Korkeita ja pörheitä karhunnahkapäähineitä käyttivät ensimmäisinä ranskalaiset sotilaat 1700-luvulla.
Lakki oli luultavasti saanut vaikutteita rakuunoiden korkeista kypäristä, joissa oli tuohon aikaan komea turkisreunus.
Kypäristä tuli ajan myötä turkislakkeja, ja niitä suosivat etenkin krenatöörit. Korkean turkispäähineen tarkoituksena oli saada hyökkäävät sotilaat näyttämään todellista pitemmiltä ja siten uhkaavammilta.
1800-luvun alku oli karhunnahkalakkien kulta-aikaa, kun Ranskan keisarin Napoleonin keisarillisen kaartin sotilaat alkoivat käyttää niitä.
Kaartilaiset olivat tarkoin valittuja valiosotilaita, jotka olivat suoraan itsensä keisarin komennossa, ja heidät lähetettiin yleensä taisteluun kriittisellä hetkellä ratkaisemaan taistelu Ranskalle.
Napoleonin kaartilaisia pelättiin ja kunnioitettiin kaikkialla Euroopassa.
Karhunnahkalakki alkoikin pian symboloida sotilaallista voimaa ja siitä tuli osa kaartilaisten univormua monissa maissa, kuten Tanskassa ja Britanniassa.
Vuonna 1815 Napoleonin keisarillinen kaarti osallistui Waterloon taisteluun, jonka Ranska hävisi Britannialle.
Pian sen jälkeen kömpelön karhunnahkalakin käyttö taistelussa alkoi vähentyä ja lakki jäi useimmissa maissa lähinnä paraatikäyttöön.