Rosa Parks istuu paikallisbussin etupenkillä USA:n korkeimmassa oikeudessa saadun voiton jälkeen

Rosa Parks ja bussimatka, joka muutti historiaa

Kun Rosa Parks nousi vuonna 1955 Montgomeryssa Alabamassa linja-autoon, joka oli jaettu rotujen mukaan, hänen tarkoituksensa ei ollut toimia kumouksen kipinänä. Töykeä valkoinen bussikuski muutti kaiken, sillä Parksin mitta täyttyi: hän ei enää koskaan luovuttaisi linja-autossa paikkaansa valkoiselle.

Kun Rosa Parks nousi vuonna 1955 Montgomeryssa Alabamassa linja-autoon, joka oli jaettu rotujen mukaan, hänen tarkoituksensa ei ollut toimia kumouksen kipinänä. Töykeä valkoinen bussikuski muutti kaiken, sillä Parksin mitta täyttyi: hän ei enää koskaan luovuttaisi linja-autossa paikkaansa valkoiselle.

Bettmann/Getty Images

Rosa Parks on nykyään Yhdysvalloissa kansallissankari, jolle on pystytetty patsas kongressiin ja jolle viisi osavaltiota on nimennyt oman juhlapäivän.

Niillä oli kuitenkin raskas hintansa.

Rosa Parksin voimakkaasta ja rohkeasta protestista joulukuussa 1955 seurasi muun muassa tappouhkauksia, talousvaikeuksia ja mahahaava.

Linja-automatkustaminen Montgomeryssa ja sen ympäristössä

Alabaman pääkaupungissa Montgomeryssa toteutettiin 1950-luvulla erittäin tiukkaa rotuerottelua.

Vuonna 1955 yli 70 prosenttia linja-autojen matkustajista Montgomeryssa oli mustia. He eivät kuitenkaan saaneet matkustaa kuin bussin takaosassa ja joutuivat luovuttamaan istumapaikkansa valkoihoisille matkustajille, jos kuljettaja niin päätti.

James F. Blaken tiedettiin noudattavan säntillisesti tuota enemmän tai vähemmän virallista sääntöä. Hän oli kuljettajana siinä linja-autossa, johon Rosa Parks nousi palatessaan töistä kotiin 1. joulukuuta 1955.

Bussi, jossa Rosa Parksin välikohtaus tapahtui

Vuonna 1971 Detroitin Henry Ford -museo osti linja-auton, jossa Rosa Parksin välikohtaus tapahtui. Auto oli huonossa kunnossa, mutta se on sittemmin kunnostettu samanlaiseksi kuin se oli 1. joulukuuta 1955.

© Flickr/Roderick Eime

James F. Blakella oli tapana rahastaa sekä musta- että valkoihoiset matkustajat bussin etuosassa ja käskeä sitten mustat ulos bussista ja nousemaan takaisin sisään takaovesta.

Rosa Parksilta otetaan sormenjäljet

Rosa Parks ja 73 muuta mustaa aktivistia pidätettiin 22. helmikuuta 1956 Montgomeryssa Alabamassa järjestetyn bussiboikotin takia. Pastori Martin Luther King Jr:n johtama boikotti oli suoraa seurausta Rosa Parksin pidätyksestä pari kuukautta aiemmin.

© Wikimedia Commons

Parks ja Blake olivat joutuneet kiistaan keskenään jo vuonna 1943, kun matkansa maksettuaan Parks kieltäytyi kiertämästä ulkokautta bussin takaosaan.

Blaken estelyistä välittämättä Parks jatkoi käytävää pitkin, jolloin Blake oli tarttunut häntä takista. Välikohtaus päättyi tuolloin siihen, että Rosa Parks lähti mielenosoituksellisesti autosta.

Rosa Parks pidätettiin

12 vuotta myöhemmin Blaken autoon nousi valkoihoinen mies, jolle ei löytynyt vapaata istumapaikkaa. Blake käski linja-auton takaosassa mustille varatun osan etumaisilla istuimilla istuvien mustaihoisten luovuttaa paikkansa valkoiselle miehelle.

Rosa Parks taustallaan Martin Luther King

Rosa Parks pidätettiin, kun hän kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle miehelle linja-autossa vuonna 1955. Tapaus sai kuvassa taustalla näkyvän Martin Luther King Jr:n järjestämään bussiboikotin Mongtomeryssa Alabamassa. Se sysäsi kansalaisoikeusliikettä Yhdysvalloissa eteenpäin.

© Wikimedia Commons

Kolme matkustajaa totteli, mutta heidän kanssaan samalla rivillä istunut Rosa Parks ei.

