Polvistumisella on muinaisista ajoista lähtien osoitettu kunnioitusta ja kuuliaisuutta jonkin auktoriteetin, esimerkiksi kuninkaan tai jumalan, edessä.
Ei tiedetä tarkkaan, milloin tapa syntyi, mutta historioitsijoiden mukaan Aleksanteri Suuri vaati jo 300-luvulla, että hänen hovinsa piti polvistua hänen edessään. Idean hän oli saanut Persiasta.
Kenties Aleksanterin innoittamana tapa juurtui myös Rooman valtakuntaan, missä alamaiset polvistuivat keisarin edessä.
Polvistumisesta tuli keskiajalla osa kristittyjen jumalanpalvelusta.
Kirkko omaksui polvistumisen
Kristillinen kirkko omaksui tavan keskiajalla, ja uskovat polvistuivat jumalanpalveluksessa osoittaakseen kunnioitusta ehtoolliselle, jonka nähtiin olevan Kristuksen verta ja lihaa.
Reformaation aikana 1500-luvulla monet protestantit hylkäsivät polvistumisen tarpeettomana rituaalina, joka vain monimutkaisti jumalanpalvelusta. Polvistumista häivytettiin vähitellen monista protestanttisista suuntauksista, mutta se kuuluu edelleen muun muassa katolisen, anglikaanisen ja luterilaisen kirkon perinteisiin.
Nykyisin ihmisten, esimerkiksi kuninkaallisten, edessä polvistuttaessa on tapana laskeutua vasemman polven varaan, uskonnollisissa yhteyksissä oikean tai kummankin polven varaan.