Golda Meir – jota kutsutaan usein Israelin rautarouvaksi – oli yksi Israelin valtion perustajista, ja vuonna 1969 hänestä tuli maan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa naispääministeri.
Hän johti Israelia kuuden päivän sodan jälkeisenä vaikeana aikana, jolloin naapurimaiden arabivaltiot painostivat maata kaikin keinoin.
Meirin kauden jännittynyt tunnelma purkautui vuoden 1973 Jom kippur -sodassa, jossa Meir johti Israelia yhteenotossa Egyptin ja Syyrian kanssa.
Kukaan ei olisi arvannut, että Meiristä tulisi valtionjohtaja, kun hän syntyi vuonna 1898 puusepän tyttärenä Kiovassa.
Köyhä perhe muutti työn perässä Yhdysvaltoihin vuonna 1906, ja nuori Meir tutustui siellä sionismiin.
Sionistiset ajatukset juutalaisten paluusta Pyhään maahan juurtuivat vahvasti nuoreen naiseen, ja vuonna 1921 hän matkusti Palestiinaan työskentelemään juutalaisvaltion perustamisen puolesta.
Meir oli poliittinen lahjakkuus
Meir liittyi Palestiinassa työväenliikkeeseen ja kohosi niin merkittävään poliittiseen asemaan, että hänestä tuli yksi upouuden maan itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista [kun Israel perustettiin vuonna 1948] (https://historianet.fi/yhteiskunta/uskontojen-historia/israel-blev-skabt-af-kaos-i-mellemosten-fi).
Meir osoittautui diplomaattisesti ja poliittisesti erittäin taitavaksi. Kyseiset taidot tekivät hänestä sekä Israelin suurlähettilään Neuvostoliitossa että myöhemmin työministerin ja ulkoministerin.
Golda Meir nousi vuonna 1969 maan korkeimpaan virkaan pääministeriksi, mutta hänen kautensa huipulla ei sujunut ilman kiistoja.
Meirin suhtautuminen Jom kippur -sotaan johti ankaraan kritiikkiin, ja hän luopui virastaan vuonna 1974.
Hänen poliittinen perintönsä säilyi kuitenkin jälkipolville, ja hänet muistetaan nykyään yhtenä Israelin vaikutusvaltaisimmista johtajista.
Israel kastettiin verellä
Arabimaiden ja Israelin sota
Ajankohta: 15. toukokuuta 1948 – 20. heinäkuuta 1949
Israelin julistauduttua itsenäiseksi arabivaltioiden liittouma hyökkäsi tuoretta juutalaisvaltiota vastaan.
Tulos:
Taistelut päättyivät tulitaukosopimuksiin, mutta Israel laajensi aluettaan huomattavasti YK:n vuonna 1947 ehdottamaa alkuperäistä jakosuunnitelmaa suuremmaksi. Yli 700 000 palestiinalaista menetti kotinsa.
Suezin kriisi
Ajankohta: 29. lokakuuta – 5. marraskuuta 1956
Israel valloitti Egyptin Siinain niemimaan sen jälkeen, kun Egypti kansallisti Suezin kanavan ja esti Israelin laivaliikenteen.
Tulos:
Konflikti päättyi tulitaukoon, jossa Israel vetäytyi Siinain niemimaalta vastineeksi tietyistä takeista. Tärkein niistä oli se, että Suezin kanava olisi avoinna Israelin laivoille ja että YK:n rauhanturvajoukot sijoitettaisiin Siinain niemimaalle.
Kuuden päivän sota
Ajankohta: 5.–10. kesäkuuta 1967
Pitkittyneiden vihamielisyyksien jälkeen Israel käynnisti ennalta ehkäisevän ilmaiskun Egyptiä vastaan ja kukisti Egyptin, Jordanian sekä Syyrian.
Tulos:
Israel valtasi Länsirannan, Golanin kukkulat, Gazan kaistaleen ja Siinain niemimaan. Tämä johti Lähi-idän geopolitiikan radikaaliin muutokseen ja loi uuden perustan alueen tuleville konflikteille.
Jom kippur -sota
Ajankohta: 6.–25. lokakuuta 1973
Egypti ja Syyria hyökkäsivät yllätttäen Israelia vastaan juutalaisten juhlapyhänä Jom kippurina.
Tulos:
Sota päättyi tulitaukoon, jossa alueen voimatasapaino säilyi ennallaan. Konflikti korosti kuitenkin Israelin haavoittuvuutta ja painotti diplomatian tarvetta, mikä tasoitti tietä useille uusille rauhanneuvotteluille ja sopimuksille.