Norma McCorvey tuijotti punaruutuista pöytäliinaa. Häntä vastapäätä pienessä italialaisessa ravintolassa Dallasin keskustassa istui kaksi naista, jotka olivat kutsuneet hänet paikalle tuona päivänä helmikuussa 1970.
Naiset saivat McCorveyn vaivaantumaan. He olivat pukeutuneet hienoihin jakkupukuihin ja käyttivät sanoja, joita hän ei ollut koskaan ennen kuullut eikä siis tiennyt niiden merkitystä.
Hän itse oli köyhä, työtön – ja tahdonvastaisesti raskaana.
Kolmikon syödessä pitsaa ja juodessa olutta McCorvey tajusi yhden asian. Sarah Weddington ja Linda Coffee, kaksi pöydässä istunutta juristia, tarvitsivat häntä yhtä paljon kuin hän tarvitsi heitä.
Juristit selittivät haluavansa varmistaa oikeudenkäynnillä, että jokaisella naisella Yhdysvalloissa olisi tulevaisuudessa oikeus aborttiin.
Asiansa ajamiseksi he kuitenkin tarvitsivat kantajan oikeusjuttuun.
"Autatko meitä?" Weddington kysyi.
Norma McCorveylla ei ollut hajuakaan siitä, mikä on kantaja, mutta hän tiesi, että nämä kaksi naista olivat hänen ainoa toivonsa.
"Totta kai", hän sanoi itsevarmasti.
Nimimerkillä Jane Roe esiintynyt McCorvey jäi historiaan Roe vs. Wade -tapauksen päähenkilönä, joka varmisti vuonna 1973 kaikille amerikkalaisille naisille mahdollisuuden aborttiin.
Hän itse ei kuitenkaan koskaan hyötynyt tästä edistysaskeleesta. Myöhemmin hän katui osallistumistaan katkerasti.
Lääkärit poistivat ensi kertaa kohdun vuonna 1802. Kohdun löytäminen muutti käsitystä syntymättömistä sikiöistä, joita alettiin pitää elävinä ihmisinä.
Aborttioikeudet vaihtelivat historian saatossa
**Antiikin Kreikassa abortti oli pitkälti sallittu, mutta 1800-luvun Englannissa naiset olivat vaarassa joutua hirsipuuhun, jos he keskeyttivät raskautensa.
McCorvey suostui oikeusjuttuun yksinkertaisesta syystä. Hän näki abortin ainoana vaihtoehtonaan.
Ei-toivottu raskaus oli vain viimeisin katastrofi elämässä, joka oli täynnä pettämistä ja hylkäyksiä.
Nuori nainen kasvoi tiukan uskonnollisessa kodissa konservatiivisessa Texasin osavaltiossa. Hänen vanhempansa olivat ulkoisesti hurskaita mutta juopottelivat ja riitelivät kotona ollessaan.
McCorvey - jonka lapsuusajan nimi oli Norma Nelson - oli 13-vuotias, kun hänen isänsä jätti perheen.
Teini-ikäinen tyttö oli jo jonkinlainen kapinallinen, joka tupakoi, joi ja harrasti seksiä sekä miesten että naisten kanssa.
"Hän oli levoton. Kuljin aina kaduilla etsimässä häntä", hänen äitinsä kertoi myöhemmin.
Teini-ikäisenä McCorvey karkasi ystävänsä kanssa. He vuokrasivat motellihuoneen harrastaakseen seksiä. Homoseksuaalisuus oli Teksasissa laitonta, joten tytöt pidätettiin, kun siivooja näki heidät suutelemassa.
McCorvey ei saanut ymmärrystä kotonakaan.
"Hakkasin häntä aivan helvetisti", hänen äitinsä kertoi reaktiostaan tapaukseen.
Naimisiin 16-vuotiaana
Ei ollutkaan yllätys, että McCorvey lähti kotoaan heti kun pystyi.
Hän meni vuonna 1963 vain 16-vuotiaana naimisiin 21-vuotiaan Elwood ”Woody" McCorveyn kanssa.
Pariskunta muutti Kaliforniaan, jossa Woody sai töitä teräslevyjä valmistavasta tehtaasta. Norma oli 17-vuotias ja kotiäiti, kun hän sai tietää olevansa raskaana.
Aivan aluksi tuleva äiti ilahtui.
"Halusin todella saada tämän lapsen. Halusin olla ensimmäinen ystäväpiiristäni, joka menee naimisiin ja saa lapsen. Halusin, että kaikki loksahtaisi kohdalleen niin kuin oli tarkoitus", hän kertoi myöhemmin.
Mutta mikään ei loksahtanut kohdalleen. Pian sen jälkeen Norma löysi Woodyn sängystä toisen naisen kanssa. Norma pakkasi matkalaukkunsa ja muutti äitinsä luo Dallasiin. Siellä hän synnytti tyttövauvan, joka sai nimekseen Melissa.
