10 huonoa ideaa: Diktaattorien sana on laki

1984: Romanian Nicolae Ceauşescu oli vuodesta 1965 lähtien yksi Itä-Euroopan itsevaltaisimmista valtionjohtajista. Kommunistisen maan talous horjui, ja pulaa oli lähes kaikesta. Köyhyydestä huolimatta Ceauşescu halusi tehdä maailmaan vaikutuksen.

Aluksi Nicolae Ceauşescu ei juurikaan eronnut muista Itä-Euroopan kommunistidiktaattoreista, mutta vierailu Pohjois-Koreaan vuonna 1971 muutti kaiken.

Romanian valtionpäämies ihastui siellä Pohjois-Korean johtajan Kim Il-Sungin ympärilleen rakentamaan henkilökulttiin ja halusi luoda itselleen samanlaisen.

Koko maailma saisi nähdä, miten loistava johtaja hän oli. Romaniassa kaikkialla suolletussa propagandassa Ceauşescua ylistettiin neroksi, pelastajaksi ja Auringoksi, ja vuonna 1984 hän alkoi rakennuttaa Bukarestiin majesteettista rakennusta, jonka piti saada koko maailma suunniltaan ihastuksesta: Maailman suurin hallintorakennus.

Romanian surkeasta taloustilanteesta huolimatta Casa Republiciia – Tasavallan taloa – varten hankittiin miljoona kuutiota marmoria. Lisäksi maailman kalleimpaan hallintorakennukseen tarvittiin muun muassa 700 000 tonnia terästä ja pronssia sekä 3 500 tonnia kristalleja 480 kattokruunuun.

Pääkaupunkiin Bukarestiin rakennetun, vuonna 1997 valmistuneen talon pinta-ala on 365 000 neliötä, ja siinä on 1 100 huonetta. Niistä vain 400 on sisustettu käyttöön, muut ovat olleet tyhjillään.

Ceauşescu ei ehtinyt itse nähdä mielipuolista hankettaan valmiina. Kun hän vuonna 1989 käski sotilaiden ampua kohti häntä vastaan protestoivia mielenosoittajia, syttyi kapina. Ceauşescu ja tämän vaimo vangittiin, tuomittiin kuolemaan pikaoikeudessa ja ammuttiin seinää vasten.

1975: Kun Punaiset khmerit voittivat Kambodžan sisällissodan vuonna 1975, diktaattoriksi noussut Pol Pot alkoi muuttaa köyhää Itä-Aasian maata mieleisekseen kommunistiseksi paratiisiksi. Khmerien juuret olivat maaseudulla, ja diktaattori toteutti unelmansa maalaisidyllistä järkyttävin seurauksin.

Pol Pot piti kaupunkilaisia korruptoituneina ja turmeltuneina. Diktaattorin silmissä suurkaupunkien asukkaat muodostivat suurimman esteen edistykselle ja Kambodžan muuttumiselle paratiisiksi, joten kaupunkilaisista piti päästä eroon lopullisesti.

Pääkaupungin Phnom Penhin 2,5 miljoonaa asukasta määrättiin muuttamaan maalle viljelemään riisiä ja muuta viljaa kymmenen tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa. Pol Potin agraariutopia oli tosiasiassa ihmisille helvetti.

Miljoonien ihmisten pakkosiirto osoittautui liian suureksi taakaksi maaseudulle ja johti monin paikoin nälänhätään ja tautiepidemioihin.

Kaupungeista häädetyt eivät viihtyneet maalla, ja heitä kuoli paljon muun muassa malariaan. Pian riisipellot täyttyivät ruumiista, ja maaseudulla alettiin kaivaa joukkohautoja.

Pol Potin visio kahlitsi kansan: Kukaan ei saanut matkustaa ilman punakhmerien lupaa, eikä kansa enää saanut puhua ”minusta”, vaan piti puhua ”meistä”. Vuosina 1975–1979 Kambodžassa kuoli 1,5–2 miljoonaa ihmistä nälkään, tauteihin ja teloituksiin, jotka kohdistuivat etenkin maan älymystöön.

Ruumiit haudattiin usein riisipelloille, jotta niiden luut lannoittaisivat maata.

Pol Pot syöstiin vallasta, kun naapurimaa Vietnam hyökkäsi Kambodžaan vuonna 1978. Pol Pot piiloutui viidakkoon ja jatkoi sieltä taistelua vuoteen 1997, jolloin hänet vangittiin. Diktaattori kuoli sydänkohtaukseen seuraavana vuonna 72-vuotiaana.

