1) Katalonialla on pitkä historia
Katalonialla oli pitkä, erillinen historiansa jo kauan ennen kuin siitä tuli osa Espanjaa.
Nykyisen Katalonian rajat määriteltiin jonkinlaisella tarkkuudella jo 800-luvun alussa. Tuolloin frankkien kuningas Kaarle Suuri nimittäin valloitti alueen arabeilta, jotka olivat hallinneet sitä noin 80 vuoden ajan.
Kaarle Suuri liitti alueen osaksi Frankkien valtakuntaa puskuriksi arabien hallitsemien eteläisten alueiden ja hänen oman kristityn valtakuntansa välille.
Seuraavina vuosisatoina Katalonian aluetta hallitsivat kreivit, jotka pitivät valtaa alueen pääkaupungissa Barcelonassa. Vaikka kreivit olivat frankkien vasalleja, he antoivat paikallisen kulttuurin ja identiteetin kehittyä ja kukoistaa.
Vuonna 878 Katalonian hallitsijaksi nimitettiin kreivi Wilfred Karvainen. Vähemmän imartelevasta lisänimestään huolimatta hänellä oli suuri merkitys katalonialaisten identiteetin synnylle.
Wilfred jäi alueen viimeiseksi frankkien nimittämäksi vasallihallitsijaksi. Hänen kuolemansa jälkeen valta siirtyi pojalta pojalle, ja vuonna 985 katalonialaiset vapautuivat lopullisesti frankkien vallasta.
Kataloniasta tuli käytännössä itsenäinen valtio, kunnes naapurikuningaskunta Aragonia valloitti alueen 1100-luvulla. Aragonia on nykyäänkin Katalonian naapuri Espanjassa.
Vaikka Katalonia oli nyt virallisesti osa Aragoniaa, se sai pitää pitkälti itsenäisen asemansa ja muun muassa omat lakinsa.
1400-luvulla Aragonian kuningas Ferdinand II avioitui Kastilian kuningattaren Isabella I:n kanssa, ja yhdessä he loivat perustan yhtenäiselle Espanjan kuningaskunnalle.
Nykyinen yhtenäinen Espanja syntyi vuonna 1714, ja Kataloniasta tuli virallisesti yksi Espanjan hallintoalueista.
Siitä lähtien Katalonian autonomisuuden aste on vaihdellut suuresti.
Katalonia on tällä hetkellä yksi Espanjan 17 itsehallintoalueesta.
2) Katalonialaiset pitävät itseään kansakuntana
Useimmat Espanjan 16 muun itsehallintoalueen asukkaista pitävät itseään espanjalaisina, mutta maan koillisosassa tilanne on toinen. Valtaosa Katalonian asukkaista nimittäin pitää itseään ensisijaisesti katalonialaisina.
Katalonialaiset kokevat olevansa yhtenäinen kansakunta, jolla on oma historiansa, oma kulttuurinsa ja myös oma kielensä.
Siinä missä 72 prosenttia espanjalaisista ilmoittaa äidinkielekseen espanjan, jopa 4 miljoonaa katalonialaista puhuu äidinkielenään katalaania.
Vaikka sekä espanja että katalaani ovat Katalonian virallisia kieliä, katalaania käytetään yleisesti sekä opetuskielenä että virallisissa yhteyksissä.
Katalonialaiset pitävät itseään kansakuntana, jolla on omat, muusta Espanjasta poikkevat perinteensä. Siinä missä muualla Espanjassa juodaan tummaa punaviinistä valmistettua sangriaa, katalonialaiset juovat mieluummin katalonialaisesta kuohuviinistä eli cavasta sekoitettua vaaleaa sangriaa.
3) Katalonialaiset ovat ennenkin voittaneet Espanjan
Kapinalliset katalonialaiset ja Espanjan kruunun joukot ovat vuosisatojen saatossa ottaneet useasti yhteen. Kataloniassa muistetaan erityisesti yksi sota, jonka seurauksena alue sai jonkin aikaa nauttia itsenäisyydestä.
Naapurimaat Espanja ja Ranska ajautuivat veriseen konfliktiin Eurooppaa 1600-luvulla repineen 30-vuotisen sodan aikana.
Katalonialaiset separatistit käyttivät sekavaa tilannetta hyväkseen, ja vuonna 1640 Katalonia julistautui itsenäiseksi tasavallaksi Ranskan kuninkaan Ludvig XIII:n tuella.