Seuraavat vuodet Norma kamppaili elämästään köyhänä yksinhuoltajaäitinä. Rahat, jotka hän ansaitsi tarjoilijana, menivät alkoholiin ja huumeisiin.
Muutaman kuukauden kuluttua hän joutui antamaan Melissan äidilleen, joka adoptoi tytön. Lokakuussa 1967 McCorvey synnytti toisen tyttövauvan, jonka hän antoi adoptoitavaksi heti syntymän jälkeen.
Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen mielenosoitukset aborttiklinikoiden edessä lisääntyivät ja johtivat usein väkivaltaan, uhkailuihin ja jopa tuhopolttoihin.
Aborttilääkäreitä jahdattiin
Abortin laillistaminen Yhdysvalloissa nostatti kiivaan vihan aborttilääkäreitä kohtaan. Heitä vihattiin niin paljon, että useita murhattiin.
47-vuotias lääkäri David Gunn ammuttiin maaliskuun 10. päivänä 1993 aborttiklinikkansa ulkopuolella Pensacolassa Floridassa. Gunn oli lähestymässä klinikan takaovea, kun 32-vuotias Michael F. Griffin ampui luodin hänen selkäänsä.
Kaksi tuntia myöhemmin Gunn kuoli paikallisessa sairaalassa. Griffin ilmoittautui poliisille, ja pian sen jälkeen 34 abortin vastustajasta koostuva ryhmä antoi lausunnon ampujan puolustamiseksi.
"Uskomme, että mikä tahansa vallankäyttö on sallittua lasten elämän puolustamiseksi".
Murha oli vasta ensimmäinen yhdysvaltalaisten aborttiklinikoiden henkilökunnan 11 murhasta.
National Abortion Federation on kirjannut vuosina 1977–2020 murhien lisäksi 26 murhayritystä, 4 kidnappausta, 42 pommi-iskua, 194 tuhopolttoa ja 104 tuhopolttoyritystä.
McCorvey oli päättänyt, ettei halunnut lisää lapsia, joten tullessaan syyskuussa 1969 uudelleen raskaaksi hän meni tapaamaan Henry McCluskeya. Sama asianajaja oli auttanut häntä edellisessä adoptiossa.
Norma McCorvey kertoi asianajajalle, että hän haluaisi mieluummin tehdä abortin.
McCluskey tiesi liiankin hyvin, että tätä toivetta oli kovin vaikea toteuttaa.
Abortti oli Teksasissa laiton. Matkustaminen toiseen osavaltioon toimenpidettä varten oli sallittua, mutta naiselle, jolla ei ollut rahaa tai tukea kustannusten maksamiseen, tämä vaihtoehto oli mahdoton.
Sama päti laittomaan aborttiin, joka maksoi satoja dollareita sen lisäksi, että toimenpide oli hengenvaarallinen.
McCluskey paljasti naiselle, että tarjolla olisi ehkä yksi vaihtoehto. Hänen vanha ystävänsä, asianajaja Linda Coffee, työskenteli aborttikiellon kumoamiseksi oikeusjutun avulla.
Coffee tarvitsi kuitenkin kantajan, joka veisi asian oikeuteen. Ehkä hän ja Norma voisivat auttaa toisiaan, McCluskey ehdotti.
McCorvey suostui.
"Olin aivan lopussa. En tiennyt, mitä muuta olisin voinut tehdä", hän sanoi myöhemmin.
Vuoden 1970 helmikuun alussa hän tapasi Coffeen ja asianajaja Sarah Weddingtonin italialaisessa ravintolassa Dallasin keskustassa.
Asianajajat eivät voineet luvata mitään
McCorvey oli tuolloin noin viidennellä kuulla raskaana.
Asianajajat tiesivät, että oikeudenkäynti kestäisi kauan ja että McCorveyn mahdollisuudet voittaa olisivat heikot. He olivat intohimoisia naisten aborttioikeuden puolestapuhujia, mutta McCorvey ihmisenä ei ollut heille tärkeä.
McCorvey kysyi ravintolasta lähtiessään, milloin hän voisi saada abortin, mutta asianajajat olivat tarkoituksella epämääräisiä.
"Kun juttu on ohi. Jos voitamme", Weddington vastasi.
Ajankohtaa hän tai Coffee eivät osanneet sanoa.
"Meidän on annettava jutun edetä", kuului vastaus.
McCorvey allekirjoitti levottomin mielin paperit, jotka tekivät hänestä virallisesti kantajan.
Tapausasiakirjoissa hänestä käytettiin nimitystä Jane Roe, joka on kiertoilmaus Jane Doe -nimelle. Sitä taas on käytetty yleisesti naisten henkilöllisyyden piilottamiseen oikeustapauksissa.
Tapaus nimettiinkin Roe vs. Wadeksi Henry Waden mukaan. Hän oli Teksasin aborttilakeja puolustanut asianajaja.