1981: Lypsykarja ei viihdy trooppisissa olosuhteissa. Kuuban yksinvaltainen johtaja Fidel Castro päätti silti muuttaa maansa maidon suurtuottajaksi ja -viejäksi.

Fidel Castrosta tulee monille mieleen hänen suuret sikarinsa ja vihreä sotilaspukunsa, mutta hänen intohimonsa olivat maitotuotteet. Hyvän illallisen päätteeksi Castro saattoi nauttia parikymmentä kauhallista jäätelöä.

Kerran hän käski Kuuban Kanadan-lähettilään ostaa 28 ämpärillistä jäätelöä yhdysvaltalaiselta tuottajalta – vain voidakseen maistaa valmistajan kaikkia eri jäätelömakuja.

Castro piti myös pirtelöistä – minkä myös Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA hyvin tiesi. Se yritti monesti myrkyttää diktaattorin pirtelöllä – tuloksetta.

Viehtymyksestä maitoon El Presidente Castro alkoi ilmastollisista haasteista huolimatta muuttaa Kuubaa maailman suurimmaksi maidontuottajaksi. Maahan tuotiin lehmiä ja sonneja maailman parhaista maatalousmaista, jotta kuubalaiset voisivat jalostaa uuden, maidontuottajana ylivoimaisen, lypsyrodun.

Vuonna 1982 Fidel Castrolla oli aihetta juhlaan: Ubre Blanca- eli Valkoinen Utare -niminen lehmä päihitti USA:n parhaan lehmän, joka tuotti 80 litraa maitoa päivässä. Ubre Blanca tuotti jopa 110 litraa, millä se pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan.

Saavutus oli jalostustyön tulosta, ja kertoi siitä – kuten eräs kuubalainen yhteiskuntakriitikko sarkastisesti totesi – että Valkoinen Utare eli parempaa elämää kuin useimmat kuubalaiset.

Lehmä sai monipuolista ravintoa, eikä koskaan samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin. Sen ruokalistalla oli jopa appelsiineja. Se asui viileässä eläinsuojassa, jossa soi hiljainen radiomusiikki, ja 16 työläistä lypsi sen kuuden tunnin välein.

Valkoisen Utareen maidontuotannosta raportoitiin säännöllisesti valtiollisessa radiossa kuin merkittävän jalkapalloturnauksen tuloksista.

Kun lehmä kuoli vuonna 1985, se täytettiin ja sille pystytettiin patsas Isla de la Juventudille. Se ei kuitenkaan saanut superjälkeläisiä, ja Castron unelma Kuubasta maidon suurtuottajana hiipui hiljalleen.

1353 eaa.: Diktaattorien päähänpistot syntyvät usein suuruudenhulluudesta, ja koska heidän neuvonantajansa eivät uskalla kertoa rehellistä mielipidettään, kaikki voi mennä pieleen. Hyvä esimerkki löytyy Egyptistä.

Farao Amenhotep IV päätti 3 300 vuotta sitten kieltää kaikki Egyptin vanhat jumalat ja korvata ne yhdellä, auringon jumala Atenilla. Samalla hän otti nimekseen Akhenaten, joka tarkoittaa ”Atenille hyödyllinen”.

Farao sulki ”pakanalliset” temppelit tai muutti ne Atenin temppeleiksi. Päätös vavisutti muinaista Egyptiä maanjäristyksen lailla, ja valtakunta alkoi horjua.

Uuden pääkaupungin perustaminen tyhjensi valtion kassan, eikä pian ollut enää rahaa varustaa Egyptin rajoja vartioivia sotilaita. Ulkovallat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja valloittivat Egyptiltä laajoja alueita.

Farao kuoli 12 vuotta myöhemmin, ja papisto pakotti hänen alaikäisen kruununperillisensä, Tutankhamenin, palauttamaan vanhat jumalat paikoilleen.

1977: Jean-Bédel Bokassan tarina muistuttaa monella tavalla satua Kalastaja ja hänen vaimonsa. Afrikkalainen diktaattori halusi valtaa ja mammonaa ja maksoi siitä kovan hinnan. Yksi syy perikatoon oli hänen ihailunsa Ranskan Napoleonia kohtaan.

Bokassa palveli Keski-Afrikan tasavallan armeijassa kersanttina ja everstinä, ennen kuin hän kaappasi maassa vallan vuonna 1966. Kenraalin ja köyhän valtion presidentin tittelit eivät kuitenkaan riittäneet Bokassalle.