James Blaken vaatimuksista huolimatta Parks istui visusti paikallaan. Blake kutsui poliisin, ja kun Parks edelleen kieltäytyi nousemasta paikaltaan, hänet pidätettiin.

Martin Luther King puuttui asiaan

Rosa Parks vietiin poliisiasemalle, jossa hän sai syytteen muun muassa kaupungin järjestyssääntöjen rikkomisesta. Kun tieto tapauksesta levisi, Montgomeryn mustaihoinen yhteisö reagoi voimakkaasti.

27-vuotias innokas kansalaisoikeuksien puolestapuhuja, baptistipastori Martin Luther King Jr., oli muuttanut kaupunkiin edellisenä vuonna, ja hän otti johtaakseen kaupungin mustan väestön protestisuunnitelmat.

”Olemme väsyneitä syrjimiseen ja nöyryyttämiseen ja siihen miten sorron julmat jalat polkevat meitä”, King jylisi kirkossa pian Rosa Parksin pidätyksen jälkeen.

382 päivän bussiboikotti

Nuori baptistipastori ja Montgomeryn mustaihoisen yhteisön muut johtajat kannustivat kaikkia mustia boikotoimaan Montgomeryn linja-autoja painostaakseen linja-autoyhtiöitä taloudellisesti.

Kaupunkiin levitettiin 35 000 bussiboikottiin kehottavaa lentolehtistä 5. joulukuuta 1955. Samana päivänä Rosa Parks tuomittiin oikeudessa häiriköinnistä 10 dollarin – nykyrahassa noin 107 dollaria – sakkoihin.

Tässä Rosa Parks istui bussissa 1. joulukuuta 1955

Rosa Parksin istumapaikka James F. Blaken kuljettamassa bussissa 1. joulukuuta 1955.

© Wikimedia Commons

Epäoikeudenmukaisen tuomion raivostuttamana Montgomeryn musta väestö boikotoi linja-autoja seuraavat 382 päivää.

Koska mustaihoiset muodostivat noin 70 prosenttia Montgomeryn linja-automatkustajista, boikotti kävi liikennöintiyhtiöille kalliiksi.

Boikotti päättyi, kun korkein oikeus päätti 13. marraskuuta 1956, että rotuerottelu linja-autoissa oli perustuslain vastaista.

Rosa Parks ennen historiallista bussimatkaa

Rosa Parksin ahdinko

Vuoden 1955 historiallisen linja-automatkan seurauksena Rosa Parks menetti työpaikkansa ompelijana ja sai uhkauksia vihaisilta valkoisilta yhdysvaltalaisilta.

Elettiin aikaa, jolloin Ku Klux Klanin kaltaisten järjestöjen toimeenpanemat lynkkaukset ja väkivalta olivat etelävaltioissa aito uhka mustaihoiselle väestölle.

Rosa Parks ja hänen miehensä eivät saaneet töitä Montgomerysta, ja ajoittain he olivat taloudellisesti hyvin tiukoilla. Parks ei pystynyt esimerkiksi ostamaan lääkkeitä vuosia sairastamaansa mahahaavaan.

Onni kääntyi

Vuonna 1957 Rosa ja Raymond Parks muuttivat Michiganiin Detroitiin. Siellä ei tarvinnut pelätä rasistista väkivaltaa, mutta muita ongelmia riitti.

Vuonna 1960 pääasiassa mustalle väestölle suunnatun JET-lehden artikkeli kuvaili, miten Rosa Parks asui kahden huoneen asunnossa miehensä ja äitinsä kanssa ja sairasti mahahaavaa ja kurkkusyöpää.

Vuonna 1965 tuli kuitenkin käänne parempaan, kun mustaihoinen demokraattipoliitikko John Conyers, joka oli noussut Michiganista Yhdysvaltojen edustajainhuoneen jäseneksi, palkkasi Rosa Parksin toimistoonsa. Parks oli Conyersin palveluksessa vuoteen 1988 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Rosa Parks puhui loppuelämänsä yhtäläisten kansalaisoikeuksien puolesta.

Kansalaisoikeusliikkeen äiti

Vuosien mittaan Rosa Parksin maine kasvoi ja hänen asemansa yhtenä kansalaisoikeusliikkeen keulahahmoista sinetöityi.

Vuonna 1996 presidentti Bill Clinton myönsi hänelle vapaudenmitalin, ja vuonna 1999 hän sai kongressin kultamitalin. Samana vuonna hän julkaisi omaelämäkerran Rosa Parks: My Story.

Kuva entisestä presidentistä Bill Clintonista

Bill Clinton.

© Shutterstock

Rosa Parks kuoli 92-vuotiaana 24. lokakuuta 2005.

Hänen arkkunsa asetettiin nähtäväksi Yhdysvaltojen kongressirakennuksen kupolihalliin kunniavartioon.

