja vapauden olemusta koskevien ideoidensa vuoksi.

Locke tunnetaan työstään yhteiskuntasopimuksen jalostajana vaikkakaan ei keksijänä. Hänen mukaansa kaikilla ihmisillä on synnynnäinen oikeus puolustaa ”elämää, terveyttä, vapautta tai omaisuutta”. Yhteiskunta syntyy, kun vapaat ihmiset luovuttavat vapautensa osin valtiolle, joka takaa heidän turvallisuutensa ja voi huolehtia siitä, että jotkin ongelmat ratkaistaan ilman väkivaltaa.

John Locken ajatukset olivat suuri innoittaja Amerikan vallankumoukselle, ja hänen vaikutuksensa on nähtävissä Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksessa. Monien tutkijoiden mukaan myös tunnettu lainaus ”luovuttamattomista oikeuksista”, joita ovat ”oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun”, on johdettavissa Lockeen.

Muotokuva ranskalaisesta filosofista Jean-Jacques Rousseausta
© Publiek domein

Jean-Jacques Rousseau (1712–1778)

Rousseau sai paljon vaikutteita John Lockelta ja työsti yhteiskuntasopimuksen ideaa edelleen. Rousseaun mukaan ihmisellä on parhaat edellytykset saavuttaa onni, jos kaikki luopuvat synnynnäisistä oikeuksistaan ja sen sijaan luovuttavat itsenäisyytensä yhteisölle ja kollektiiviselle tahdolle.

Alistumalle yhteisön tahdolle yksilö välttää riskin tulla toisen yksilön alistamaksi. Ja koska yhteisön tahto on demokraattisten prosessien tulosta, yhteinen tahto on myös osin yksilön oma tahto. Näin yksittäinen ihminen saa sekä suojaa että vaikutusvaltaa, joita hän ei saisi ilman vahvaa demokraattista valtiota.

Rousseaun ajattelulla oli suuri vaikutus Ranskan vallankumoukseen, ja hänet haudattiin kansallisankarina.

Muotokuvamaalaus saksalaisesta filosofista Immanuel Kantista
© Public Domain

Immanuel Kant (1724–1804)

Kant on yksi kaikkien aikojen suurimmista filosofeista ja epäilemättä valistusajan ajattelijoista se, jonka vaikutus filosofiaan on ollut suurin. Hänet tunnetaan etenkin kategorisesta imperatiivistaan, joka on velvollisuusetiikan perusta.

Tässä moraaliajattelussa kaikkien ihmisten velvollisuus on kohdella muita ihmisiä päämääränä eikä välineenä ja jokaisen teko on moraalisesti puolustettavissa vain, jos sen taustalla oleva ajattelu voidaan johtaa lakiin, joka koskee kaikkia – myös teon tekijää.

Kant painottaa filosofiassaan yksittäisen ihmisen arvoa ja vastuuta muille sekä velvollisuutta muun muassa valistaa itseään voidakseen tehdä rationaalisia päätöksiä.

Ensyklopedia: Valistusta kansalle

Kaksi sivua Diderot’n ensyklopediasta

Kaksi sivua Denis Diderot’n ensyklopediasta.

© Wikimedia Commons

Ranskalainen filosofi Denis Diderot sai vuonna 1745 tehtävän, joka osoittautui hänen elämäntyökseen ja kesti lähes 30 vuotta.

Häntä pyydettiin laatimaan, toimittamaan ja kirjoittamaan tietosanakirja tai hakuteos ihmiskunnan kokonaistiedosta.

Tulos oli teos Ensyklopedia, eli perusteltu sanakirja tieteistä, taiteista ja taidoista , ja siitä tuli valistusajan vapaa-ajattelijoiden epävirallinen raamattu.

Yhdessä kanssatoimittajansa, matemaatikko Jean le Rond d'Alembertin kanssa Diderot halusi levittää tietoa suurten tieteiden, kuten luonnontieteen, filosofian, historian ja teologian innovaatioista.

Näin he halusivat helpottaa tavallisen kansalaisen kouluttautumista ja valaistumista ilman apua kirkolta, jolla oli siihen asti ollut koulutuksen monopoli.

