Yhdysvaltojen 37. presidentti Richard Nixon on maan lähimenneisyyden suurin roisto. Kunniaton vetäytyminen Vietnamista tappion jälkeen ja murto demokraattisen puolueen päämajaan Watergate-rakennuksessa ovat pääsyitä hänen ikävään jälkimaineeseensa.
Nixonin virkakausi ei silti ollut täydellinen fiasko.
Ajalle olivat leimallisia hajaannus ja kaaos sekä kotimaassa että ulkomailla. Kilpavarustelu, rotulevottomuudet ja protestiliikkeet vaativat muutosta, ja Nixon osasi tehdä usein kaukonäköisiä ratkaisuja.
Hänen saavutuksiinsa kuuluivat ympäristönsuojelun, aseistariisunnan ja tasa-arvon edistäminen.
TASA-ARVON KANNATTAJA
Korkein oikeus päätti vuonna 1954 rotuerottelun olevan kouluissa kiellettyä, mutta moni koulu jatkoi sitä silti.
Mustien ja valkoisten tasa-arvo lisääntyi
Yhdysvalloissa ei virallisesti ollut rotuerottelua enää vuonna 1968, kun Nixon astui valtaan, mutta käytännössä sitä harjoitettiin edelleen etenkin etelävaltioiden kouluissa.
Presidentti sai oikeusministeriön ryhtymään toimiin niitä koulupiirejä kohtaan, jotka eivät noudattaneet lain vaatimuksia.
Nixonin aloittaessa vuonna 1968 mustista 70 prosenttia kävi vain mustille tarkoitettuja kouluja. Neljä vuotta myöhemmin luku oli enää kahdeksan prosenttia.
YMPÄRISTÖAKTIVISTI
Ilmanlaadun parantuminen näkyy Los Angelesissa ja muissa kaupungeissa, jotka olivat aiemmin harmaan sumun peitossa.
Yhdysvaltalaiset hengittivät helpommin
Teollistumisen haitat luonnolle, ihmisille ja eläimille tiedettiin 1960-luvun alussa, mutta Yhdysvalloissa ei ollut luonnonsuojelulakeja.
Maahan alkoi syntyä ruohonjuuritason ympäristöliikkeitä. Nixon tajusi, ettei vihreä liikehdintä ollut pysäytettävissä, ja käytti siksi valtaansa ajaakseen läpi useita kauaskantoisia lakeja.
Etenkin ilmansaasteisiin puuttuva Clean Air Act oli tehokas. Vuosina 1970–2019 ilmansaasteiden määrä väheni peräti 77 prosenttia.
DIPLOMAATTI
SALT I -sopimus asetti katon sille, kuinka monta mannertenvälistä ydinohjusta Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla sai olla.
Asevarustelu kuriin
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kävivät kylmän sodan aikana ydinasekilpaa, mutta Nixon halusi kääntää huomion pois omista vaikeuksistaan Vietnamin sodan lopettamisessa.
Niinpä hän hyödynsi hyviä suhteitaan neuvostojohtajaan Leonid Brežneviin käynnistääkseen neuvottelut pitkän kantaman ydinaseiden määrän rajoittamiseksi.
Toukokuussa 1972 Nixon ja Brežnev allekirjoittivat SALT I -sopimuksen – ensimmäisen supervaltojen välisen aseistariisuntasopimuksen.
MESTARISTRATEGI
Nixon ja Mao tapasivat toisensa 21. helmikuuta 1972 Maon yksityisasunnossa.
Diplomaattikikka heikensi vihollisia
Kun kommunistijohtaja Mao Zedong vuonna 1949 otti vallan Kiinassa, Yhdysvallat katkaisi välinsä Kiinaan.
Päätös lähensi Kiinaa ja Neuvostoliittoa, ja nyt Yhdysvaltoja oli vastassa iso kommunistiblokki.
Nixon toivoi voivansa iskeä kiilan maansa päävihollisten väliin lämmittelemällä suhteita Kiinan kanssa.
Hanke onnistui, ja vuonna 1972 Nixonista tuli ensimmäinen Pekingissä käynyt Yhdysvaltojen presidentti. Tämä kasvatti Neuvostoliittoon kohdistuvia paineita esimerkiksi aseistariisuntaneuvotteluissa.
SYÖVÄN KUKISTAJA
Aktivisti Mary Lasker (toinen vasemmalta) oli taustavaikuttaja kampanjassa, joka sai Nixonin allekirjoittamaan lain.
Presidentti Nixon julisti syövälle sodan
Vuonna 1970 syöpä oli Yhdysvaltojen toiseksi yleisin kuolinsyy, mutta sairautta ymmärrettiin huonosti ja sen hoitomahdollisuudet olivat rajalliset.
Tutkimus sai nostetta, kun Nixon vuonna 1971 allekirjoitti National Cancer Act -lain. Se takasi syöpätutkimukseen peräti 1,5 miljardia dollaria (yli 1,3 miljardia nykyeuroa).
Nixon kalasteli lailla demokraattien äänestäjiä, mutta laki myös vauhditti syöpätutkimusta, ja sitä pidetäänkin Nixonin ”syövän vastaisen sodan” virstanpylväänä.