Hän ihaili suuresti Napoleon Bonapartea ja halusi myös kruunauttaa itsensä esikuvansa tavoin keisariksi.

Sitä varten järjestettiin ylenpalttinen kruunajaisseremonia, jonka valmistelut kuitenkin söivät suuren osan valtion varoista. Ranska riensi diktaattorin avuksi taloudellisella tuella vuonna 1976.

Seuraavana vuonna Bokassa istuutui kullatun kotkan koristamalle valtaistuimelle ja valitsi itselleen toisen kahdesta jalokivin koristelluista kruunuista. Lisäksi hänelle ojennettiin komea valtikka.

2 500 merkittävää vierasta sai kutsun Hänen keisarillisen korkeutensa kruunajaisiin, mutta vain 600 saapui. Liechtensteinin prinssi oli ainoa juhliin osallistunut ulkomainen monarkki.

Seremonia maksoi miljoonia dollareita – ja synnytti suuria levottomuuksia. Kaksi kolmesta Keski-Afrikan tasavallan asukkaasta eli tuolloin alle dollarilla päivässä, joten keisarin tuhlailevaisuus sai kansan raivoihinsa. Pari vuotta kruunajaistensa jälkeen Bokassa syöstiin vallasta, ja hän pakeni Ranskaan.

1968: Mitä diktaattori tekee, kun hän tuntee asemansa uhatuksi? Päiväntasaajan Guinean presidentti Francisco Macías Nguema päätyi siinä tilanteessa verta hyytävään ratkaisuun.

Kun Päiväntasaajan Guinea itsenäistyi Espanjasta vuonna 1968, Francisco Macías Nguemasta tuli maan ensimmäinen presidentti. Hän osoittautui pian varsinaiseksi sekopääksi ja perusti hirmuhallinnon, jonka seurauksena kuoli 50 000–80 000 ihmistä eli jopa viidesosa maan alle 400 000 asukkaasta.

Lista presidentin vainoharhaisista ja hulluista teoista on pitkä, ja erityisesti niiden taustalla vaikutti hänen vihansa länsivaikutteita kohtaan.

Diktaattori piti länsimaista koulutusta valtansa suurimpana uhkana ja kielsi länsimaisen lääketieteen ja yleensä tieteen harjoittamisen. Kymmeniätuhansia korkeasti koulutettuja ihmisiä teloitettiin, ja ne koulutetut, jotka pystyivät, pakenivat maasta.

Myöskään poliitikot ja korkeat virkamiehet eivät olleet turvassa diktaattorin oikuilta. Nguema ei esimerkiksi luottanut maan kansallispankin johtajaan ja teloitutti tämän, minkä jälkeen hän otti kaikki pankin rahat ja vei ne omaan kotiinsa.

Nguema ei ilahtunut, kun valtiollisen tilastokeskuksen johtaja esitteli hänelle todisteita väestön nopeasta hupenemisesta. Diktaattori määräsi oitis paloittelemaan johtajan, jotta tämä ”oppisi laskemaan”.

Kun Nguema lopulta syöstiin vallasta ja teloitettiin vuonna 1979, hän jätti jälkeensä valtion, jolla ei ollut kunnon perustuslakia eikä valtionbudjettia. Koulutusvihan seurauksena maassa oli lisäksi enää pari lääkäriä ja parisenkymmentä insinööriä.

2010: Turkmenistan sijaitsee Iranin pohjoispuolella Kaspianmeren rannalla. Maan diktaattori halusi luoda maahansa turistiparatiisin, mutta hän unohti yhden tärkeän seikan.

Gurbanguly Berdimuhamedowista tuli Turkmenistanin presidentti vuonna 2006, ja hän alkoi heti pohtia, mistä köyhä valtio saisi lisää tuloja. Vuonna 2010 hän sai idean arabiemiraatteihin kuuluvasta Dubaista.

Dubai oli muuttumassa onnistuneesti suosituksi matkailukohteeksi, ja öljysheikkien hanke innoitti arvonimeä Arkadag eli suojelija käyttävää diktaattoria.

Ideastaan innostuneena hän alkoi rakennuttaa Kaspianmeren rannalle Awaza-nimistä kaupunkia, josta tulisi Keski-Aasian kylpylämekka ja Las Vegas. Sadan neliökilometrin lomakohteen odotettiin houkuttelevan vuosittain 17 miljoonaa matkailijaa.

Rannalle nousi lukuisia luksushotelleja, mutta innossaan diktaattori oli unohtanut yhden merkittävän seikan: Turkemistanin tiukkojen viisumisäännösten vuoksi harvat turisti pääsee maahan.