Joseph Wright of Derby: ”Koe tyhjiöpumpulla”

Joseph Wright of Derby: Koe tyhjiöpumpulla (1766). Tiede kohtaa kansanvalistuksen brittimaalarin teoksessa vuodelta 1768. Tapahtuman ylevyyttä karistavat taustalla itkevät lapset ja viattoman linnun surmaaminen tieteen nimissä.

© Wikimedia Commons

Ensyklopediasta tuli valtava menestys, ja siitä otettiin yli 4 000 kappaleen painos. Se oli moninkertaisesti enemmän kuin mistään muusta 1700-luvun ”bestselleristä”.

17-osainen teos julkaistiin vuosin 1751–1772, ja siihen on tehty myöhemmin monia lisäyksiä ja korjauksia. Teos sisälsi 18 000 sivua tekstiä ihmiskunnan kollektiivisesta tiedosta ja noin 44 000 laajempaa artikkelia.

Valistusajan aikajana

Fragonard: ”Lukeva nainen”

Jean-Honoré Fragonard (1732–1806): Nuori nainen lukemassa. Maalattu noin 1770–1772.

© Wikimedia Commons

Valistusta lukevalle kansalle

Valistusaika ei alkanut kertarysäyksellä. Se alkoi viritä 1700-luvun alkupuoliskolla ja kulminoitui vuosisadan loppupuolella. Sillä oli kuitenkin myös edeltäjiä 1600-luvulla.

Seuraavassa on joitakin valistuksen merkittävimmistä vuosista. Suuri osa niistä on kirjajulkaisuja, joiden vaikutus ei kuitenkaan ollut usein suuri julkaisuajankohtana, vaan vasta muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä.

1610

Galileo Galilei julkaisi kirjan Sidereus Nuncius. Siinä Galilei kuvailee havaintoja, jotka todistavat Maan kiertävän Aurinkoa. Galilein ajatukset horjuttivat käsitystä Maasta maailmankaikkeuden keskuksena. Tämä korostui myöhemmällä valistusajalla: tiedon tulee perustua konkreettisiin havaintoihin.

1687

Issac Newton julkaisi teoksen Philosophiæ Naturalis Principia Mathematica, jossa hän selitti muun muassa ajatuksiaan painovoimalaista.

1735

Ruotsalainen Carl von Linné julkaisi Systema Naturaen. Siinä ja muussa työssään hän kehitti kasvien ja eläinten järjestelmällistä ryhmittelyä – jälleen konkreettisten havaintojen perusteella.

1721

Montesquieu julkaisi Lettres persanes (Persialaisia kirjeitä) -teoksen, joka pilkkaa aikansa pariisilaisia. Satiiri yleistyi valistusajalla, jolloin kaikki ei enää ollut niin pyhää.

1751

Voltairen erittäin vaikutusvaltainen satiirinen Candide-romaani ilmestyi.

1751

Diderot julkaisi ensimmäisen osan Encyclopédie- sanakirjasta, joka laajeni lopulta 35-osaiseksi.

1762

Sveitsiläinen filosofi Jean-Jacques Rousseau julkaisi kirjan Du Contrat social eli Yhteiskuntasopimuksesta. Rousseaun ajatukset lasten vapaasta kasvatuksesta muodostivat perustan modernille pedagogiikalle.

1776

Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin. Se sai paljon vaikutteita monilta valistusajattelijoilta, kuten Voltairelta, Locke, Rousseaulta ja Montesquieulta.

1776

Adam Smith julkaisi teoksensa The Wealth of Nations, missä hän puhuu vapaan kapitalistisen markkinatalouden puolesta ja ottaa siten radikaalisti etäisyyttä satoja vuosia vallinneesteen feodaalitalouteen.

1789

Ranskan vallankumous puhkesi valistusaatteen sytyttämänä. Se myöhempi raakalaismainen suunta giljotiineineen ja vainoineen ei ole valistusaatteiden mukainen.

1793–94

Concorcet’n markiisi Nicolas de Condorcet julkaisi teoksen De l’admission des femmes au droit de cité naisten oikeudesta yhtäläisiin kansalaisoikeuksiin. Eräässä toisessa kirjassaan hän otti kantaa myös orjuuteen. Vuonna 1794 De Condorcet vangittiin ja hän kuoli vankilassa, mahdollisesti itsemurhan tehneenä.