Se oli ensimmäinen kerta, kun tämä kunnianosoitus suotiin naiselle, ja toinen kerta, kun se suotiin afrikkalaisamerikkalaista alkuperää olevalle henkilölle.

Bill Clinton Rosa Parksin hautajaisissa

Yhdysvaltojen entinen presidentti Bill Clinton piti puheen Rosa Parksin hautajaisissa Detroitissa Michiganissa vuonna 2005 .

”Rosa Parks käynnisti merkittävimmän yhteiskunnallisen liikkeen Yhdysvaltojen nykyhistoriassa”, hän sanoi.

Bill Clinton kertoi puheessaan myös henkilökohtaisen muiston siitä, miten hän oli 9-vuotiaana Arkansasissa – joka kuului myös rotuerottelun etelävaltioihin – saanut virikkeen Rosa Parksin esimerkistä.

Valkoisena poikana hän oli tottunut istuutumaan linja-auton etuosaan, mutta Rosa Parksin rohkeuden innoittamana hän ja hänen kaksi ikätoveriaan päättivät siitä lähtien olla noudattamatta bussien rotuerottelusääntöjä ja istua minne milloinkin.

Viisi kuuluisaa naispuolista kansalaisoikeusaktivistia

1. Amelia Boynton Robinson

Poliisi hakkasi Amelia Boynton Robinsonin rauhanomaisella protestimarssilla Selmassa vuonna 1965.

Maailmallekin levinneet kuvat hänen elottomasta ruumistaan vauhdittivat Yhdysvalloissa kansan tukea kansalaisoikeusliikkeelle.

Robinson taisteli Rosa Parksin tapaan koko ikänsä mustaihoisten tasa-arvoisen äänioikeuden puolesta Yhdysvalloissa, ja taistelu lopulta palkittiin vuonna 1964, kun kansalaisoikeuslaki Civil Rights Act hyväksyttiin.

Laki kielsi mustien ja valkoisten kansalaisten erilaisen kohtelun äänestäjäksi rekisteröitymisessä.

2. Mamie Till Mobley

Valkoihoiset miehet lynkkasivat chicagolaisen Mamie Till Mobleyn ainoan pojan, 14-vuotiaan Emmettin, elokuussa 1955 tämän ollessa lomalla Moneyssa Mississipissä.

Chicagossa Mamie Till Mobley asetti poikansa ruumiin avoimessa arkussa esille keskelle kaupunkia todisteeksi etelävaltioiden rasististen lakien ja yhteiskuntajärjestelmän seurauksista mustaihoiselle väestölle.

Yli 100 000 ihmistä kävi pojan arkun luona Yhdysvaltain tuohon asti suurimmassa kansalaisoikeusmielenosoituksessa.

3. Coretta Scott King

Coretta Scott King oli poliittisesti aktiivinen jo aviomiehensä Martin Luther Kingin eläessä, ja tämän kuoltua vuonna 1968 hän jatkoi entistä ponnekkaammin taistelua mustan väestön kansalaisoikeuksien puolesta.

Neljä päivää miehensä murhan jälkeen Coretta Scott King johti valtavaa Memphisin läpi kulkenutta mielenosoitusta.

Hän järjesti myös Freedom Concert -nimisiä tukikonsertteja, joilla saatiin kerättyä paljon rahaa kansalaisoikeusliikkeelle.

4. Ella Baker

Ella Baker toimi Rosa Parksin tapaan aktiivisesti mustien kansalaisoikeusliikkeessä NAACP:ssä 1930-luvulta lähtien, ja hänestä tuli yksi merkittävimmistä naispuolisista kansalaisoikeustaistelijoista Yhdysvalloissa 1950- ja 1960-luvuilla.

Vuonna 1960 Baker oli mukana perustamassa nuorisojärjestöä nimeltä Student Nonviolent Coordinating Committee, (SNCC, ”opiskelijoiden väkivallattoman koordinoinnin komitea”), joka järjesti rauhanomaisia suoran toiminnan protesteja etelävaltioissa.

5. Dorothy Height

Dorothy Height omisti jo teini-ikäisenä 1920-luvulla elämänsä mustaihoisten yhdysvaltalaisten ja etenkin naisten oikeuksien parantamiselle.

Hän värväsi 1950- ja 1960-luvuilla ihmisiä kansalaisoikeusliikkeeseen, järjesti seminaareja ja sit-in-protesteja sekä paljon muuta.

Heightin panos mielenosoitusten järjestäjänä oli merkittävä, ja hän oli poliittisen National Council of Negro Women -järjestön, (NCNW, “mustien naisten kansallinen neuvosto) puheenjohtaja yli 40 vuotta.