Pohjolan hallitsijat eivät ole kutsuneet itseään keisariksi, sillä nimitys yhdistettiin aiemmin Länsi-Rooman keisarikunnan perintöön ja se saattoi olla kerrallaan vain yhdellä henkilöllä.
Frankkien kuningas Kaarle Suuri loi Eurooppaan suunnattoman valtakunnan ja kruunasi saavutuksensa vuonna 800 huudattamalla itsensä paavin siunaamaksi keisariksi.
Titteli periytyi hänen saksalaisille seuraajilleen, ja 1400-luvun puolivälistä se kulki Habsburgien suvussa. Myös Venäjän hallitsija alkoi kutsua itseään tsaariksi eli keisariksi, mutta hän teki sen viitaten puolestaan Itä-Rooman perintöön.
Tittelin luonne muuttui, kun Napoleon kruunautti itsensä keisariksi vuonna 1804, vaikka Euroopassa oli tuolloin jo habsburgilainen keisari.
Sen jälkeen Preussin kuninkaasta tuli yhdistyneen Saksan keisari vuonna 1871, eikä Britannian kuningatar Viktoria halunnut jäädä sen heikommaksi, joten hänestä tuli Intian keisarinna. Pohjoismaiden hallitsijat olivat kuitenkin 1800-luvulla enää pikkutekijöitä eurooppalaisessa valtapolitiikassa, joten titteliä ei täällä otettu käyttöön.
Pohjoismaista vain Suomea on hallinnut keisari Suomen suuriruhtinaskunnan aikana 1809–1917.
Joku heistä olisi voinut olla keisari
Knuut Suuri
Tanskalainen viikinkikuningas loi 1000-luvun alkupuolella suuren imperiumin, joka ulottui Pohjanmeren molemmin puolin Englantiin,
Norjaan ja Tanskaan.
Tanskan kuninkaantytär ja Norjan kuningatar yhdisti. Pohjolan Kalmarin unioniksi 1300-luvulla
Kustaa II Aadolf
Voittoisa soturi-kuningas teki Ruotsista 1600-luvulla Euroopan suurvallan