Awaza upeine rantapromenadeineen on nykyään aavekaupunki, jossa hotellien täyttöaste on vilkkaimpanakin lomakautena vain 30 prosenttia.

Vuosi 39: Kaikki antiikin historioitsijat kutsuivat Rooman keisaria Caligulaa hulluksi. Yksi hänen mielenvikaisuutensa ilmentymä sai roomalaiset näkemään nälkää.

Roomalaisille tyypilliseen tapaan Caligula oli hyvin taikauskoinen. Kun ennustaja totesi, että hänellä oli yhtä heikot mahdollisuudet nousta keisariksi kuin ylittää Napolin Baiaenlahti hevosella, hän painoi ennustuksen mieleensä.

Caligulasta tuli kuitenkin Rooman valtakunnan keisari vuonna 37, ja hän halusi juhlia sitä tekemällä ennustuksesta naurunalaisen.

Keisari määräsi lahdelle valtavan määrän proomuja, jotka sidottiin yhteen ja täytettiin hiekalla niin, että ne muodostivat viisi kilometriä pitkän kelluvan sillan Baiaesta Porto di Pozzuoliin.

Keisari ajoi voitonriemuisena siltaa edestakaisin sotavaunuillaan kahden päivän ajan. Valitettavasti Caligula oli takavarikoinut proomut, jotka toivat päivittäin Roomaan viljaa Tiberiä pitkin, ja kun viljakuljetukset yhtäkkiä lakkasivat, roomalaiset alkoivat nähdä nälkää.

1958: Kiinan kommunistinen diktaattori Mao Zedong halusi muuttaa köyhät kiinalaiset talonpojat tehokkaiksi teollisuustyöntekijöiksi. Hänen suunnitelmansa johti miljoonien kuolemaan.

Mao oli luvannut kiinalaisille, että kommunismi varmistaisi heille riittävästi ruokaa pöytään. Jotta hän pystyisi täyttämään antamansa lupauksen, maatalousvaltaisen Kiinan miljoonien omavaraisten maanviljelijöiden pitäisi siirtyä tuotantovoimien palvelukseen.

Kun Mao määräsi vuonna 1958 Kiinan maakunnat kilpailemaan teräksen, sementin ja muiden teollisuustuotteiden tuotannossa, maatalous käytännössä pysähtyi maanviljelijöiden yrittäessä kaikin tavoin saavuttaa maakuntansa Maolle lupaamat tavoitteet.

Täyttääkseen määrätyn kiintiön ihmiset sulattivat kotitekoisissa uuneissaan patoja, kattiloita ja auroja. Seurauksena oli historian pahin nälänhätä, joka tappoi ainakin 30 miljoonaa kiinalaista, sekä niin huonolaatuista terästä, ettei se kelvannut vientiin.

2009: Pohjois-Afrikassa sijaitseva pieni Eritrean valtio näki nälkää ja maailma oli valmis auttamaan, mutta maan diktaattori Isaias Afewerki torjui hätäavun ”täysin tarpeettomana”.

Vuonna 1993 Isaias Afewerkista tuli Eritrean presidentti ja diktaattori. Afewerkille valtion omavaraisuus oli pakkomielle, ja hän keksi siihen mielestään myös oivan ratkaisun: viljelijät eivät saaneet hamstrata ruokaa, vaan kaikki satoylijäämä piti jakaa hädänalaisten alueiden kanssa.

Käytännössä se tapahtui niin, että Afewerkin sotilaat takavarikoivat sadon ja sitten vilja myytiin valtion myymälöissä.

Kun Eritreaa koetteli nälänhätä vuonna 2009, järjestelmän piti osoittaa toimivuutensa, mutta lopputulos oli katastrofaalinen; osin koska sotilaat pitivät itse suuren osan sadosta, osin koska nälkiintyneet viljelijät eivät kyenneet enää viljelemään maata tehokkaasti.

Kun ulkomaiset hätäapujärjestöt tarjosivat Eritrealle apuaan, Afewerki kieltäytyi ottamasta apua vastaan, sillä se vain ”tekisi ihmisistä laiskoja”.

Pian Afewerki ei kyennyt kuitenkaan ruokkimaan edes omaa armeijaansa. Kapinan pelossa epätoivoinen diktaattori palkkasi turvakseen 20 000 etiopialaista palkkasoturia. Tarkkaa tietoa nälänhädän uhrimäärästä ei ole. Muun muassa YK:n kritiikistä huolimatta Afewerki on edelleen Eritrean diktaattori.