Julistus suututti Espanjan, joka lähetti 26 000 sotilasta marssimaan kohti Barcelonaa. Katalonialaisten talonpoikaisarmeija taisteli urheasti Espanjan joukkoja vastaan ja voitti yhteenoton kaikkien yllätykseksi.
Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä kun 30-vuotinen sota päättyi vuonna 1648, sen osapuolet allekirjoittivat laajan rauhansopimuksen. Sopimuksen nojalla Ranska lakkasi tukemasta Katalonian itsenäisyyden kannattajia, jolloin espanjan kuningas Filip V lähetti jälleen joukkonsa Barcelonaan.
Vuoteen 1652 mennessä Katalonia oli jälleen alistettu tiukasti Espanjan valtaan.
4) Napoleon herätti toivon itsenäisyydestä
Napoleonin sotien aikana 1800-luvulla Espanja ja Ranska ajautuivat jälleen sotaan toisiaan vastaan.
Napoleon noudatti ilmeisesti uskollisesti mottoa ”viholliseni vihollinen on minun ystäväni”, sillä vuonna 1810 hän julisti Katalonian itsenäiseksi tasavallaksi.
Katalonialaisten ilo loppui kuitenkin taas kerran lyhyeen. Vain kaksi vuotta myöhemmin Napoleon muutti mielensä ja liitti Katalonian osaksi Ranskaa.
Napoleonin kärsittyä lopullisen tappion vuonna 1814 Katalonia siirtyi jälleen Espanjan vallan alle.
Napoleon julisti Katalonian itsenäiseksi tasavallaksi, mutta kaksi vuotta myöhemmin hän muutti mielensä ja liitti alueen Ranskaan.
5) Katalonian kulttuuri kukoisti
1800-luvulla valtaosassa Espanjaa vallitsi vahva kansallistunne ja kulttuurissa puhalsivat voimakkaat kansallisromanttiset tuulet.
Poikkeuksena oli jälleen Katalonia, jossa alaa valtasi alueellinen kansallismielisyys sekä katalonialaisen identiteetin, kulttuurin ja kielen merkityksen korostaminen.
6) Sorto kostautuu
Espanjan keskushallinnon lukuisat yritykset kitkeä katalonialaisista kansallistunnetta ja juurruttaa heihin espanjalaista kansallismielisyyttä ovat osoittautuneet turhiksi.
Kaikki merkit viittaavat pikemminkin siihen, että katalonialaisten vuosisatojen varrella kokema kulttuurinen ja kielellinen sorto on vain vahvistanut Katalonian itsenäisyyden kannatusta, sillä se saa Katalonian historian näyttämään romanttiselta kärsimystarinalta.
Erityisesti katalonialaiset muistavat Francon diktatuurin kauden, jonka aikana kymmeniätuhansia katalonialaisia vainottiin, kidutettiin ja tapettiin.
Samanlaisia kokemuksia on myös Espanjan pohjoisosassa asuvilla baskeilla, jotka ovat niin ikään pitkään taistelleet kulttuurista ja kielellistä sortoa vastaan ja halunneet Baskimaan itsenäisyyttä.
Härkätaistelu on perinteisesti ollut tärkeä osa espanjalaista kulttuuria, mutta vuonna 2010 Katalonian alueparlamentti kielsi härkätaistelun Kataloniassa. Tuolloin kieltoa perusteltiin halulla vastustaa eläinten julmaa kohtelua, mutta monet asiantuntijat ovat sittemmin arvioineet, että todellisuudessa kiellolla pyrittiin ottamaan etäisyyttä espanjalaiseen kulttuuriin.
7) Katalonia on vauras
Nykyään Katalonian itsenäistymishalua perustellaan usein taloudellisilla syillä.
Vuonna 2008 alkanut maailmalaajuinen talouden taantuma iski erityisen ankarasti Espanjaan, ja monet sen alueet ovat jo pitkään kärsineet korkeasta työttömyydestä ja ylivelkaantumisesta. Katalonialla sen sijaan menee taloudellisesti muuta maata paremmin, ja monet pitävätkin aluetta koko Espanjan talouden veturina.
Esimerkiksi vuonna 2016 Katalonian osuus koko Espanjan bruttokansantuotteesta oli yksi viidesosa, vaikka Espanjassa on 16 muutakin itsehallintoaluetta.
Espanjan keskushallinto onkin ohjannut vauraasta Kataloniasta miljoonia euroja Espanjan muille, köyhemmille alueille.
Katalonialaiset pitävät tulonsiirtoja epäoikeudenmukaisina, ja talous onkin tällä hetkellä yksi tärkeimmistä syistä Katalonian haluun itsenäistyä.