Tiesitkö, että vuonna 1266 norjalaiset myivät tuulen piiskaamat Hebridit skotlantilaisille 4 000 markalla välttääkseen sodan tai että myytin mukaan hollantilaiset kauppiaat hankkivat koko Manhattanin laatikollisella helmiä?
Perehdy nyt historian ensimmäisiin, suurimpiin ja hulluimpiin maakauppoihin.
Skotit ostivat Hebridit Norjalta
Skotit kukistivat norjalaiset Largsin taistelussa vuonna 1263. Kolme vuotta myöhemmin Norjan kuningas joutui luopumaan Hebrideistä.
Norjalaiset merimiehet olivat asuttaneet Skotlannin luoteispuolella sijaitsevia Hebridejä jo viikinkiajalta eli 900-luvulta lähtien, mutta keskiajalla skotit halusivat, että Skotlantiin rajoittuva alue liitettäisiin heidän kuningaskuntaansa.
Skotlannin kuningas Aleksanteri III yritti 1200-luvulla ostaa saariryhmän norjalaisilta.
He kieltäytyivät, joten skotit hyökkäsivät skandinaavien kimppuun Skyen saarella vuonna 1263. Norjan kuningas Haakon IV Haakoninpoika pakeni Orkneysaarille, jossa hän kuoli samana vuonna syyn jäätyä tuntemattomaksi.
Hänen poikansa ja seuraajansa Maunu VI Lainparantaja oli enemmän kiinnostunut kaupankäynnistä, sillä hän halusi pysyä erossa sodista ja keskittyä kotimaansa Norjan asioihin.
Maunu ja Aleksanteri III allekirjoittivat rauhansopimuksen skotlantilaisessa Perthin kaupungissa heinäkuun 2. päivänä 1266 .
Skotit ostivat Hebridit ja Mansaaren norjalaisilta 4 000 markalla eli noin neljällä miljoonalla nykyisellä eurolla. Lisäksi skottien oli maksettava sadan markan vuotuinen vero, mutta tämä sopimus unohtui tyystin maakauppoja seuranneina vuosina.
Ruotsalaiset myivät Viron venäläisille
Ruotsalaiset ja venäläiset taistelivat 21 vuoden ajan Baltian alueiden hallinnasta.
Venäläiset maksoivat ruotsalaisille 10. syyskuuta 1721 kaksi miljoonaa riikintaaleria, jotta tsaari Pietari Suuri sai liitettyä Viron ja nykyisen Pietarin alueen osaksi valtakuntaansa.
Sopimus näytti paperilla vapaaehtoiselta, mutta Ruotsin Itämeren siirtomaiden luovutus ei suinkaan ollut rauhanomaisen kaupankäynnin tulos. Sopimus tehtiin osana Uudenkaupungin rauhaa, joka päätti 21 vuotta kestäneen Suuren Pohjan sodan.
Venäläiset joukot olivat tunkeutuneet valtakunnan itäisille alueille, eikä ruotsalaisilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin allekirjoittaa rauhansopimus.
Hollantilaiset ostivat Manhattanin pilkkahintaan
Alkuperäisen myyntiasiakirjan mukaan Manhattan hankittiin 60 guldenin arvosta. Tiedossa ei ole, että maksettiinko summa helminä, elintarvikkeina vai kultana.
Vuonna 1626 hollantilainen Peter Minuit nimitettiin Uuden Hollannin kuvernööriksi nykyisen Yhdysvaltojen itärannikolle.
Minuit ryhtyi välittömästi etsimään maata uudelle hollantilaiselle pääkaupungille Pohjois-Amerikassa.
Jo saman vuoden toukokuussa hän maksoi Hudson-joen suulla sijaitsevan Manhattanin alkuperäisasukkaille, jotta hollantilaiset saisivat heidän saarensa haltuunsa. Sitä haluttiin käyttää rakennuspaikkana.
Hollannin Länsi-Intian komppanian sisäisessä muistiossa todetaan:
"He ovat ostaneet Manhattanin saaren villeiltä 60 guldenin arvosta."
Historioitsijat ovat eri mieltä siitä, mitä Minuit käytti maksuvälineenä ja mikä intiaaniheimo painostettiin kauppaan.
Historioitsija Nathaniel Benchleyn mukaan Minuit neuvotteli erehdyksessä lenape-heimon kanssa, joka ei edes asunut Manhattanilla. Siitä huolimatta hän päätti liittää Manhattanin osaksi Hollannin valtakuntaa Manhattanilla asuvien wappinger-intiaanien ankarasta vastustuksesta huolimatta.
Useat hollantilaiset perheet asettuivat alueelle 1640-luvulla, ja wappingerien kanssa käytiin verisiä taisteluita .
Floridan ja Louisianan maakaupat olivat valtavia
Lousianan haltuunotto sai virallisen vahvistuksen, kun amerikkalaiset joukot nostivat lipun salkoon New Orleansissa 20. joulukuuta 1803.
Yhdysvallat osti Louisianan alueen Ranskalta vuonna 1803.
Meksikonlahdelta leveänä vyöhykkeenä Kanadaan asti ulottuneen laajan alueen ostaminen lähes kaksinkertaisti Yhdysvaltojen koon ja loi pohjan uusien alueiden löytämiselle ja tutkimiselle Yhdysvaltojen länsiosissa.
Samaan aikaan Espanjan valtakunta alkoi murtua, ja Floridan soisesta siirtomaasta tuli taloudellinen taakka espanjalaisille, joilla ei ollut voimavaroja huolehtia niemimaasta nykyisen Yhdysvaltojen kaakkoisosassa.
