Milloin?
1869–1948
Missä?
Intiassa, Etelä-Afrikassa ja Britanniassa.
Mitä?
Mohandas Gandhi syntyi intialaiseen kauppiassukuun ja opiskeli myöhemmin lakia Britanniassa. Valmistuttuaan hän työskenteli lakimiehenä Etelä-Afrikassa, jossa asui runsaasti intialaisia.
Kerran junamatkalla hän kohtasi rasistisen kanssamatkustajan, joka kieltäytyi jakamasta vaunuosastoa ”värilliseksi” kutsumansa Gandhin kanssa.
Seuraavien 20 vuoden aikana Gandhi kampanjoi intialaisten aseman parantamiseksi Etelä-Afrikassa ja onnistuikin siinä. Kun hän vuonna 1915 palasi Intiaan, hän oli jo tunnettu aktivisti.
Hän oli myös luopunut länsimaisista vaatteista ja alkanut pukeutua perinteiseen intialaiseen tapaan. Seuraavaksi hän alkoi ajaa Intian itsenäistymistä Britannian siirtomaavallasta väkivallattomin keinoin.
Gandhin kansalaistottelemattomuuteen perustuvista kampanjoista kuuluisin oli niin sanottu suolamarssi vuonna 1930.
Hän jatkoi työtään Intian itsenäistymisen puolesta myös toisen maailmansodan aikana, ja vuonna 1947 Britannia viimein taipui.
”Se olisi mainio ajatus.” Gandhin vastaus toimittajan kysymykseen siitä, mitä mieltä hän oli ”länsimaisesta sivistyksestä”.
Miksi?
Britit olivat hallinneet Intiaa 1700-luvun lopulta lähtien Itä-Intian kauppakomppanian kautta, ja intialaisten noustua 1850-luvulla kapinaan Intiasta oli tullut Britannian virallinen siirtomaa.
Pieni brittiläinen virkakoneisto hallitsi valtavaa intialaista enemmistöä muun muassa sotilaallisella pelotteella sekä ankarilla laeilla, jotka hyödyttivät lähinnä Britannian kauppaa ja taloutta.
Esimerkiksi 1800-luvun lopulla Britannia sääti Intiaan suolamonopolin suojellakseen omaa suolateollisuuttaan. Gandhin johtama suolamarssi oli protesti nimenomaan suolamonopolia vastaan, ja sen tavoitteena oli todistaa, että intialaiset pystyivät huolehtimaan omasta suolantuotannostaan.
Britannia hallitsi Intiaa hajota ja hallitse -periaatteella pelaamalla Intian monia eri kansoja ja uskontokuntia toisiaan vastaan.