Miekkailija, ufologi ja kuuluisa rokkitähti – siinä muutamia ehdokkaita, jotka ovat vuosien saatossa pyrkineet Yhdysvaltain presidentiksi.

USA:n pähkähullut presidenttiehdokkaat

Yhdysvalloissa varsin värikkäät persoonat ovat aikojen saatossa asettautuneet ehdolle presidentin virkaan. Kokosimme luettelon kuudesta hullunkurisesta persoonasta, jotka ovat pyrkineet kukistamaan haastajansa ehdokaskilvassa.

perjantai 29. tammikuuta 2016 teksti Trine Roslev

Homer A. Tomlinson

Homer julistautui ”maailman kuninkaaksi”

Newyorkilaispiispa Homer A. Tomlinson hauskuutti valitsijoita peräti viisi kertaa. Hän pyrki nimittäin presidenttiehdokkaaksi vuosina 1952–1968 eriskummallisilla julistuksillaan.

Tomlinson oli entinen mainosmies, ja vaalikampanjassaan hän käyttikin markkinointiosaamistaan saadakseen julistuksensa kaiken kansan tietoisuuteen. Hän halusi korvata verotusjärjestelmän kirkon kymmenyksillä ja mainosti uutta ministeriötä ”oikeudenmukaisuuskansliana”.

Kun Tomlinsonille valkeni, ettei kukaan tukenut hänen ideoitaan, hän julistautui ”maailman kuninkaaksi”. Tätä sanomaa hän toitotti 101 seremoniassa eri puolilla maailmaa kullattu kruunu päässään, puhallettava maapallo ja valtaistuimen virkaa toimittanut taittotuoli varustuksenaan.

Voit nimittäin saada suositun action-kameran Tieteen Kuvalehti HISTORIAN kanssa

Gabriel Green

Avaruusoliot ohjasivat Greenin politiikkaa

Ufologi Gabriel Green asettui presidenttiehdokkaaksi kaksi kertaa, vuosina 1960 ja 1972.

Hän vakuutti saaneensa yhteyden avaruusolioihin ja laskeskeli nähneensä elämänsä aikana satoja lentäviä lautasia.

Green yritti jopa vakuuttaa maanmiehensä siitä, että hän oli ollut useita kertoja fyysisessä kontaktissa Marsista ja Venuksesta, Alfa Centaurista ja Seulasista kotoisin olevien olentojen kanssa.

Vuonna 1960 hän asettui Richard Nixonia ja John F. Kennedyä vastaan melko epätavanomaiseen talous- ja sosiaalipolitiikkaan nojaten – se nimittäin perustui tietoihin, jotka Green väitti saaneensa avaruusolioilta. Hänen politiikkansa ei kuitenkaan purrut valitsijoihin, joten mies luopui ehdokkuudestaan ja antoi äänensä John F. Kennedylle.

 

Pat Paulsen

Sinnikäs koomikko Pat

 

Koomikko Pat Paulsen pyrki presidenttiehdokkaaksi peräti kuusi kertaa, vuosina 1968, 1972, 1980, 1992 ja 1996.

Soolouran jälkeen vuonna 1967 Paul palkattiin kuuluisien Smothersin veljesten satiiriseen TV-show’hun, jossa ruodittiin rasismia, Yhdysvaltain presidenttejä ja Vietnamin sotaa.

Pat Paulsen ryhtyi johtamaan puoluetta, jonka nimi oli ”Straight Talking American Government”. Ehdokasvalintojen aikaan Paulsen lateli silmiään räpäyttämättä poliittisia julistuksiaan, jotka parodioivat tavanomaisia iskulauseita ja tyhjiä vaalilupauksia.

Yhdessä esiintymisessään hän totesi muun muassa: ”Onnistunko poistamaan valtion velan? Tietysti, miksi en?” Kun mieheltä kysyttiin asettumisesta ehdolle vuoden 1968 vaaleihin, hän laukoi: ”Miksi ei? En osaa tanssia, ja työssä on hyvät eläke-edut, joten saan paljon rahaa, kun jään eläkkeelle.”

Miestä ei kumma kyllä valittu koskaan ehdolle.

 

Joe Walsh

Rokkitähti lupasi ilmaista bensiiniä kaikille

Vuonna 1980 presidentinvaaliehdokkaaksi ei pyrkinytkään kuka tahansa Matti Meikäläinen vaan itse rockyhtye Eaglesin Joe Walsh.

Karkeapiirteinen kitaristi mainosti itseään iskulauseella ”Ilmaista bensiiniä kaikille” ja lupasi, että hänen hitistään ”Life’s Been Good” tulee maan uusi kansallislaulu. 

Walshin iskulause sai valtavasti mediahuomiota, mutta se ei silti riittänyt tuomaan suositulle rokkarille ehdokkuutta.

Vaikka hän olisikin edennyt ehdokkuuteen asti, ikä olisi lopulta noussut esteeksi. Ehdokkaan on nimittäin oltava vähintään 35-vuotias voidakseen tulla valituksi – ja nuori rokkikukko oli vasta 33-vuotias.

.

Henry Skillman Breckinridge

Valitsijat eivät uskoneet miekkailijaan

Vuonna 1936 olympiamiekkailija Henry Skillman Breckinridge haastoi demokraattien huippuehdokkaan Franklin D. Rooseveltin.

Breckinridge oli osallistunut vuonna 1920 Berliinin olympialaisiin, jossa hän kilpaili pronssimitalin voittaneessa Yhdysvaltain miekkailujoukkueessa. Kahdeksan vuotta myöhemmin miehestä tuli joukkueen kapteeni, ja hän johti miekkailujoukkueen kesäolympialaisiin. Miekan lisäksi ehdokas osasi käsitellä myös tennismailaa.

Breckinridgen voitot olivat suuria urheilumaailmassa, mutta yhtä suuria olivat myös hänen tappionsa kamppailussa Rooseveltin kanssa. Roosevelt voitti miekkataiturin 93,19 prosentilla äänistä.

Joshua Abraham Norton

Keisari, joka tuhosi kongressin

Vaikka tämä mies ei koskaan asettunutkaan presidenttiehdokkaaksi, hän ansaitsee silti paikkansa luettelossa. Joshua Abraham Norton jätti ehdokkuuden väliin, hajotti kongressin ja julistautui keisariksi.

Vuonna 1859 Norton palasi San Franciscoon sen jälkeen, kun hän oli epäonnistunut riisibisneksissään. San Franciscossa köyhä mutta suuruudenhullu mies julistautui lukuisissa paikallislehdissä Norton I:ksi, Yhdysvaltain keisariksi.

Hän ei kuitenkaan voinut olla keisari maassa, jolla oli jo johtaja. Niinpä hän antoi jo saman vuoden lokakuussa käskyn, jonka mukaan kongressi oli hajotettava.

Kongressin jäsenet eivät kuitenkaan olleet sama mieltä, joten hän ilmoitti lähettävänsä armeijansa heitä vastaan saadakseen kaikki jäsenet tuhottua. Näin ei koskaan todellisuudessa tapahtunut, mutta keisarin omassa valtakunnassa kongressi lakkasi olemasta.

Myöhemmin mies otti käyttöön oman valuutan, ja vuonna 1872 hän määräsi ”Frisco”-sanan käytön sakotettavaksi.

Paikallisten keskuudessa erikoisesta keisarista tuli niin suosittu, että hänen hautajaisiinsa osallistui 30 000 ihmistä.

Ehkä sinua kiinnostaa...