Floridan pohjoispuolella asuneet englantia puhuvat amerikkalaiset halusivat myös laajentaa aluettaan, joten kauppa oli molempien mieleen.
Louisianan alueen koko oli yli kaksi miljoonaa neliökilometriä. Siihen kuului suurin osa Pohjois-Amerikan keskiosasta Mississippi-joen itäpuolella ja Kalliovuorten länsipuolella.
Vuosien neuvottelujen jälkeen Yhdysvaltain ja Espanjan ulkoministerit John Quincy Adams ja Luis de Onís pääsivät vuonna 1819 sopimukseen: Espanja luovutti Floridan Yhdysvalloille, joka puolestaan antoi espanjalaisille Sabine-joen länsipuolisen Texasin ja viiden miljoonan dollarin summan.
Madridin poliitikkojen epäröinnin jälkeen niin sanottu Adams-Onís-sopimus astui lopulta voimaan vuonna 1821, ja Floridasta tuli amerikkalainen.
Kauppa-asemasta tuli taloudellinen suurvalta Singapore
Brittiläinen upseeri Sir Thomas Raffles avasi Singaporen ensimmäisen kauppa-aseman.
Britit eivät tyytyneet vain kauppa-aseman perustamiseen Singaporen saarelle vuonna 1819 – he halusivat koko saaren ja mieluiten ennen kuin heidän kilpailijansa Hollanti nappaisi sen itselleen.
Maaliskuussa 1824 nämä kaksi eurooppalaista siirtomaavaltaa jakoivat Kaakkois-Aasian alueen saaret keskenään, ja hollantilaiset antoivat briteille vapaat kädet vallata saaren, jonka he nimesivät Singaporeksi.
Kukaan ei kuitenkaan ollut kuullut paikallisia, joten brittiläinen pääneuvottelija John Crawfurd aloitti kahden Singaporea hallitsevan malaijijohtajan, sulttaanin ja temenggongin, määrätietoisen lobbauksen.
Nämä kaksi johtajaa painostettiin uhkailujen ja lupausten sekoituksella suostumaan ystävyys- ja yhteistyösopimukseen, joka allekirjoitettiin 2. elokuuta 1824.
Crawfurd maksoi kummallekin 20 000 espanjalaista dollaria, ja sitten Singapore oli virallisesti osa Isoa-Britanniaa.
Alaska pursusi kultaa ja öljyä
Amerikkalaiset maksoivat Alaskan oston shekillä, jonka summa on 7,2 miljoonaa. Sillä summalla amerikkalaiset hankkivat 1,5 miljoonaa neliökilometriä maata, joka oli täynnä kultaa ja öljyä.
Venäjä myi 30. maaliskuuta 1867 Alaskan siirtomaansa Yhdysvalloille 7,2 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla. Summa vastaa nykyään noin 130 miljoonaa euroa.
Tsaari Aleksanteri II oli kärsinyt nöyryyttävän ja kalliin tappion Krimin sodassa (1853–1856) Britannialle ja Ranskalle, ja hän tarvitsi epätoivoisesti rahaa, joten Pohjois-Amerikan takamaiden myyminen tuntui olevan oivallinen ratkaisu.
Lisäksi venäläiset ansapyytäjät olivat vajaassa 125 vuodessa onnistuneet hävittämään Alaskan tärkeimmän tulonlähteen – merisaukkokannan – lähes täysin.
Siirtokunnan myynti naapurimaa Kanadalle – joka kuului tsaarin verivihollisille briteille – ei tullut kysymykseen.
Yhdysvallat oli laajentamassa aluettaan, ja presidentti Andrew Johnson haaveili pääsevänsä lähemmäksi Kiinan ja Japanin tuottoisia markkinoita.
Amerikkalaisten ostointoa ei ainakaan vähentänyt Alaskan kultalöytö vuodelta 1861.
Filippiinejä huijattiin
Häädettyään espanjalaiset Filippiineiltä amerikkalaiset kukistivat kapinan ja ottivat vallan saarivaltakunnassa.
Filippiinit oli 333 vuoden ajan Espanjan siirtomaa, mutta 10. joulukuuta 1898 espanjalaiset luopuivat Aasian saariston omistuksesta. Se myytiin Yhdysvalloille 20 miljoonalla dollarilla, joka vastaa nykyään lähes 700 miljoonaa euroa.
Kauppa ei kuitenkaan ollut vapaaehtoinen. Espanjalaiset julistivat huhtikuussa 1898 sodan amerikkalaisille Kuuban kapinallisten tukemisen vuoksi, ja Yhdysvaltain laivasto purjehti Tyynen valtameren yli Manilan lahdelle. Siellä he upottivat Espanjan laivaston.
Myös Filippiineillä väestö kapinoi siirtomaavaltaa vastaan. Yhdysvallat, joka halusi kauppapaikan tuottoisasta Itä-Aasiasta, tuki kapinallisjohtaja Aguinaldoa.
Elokuuhun 1898 mennessä kapinalliset painostivat espanjalaisia niin paljon, että he päättivät antautua mieluummin Yhdysvalloille kuin kärsiä nöyryyttävän tappion saaren alkuasukkaille, joita pidettiin primitiivisinä.
Myöhemmin Pariisissa käydyissä rauhanneuvotteluissa Yhdysvallat kieltäytyi myöntämästä Filippiineille itsenäisyyttä. Ajan kolonialistisen hengen mukaisesti yhtäkään filippiiniläistä ei kuultu ennen kuin ”kaupasta" tuli täyttä totta.