Kova lapsuus loi historian pahimmat diktaattorit

Hitler murhautti kuusi miljoonaa juutalaista ja lietsoi maailman sotaan, Saddam Hussein tapatti kaasulla omia kansalaisiaan ja Mao lähetti miljoonia kiinalaisia työleireille ja kuolemaan – lukuisat diktaattorit ovat toteuttaneet mielipuolisia ideoitaan hinnalla millä hyvänsä.

Inhimillinen kärsimys ei ole hetkauttanut tyranneja, joilta on vaikuttanut puuttuvan tyystin kyky myötätuntoon silloinkin, kun kärsijöinä on ollut heidän oma kansansa. Miten lukuisat uhrit ja heidän tuskansa ovat voineet olla diktaattoreille yhtä tyhjän kanssa? Mistä moinen tunteettomuus kumpuaa? Monien tutkijoiden mukaan julmuuden juurisyy piilee itsevaltiaiden lapsuudessa.

Ennen Saddam Husseinin (1937–2006) syntymää hänen äitinsä oli yrittänyt sekä abortoida hänet että tappaa itsensä miehensä kuolemasta epätoivoisena.

Saddam asui kolmevuotiaaksi asti enonsa luona, ja kun hän lopulta sai palata kotiin, hänen äitinsä oli mennyt uusiin naimisiin. Isäpuoli kuritti Saddamia ja pakotti hänet varastelemaan, ja Saddam lähti kotoa vain 10-vuotiaana.

Vladimir Putin syntyi vuonna 1952 sodan runtelemassa Leningradissa, nykyisessä Pietarissa, missä perheen toimeentulo oli monien muiden lailla sodan jälkeen niukkaa.

Kun vanhemmat olivat päivät töissä hankkimassa elantoa, heiveröisen pojan oli pärjättävä omillaan. Kotikorttelin rottia vilisevillä takapihoilla Vladimir tappeli muiden poikien kanssa ja tuli tunnetuksi siitä, ettei hän tarvittaessa arkaillut purra tai repiä vastustajaansa hiuksista.

Yksi Rooman valtakunnan julmimpia hallitsijoita oli keisari Nero, joka muun muassa vainosi kristittyjä ja tappoi äitinsä ja kaksi sisartaan. Neron lapsuudesta ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, mutta tutkijat ovat yrittäneet etsiä syitä, jotka selittäisivät hänen julmuuttaan aikuisena.

Esimerkiksi roomalainen historioitsija Suetonius on vihjannut, että vanhemmat Gnaeus ja Agrippina oli kylmiä ja kyynisiä ja vihasivat poikaansa – isä jopa kutsui tätä ”vastenmieliseksi”.

Myös Josif Stalin koki lapsuudessaan (1878–1953) synkkiä aikoja. Isä oli alkoholisoitunut suutari, joka pahoinpiteli Josifia ja tämän äitiä vuosikaudet. Lopulta hän jätti perheensä.

Josif sairasti lapsena isorokon, joka arpeutti hänen kasvonsa, ja 12-vuotiaana hän jäi hevosvaunujen alle. Onnettomuuden seurauksena hänen vasen kätensä jäi jäykäksi ja oikeaa lyhyemmäksi. Vammoista huolimatta Stalinista tuli pahamaineinen tappelupukari.

Hitlerin isä Alois oli ankara mies, joka kuritti sumeilematta poikaansa, eikä muuten huolehtivainen äitikään pystynyt suojelemaan pientä Adolfia isän väkivallalta. Isän raivoa lietsoi usein entisestään pojan uhma ja voimakastahtoisuus.

Selkäsaunat ja suru pikkuveljen kuolemasta muuttivat Adolf Hitlerin (1889–1945) vähitellen koulussa pidetystä oppilaasta sisäänpäin kääntyneeksi ulkopuoliseksi. Isän kuoltua 13-vuotias Adolf omaksui perheen pään roolin ja läimäytteli usein nuorempaa sisartaan.

Mao Zedongin (1893–1976) isä oli Hunanin provinssissa varakas maanviljelijä, ja hän odotti poikansa jatkavan tilan hoitoa. Pieni Mao oli kuitenkin kiinnostuneempi opiskelusta. Isä yritti saada kurittamalla poikaansa muuttamaan mieltään, mutta tämä vain juurrutti syvän vihan Maoon, joka myöhemmin vainosi Kiinan tilanomistajia.

Kun Mao lopulta sai opiskella, varakkaat toverit kiusasivat häntä ja pilkkasivat häntä maalaismoukaksi.

Francisco Francon (1892–1975) isä oli kiinnostuneempi korttipeleistä, naisista ja juopottelusta kuin omasta pojastaan. Huolenpidon sijaan Espanjan laivastossa upseerina toiminut isä ivasi ja kuritti Franciscoa.

Isä pilkkasi poikaansa tämän heikosta äänestä ja lyhyydestä – Franco oli aikuisena 163 senttimetriä pitkä. Isän syrjähyppyjen vuoksi nuori Francisco sai alituiseen lohduttaa äitiään, ja kun hän aloitti opintonsa sotilasakatemiassa, muut kadetit kiusasivat häntä.

Väkivalta on välttämätöntä vallan säilyttämiseksi – tämän Bashar al-Assad oppi jo lapsena isältään Hafiz al-Assadilta, joka hallitsi Syyriaa rautaisella otteella vuosina 1971–2000. Isä ei juuri näkynyt kotona, ja hän puhui harvoin lastensa kanssa.

Isoveli Basselilla oli tapana härnätä ujoa ja epävarmaa Basharia. Tämän kohtalo kuitenkin lopulta sinetöityi, kun isoveli kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1994 ja isä päätti, että Bashar perisi hänen yksinvaltiutensa.

Italian diktaattoria Benito Mussolinia (1883–1945) ei yllättäen juuri kuritettu kotona. Hän saattoi toki saada korvapuustin esimerkiksi silloin, kun hän 10-vuotiaana löi toista oppilasta puukolla käteen ja hänet erotettiin koulusta, tai kun hän uudessa koulussaan kävi jälleen toisen oppilaan kimppuun.

Mussolinin julmuuden juuret ovatkin arvoitus. Historioitsijat tietävät kuitenkin, ettei hänen juoppo isänsä juuri huomioinut häntä, ja teini-ikään tultuaan Mussolini kohteli lukuisia seksikumppaneitaan sadistisesti.

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto asetti Kim Il-Sungin Pohjois-Korean johtajaksi. Hänen vanhin poikansa Kim Jong-Il (1941–2011) menetti seitsemänvuotiaana veljensä, joka hukkui perheen uima-altaaseen. Seuraavana vuonna hänen äitinsä kuoli synnytyksessä.

Kim Jong-Il ei varttuessaan juuri viettänyt aikaa isänsä kanssa. Hän nousi valtaan vuonna 1994, mutta joutui ”Suurena johtajana” tunnetun isänsä seuraajana tyytymään ”Rakkaan johtajan” kutsumanimeen.