Monticello, USA, 24/10 1823
Arvoisa herra
Kirjeissänne esittämänne kysymys on suurin ja tärkein, johon olen joutunut ottamaan kantaa sitten itsenäistymiseen liittyvien pohdintojen.
Itsenäistyminen teki meistä kansakunnan, kun taas nyt esillä olevan kysymyksen ratkaisu tulee toimimaan kompassina ja osoittaa kansakunnalle sen suunnan, johon meidän tulee purjehtia edessämme avautuvien aikojen valtameressä. Ja sitä matkaa emme voisi aloittaa tätä parempaan aikaan.
Ensimmäinen ja tärkein opinkappaleemme olkoon, että meidän ei tule koskaan sekaantua Euroopan kuohuntaan.
Amerikan, niin Pohjois- kuin Etelä-Amerikan, intressit poikkeavat suuresti Euroopan intresseistä.
Siksi meillä on oltava aivan oma poliittinen järjestelmämme, joka on täysin erillään Euroopasta.
Euroopassa suunta on kohti diktatuuria, mutta meidän on puolestamme pyrittävä vapauteen omalla pallonpuoliskollamme.
Erityisesti yksi valtio voisi tuhota pyrkimyksemme. Nyt se kuitenkin tarjoutuu johtamaan ja auttamaan meitä pyrkimyksissämme.
Hyväksymällä tuon valtion ehdotuksen voimme irrottaa sen despoottien joukosta ja siirtää sen merkittävän painon vapauden vaakakuppiin.
Tuo maa on Britannia, joka kaikista maailman mahdeista voisi tehdä meille eniten vahinkoa.
Mutta kun se on puolellamme, meidän ei tarvitse pelätä muuta maailmaa.
Meidän tulee vaalia sydämellisiä suhteita sen kanssa, eikä mikään voisi toimia ystävyyden liimana paremmin kuin taisteleminen vielä kerran yhdessä yhteisen asian puolesta.
En toivoisi Britanniankaan ystävyyttä, jos hintana olisi osallistuminen sen sotiin, mutta sota, johon tämänkertainen ehdotus meidät saattaisi viedä, ei olisi Britannian sota vaan meidän.
Sen päämääränä olisi esitellä amerikkalainen järjestelmä, pitää kaikki ulkovallat poissa mantereeltamme ja estää eurooppalaisten valtojen sekaantuminen sisäisiin asioihimme.
Se tarkoittaisi omien periaatteidemme vakauttamista, ei niistä luopumista.