Lukuun ottamatta yhtä vierailua ennen asian etenemistä korkeimpaan oikeuteen McCorvey ei kuullut enää mitään kahdesta asianajajasta, jotka panostivat kaiken energiansa tapaukseen.
Asianajajat eivät välittäneet McCorveyn toiveista tai tarpeista, ja se katkeroitti hänet.
McCorvey ei ehtinyt saada aborttia
McCorvey synnytti 2. kesäkuuta 1970 tyttövauvan, joka annettiin heti adoptoitavaksi.
Korkein oikeus päätti 22. tammikuuta 1973, että oikeus aborttiin on naisen perustuslaillinen oikeus, mutta McCorvey ei osallistunut juhlintaan. Hänellä oli tarpeeksi tekemistä yrittäessään saada kaoottista elämäänsä järjestykseen.
Jane Roe, jonka oikea nimi oli siis Norma McCorvey, katui osallistumistaan oikeudenkäyntiin. Hän marssi vuonna 2007 aborttiklinikan eteen "kuolleiden" muovisikiöiden kanssa protestoidakseen aborttia vastaan.
Neljä päivää oikeudenkäynnin jälkeen McCorvey kuitenkin luopui nimettömyydestä. Koko maailma saisi tietää, että hän oli Jane Roe.
Koko 1980-luvun ajan hän esiintyi säännöllisesti tiedotusvälineissä abortin puolestapuhujana.
"Tämä asia on ainoa, jonka vuoksi elän. Elän, syön ja hengitän abortin puolesta", hän sanoi uutistoimistolle tammikuussa 1995.
Vuonna 1995 McCorvey kuitenkin muutti yhtäkkiä kantaansa. Hän julisti olevansa uudestisyntynyt kristitty ja perusti yhdessä saarnaaja Flip Benhamin kanssa Roe No More -järjestön, joka pyrki kumoamaan aborttioikeudet.
Vähän ennen kuolemaansa helmikuussa 2017 McCorvey väitti, että hänen mielenmuutoksensa oli ollut lavastusta. Hän oli tehnyt sen kaiken vain rahan takia.
"Otin rahaa abortinvastustajilta. He laittoivat minut kameran eteen ja sanoin, mitä he halusivat minun sanovan", hän selitti.
Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen kuuluu yhdeksän tuomaria, jotka pysyvät virassa kuolemaansa saakka. Vuonna 2022 enemmistö kannatti Roe vs. Wade -ennakkotapauksen kumoamista.
Uudet tuomarit poistivat oikeuden aborttiin
Roe vs. Wade oli voimassa lähes 50 vuotta. Vuonna 2022 siitä kuitenkin luovuttiin.
Amerikkalaiset aborttia vastustavat tahot ovat toistuvasti yrittäneet kumota Roe vs. Wade -ennakkotapauksen esimerkiksi sallimalla osavaltioiden säätää aborttioikeuksia rajoittavia lakeja.
Tapausten päätyessä korkeimpaan oikeuteen abortin vastustavat toivoivat päätöstä sen puolesta, että osavaltiot voisivat itse päättää aborttilainsäädännöstä.
Korkein oikeus päätyi kuitenkin aina pitämään voimassa Roe vs. Wade -ennakkotapauksen ja siten oikeuden aborttiin koko Yhdysvalloissa.
Vuonna 2021 Mississippin osavaltio vei jälleen asian korkeimpaan oikeuteen.
Presidentti Donald Trump oli juuri nimittänyt kolme konservatiivista tuomaria.
He siirsivät korkeimman oikeuden tasapainoa abortin vastustajien hyväksi, ja oikeus antoi päätöksen Mississippin hyväksi.
Päätös merkitsi sitä, että osavaltioilla on nyt oikeus rajoittaa naisten oikeutta aborttiin – mikä kumosi Roe vs. Wade -ennakkotapauksen.
Abortti on nyt kielletty 14 osavaltiossa – lähinnä Yhdysvaltojen kaakkoisosassa.
Abortin vastustajat ostavat apua
McCorveysta kertovan dokumenttielokuvan AKA Jane Roe kuvausten aikana toimittajat paljastivat, että McCorvey oli saanut yli 450 000 dollaria aborttia vastustavilta järjestöiltä.
Sitä ei tiedetä, mitä McCorvey todella ajatteli petoksistaan Jane Roen roolissaan.
Vuonna 1994 ilmestyneessä omaelämäkerrassaan I am Roe hän kuitenkin yritti pukea sanoiksi osuutensa yhdessä 1900-luvun keskeisimmistä oikeudenkäynneistä:
"En ollut väärä ihminen Jane Roeksi. En myöskään ollut oikea ihminen tullakseni Jane Roeksi. Olin vain ihminen, josta tuli Jane Roe. Elämäntarinastani, kaikesta hyvästä ja pahasta, tuli pieni osa historiaa."