Paparazzit manipuloivat Bismarckin ruumista
Historian ensimmäiset paparazzit eivät aikailleet, kun Saksan rautakansleri Bismarck kuoli. He hiipivät yöllä hänen kartanoonsa ottamaan kuvia, joilla heidän piti rikastua, mutta päätyivät vankilaan.
Otto von Bismarck oli kuolleena vuoteessaan, kun kuvaajat kapusivat sisään ikkunasta. He kohensivat hänen asentoaan ja siirsivät kellon näyttämään kuolinhetkeä.
Otto von Bismarck ei pitänyt valokuvaajista.
”Kun he räpsivät kuviaan, ei koskaan tiedä, tuleeko ammutuksi vai ikuistetuksi”, hän sanoi kerran.
Jos röyhkeät kuvaajat näppäsivät kuvan, joka ei ollut Bismarckin mieleen, kuva takavarikoitiin. Bismarck halusi esiintyä aina parhaimmillaan vahvana valtiomiehenä.
Vuonna 1898 rautakanslerin voimat ehtyivät. Hän makasi kartanossaan Friedrichsruhissa odottaen kuolemaa.
Valokuvaajat Willy Wilcke ja Max Priester tiesivät, että kyse oli vain päivistä. He suunnittelivat ennennäkemätöntä tempausta. Kuva kuolleesta rautakanslerista tekisi heistä rikkaita.
Miesten röyhkeys veti vertoja nykyajan paparazzeille. He lahjoivat Bismarckin kamaripalvelijan Pinnowin ja metsänvartija Spörcken saadakseen tietoja 83-vuotiaan potilaan tilasta.
”Tämä ei ole rahasta kiinni”, Wilcke vakuutti. 200 markan palkkio riitti lahjomaan kamaripalvelijan pettämään Bismarckin luottamuksen.
Max Priester (vas.) oli kaksikosta teknisesti parempi valokuvaaja. Hänet tuomittiin vankeuteen, ja hän kuoli mielisairaalassa vain 45-vuotiaana. Willy Wilcke (oik.) piti pientä liikettä Hampurissa. Myös hän sai vankilatuomion (kuva), joka musersi hänet.
Vainajan makuuhuoneessa
- heinäkuuta kamaripalvelija ilmoitti, että Bismarckin loppu alkoi olla käsillä. Priester ja Wilcke kiiruhtivat Friedrichsruhiin ja majoittuivat läheiseen kievariin.
Illalla yhdentoista aikaan Bismarck kuoli vuoteessaan kartanon pohjakerroksessa. Metsänvartija Spörcke hankkiutui vartiovuoroon vainajan vuoteen ääreen.
Ennen neljää aamuyöllä hän avasi huoneen ikkunan valokuvaajille. Sillä välin kun Max Priester pystytti kameransa vuoteen jalkopäähän, Willy Wilcke kohensi vainajan asentoa tyynyllä niin, että pää ja kasvot tulivat paremmin esille.
Wilcke myös siirsi yöpöydän kellon viisareita osoittamaan kuolinhetkeä. Tärkeä yksityiskohta lisäisi kuvan autenttisuutta ja rahallista arvoa.
Max Priester sytytti magnesiumjauheen ja otti leimahduksen valossa valokuvan. Miehet ehtivät ottaa vielä toisenkin kuvan.
Huutokauppa Berliinissä
Kymmenen minuutin kuluttua kuvaajat riensivät takaisin puiston halki. Kievarissa he kehittivät molemmat kuvat, ja sitten he jatkoivat matkaa Hampuriin, jossa kuvia käsiteltiin. Esimerkiksi yöastia poistettiin sängyn viereltä.
Parhaan hinnan kuvista saisi Saksan valtakunnan pääkaupungissa Berliinissä.
Kuvaajat saapuivat Berliiniin junalla elokuun ensimmäisenä päivänä ja asettuivat Unter den Linden -kadun varrelle Hotel de Romeen.
Sitten he julkaisivat sanomalehdissä ilmoituksia, joissa lehdille tarjottiin ”ainutlaatuisia kuvia” kuolleesta Bismarckista.
Berliinin lehtiä kutsuttiin ilmoituksella huutokauppaan, jossa tarjolla oli ”ainoa kuva Bismarckista kuolinvuoteellaan”. Tarjouksen sai jättää Hotel de Romessa kello 10–13.
Kiinnostus kuvia kohtaan oli valtavaa. Seuraavana päivänä hotelliin tulvi lehtiväkeä, ja kuvien hinta nousi nousemistaan.
Iltapäivällä suuren Deutscher Verlag -kustantamon tarjous oli jo 30 000 markkaa, mikä vastaa nykyrahassa yli 250 000 euroa.
Kuvaajien epäonneksi Bismarckin poika Herbert sai vihiä kuvista ja hälytti sähkeitse Berliinin poliisin paikalle. Pahaa aavistamaton Willy Wilcke poistui hotellista kahvilaan lukemaan lehteä, kun Max Priester jäi huoneeseen vartioimaan kuvia.
”Jonkin ajan kuluttua kollegani saapui siististi pukeutuneen miehen seurassa. Tämä esittäytyi rikospoliisiksi ja ilmoitti, että ruhtinas Bismarckin kuolinvuoteelta otetut kuvat takavarikoidaan”, Wilcke kertoi.
Niin kuihtui ensimmäisten paparazzien haave rikastumisesta. Kuvat toimitettiin Herbert von Bismarckille, ja valokuvaajat joutuivat vankilaan kotirauhan rikkomisesta.
Toinen kuvista julkaistiin vasta 54 vuotta myöhemmin, vuonna 1952.