Myrskyisä. Näin voidaan kuvailla Kiinan ja Venäjän (aiemmin Neuvostoliiton) suhdetta viimeisten sadan vuoden aikana.
Maiden suhde sai kolhuja jo vuonna 1917, kun Kiinan hallitus lähetti joukkoja Venäjälle tsaari Nikolai II:n tueksi keisarinvaltaa kaatamassa olleita bolševikkeja vastaan.
Kiinan avusta ei ollut hyötyä, vaan keisari joutui luopumaan vallasta ja bolševikit ottivat Venäjällä vallan vuonna 1922. Bolševikit tukivat puolestaan Kiinan kommunisteja, ja Neuvostoliiton ja Kiinan suhde vahvistui vuonna 1949, kun Mao Zedong perusti kommunistisen Kiinan kansantasavallan.
Maon uusi Kiina liittoutui Neuvostoliiton kanssa, mutta Stalinin kuoltua vuonna 1953 maiden välille syntyi ideologisia erimielisyyksiä. Liitto purkautui vuonna 1961, kun Mao syytti Neuvostoliittoa marxististen ihanteiden pettämisestä.
Maat tukevat toisiaan
Vihanpito yltyi seuraavina vuosikymmeninä, kun Neuvostoliitto ja Kiina kilpailivat eri puolilla maailmaa esiintyvien kommunististen liikkeiden hallinnasta. 1980-luvulla Kiina jopa tuki afganistanilaisia mujahidineja Neuvostoliiton hyökättyä Afganistaniin.
Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Venäjän ja Kiinan suhteet alkoivat taas lämmetä. Vuonna 1992 ne julistivat pyrkivänsä ”rakentavaan kumppanuuteen”, ja vuonna 1996 suhde päivitettiin ”strategiseen kumppanuuteen”. Vuonna 2001 Kiina ja Venäjä solmivat ”ystävyys- ja yhteistyösopimuksen”.
Siitä lähtien Venäjä ja Kiina ovat tehneet tiivistä sotilaallista, taloudellista ja poliittista yhteistyötä ja tukeneet toisiaan kansainvälisissä asioissa. Kiina ei ole esimerkiksi tuominnut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.
Asiakirjavuodot ovat osoittaneet, että Kiinan mediaa on ohjattu välttämään hyökkäyksen arvostelua. Yhdysvaltalaisten lähteiden mukaan Kiina on ehkä jopa toimittanut aseita ja taloudellista apua Venäjälle ja Putinin hallinnolle.