Miksi karkausvuotta vietetään?
Joka neljäs vuosi on karkausvuosi, mutta miksi vuosiin ylipäätään lisätään ylimääräisiä päiviä? Ja tiesitkö, että karkauspäivä oli alun perin 24. helmikuuta eikä 29. helmikuuta? Tässäkin asiassa tiet vievät Roomaan.
Täällä pohjoisessa helmikuu on yleensä kylmä kuukausi, jona odotellaan jo kevään alkamista, ja joka neljäs vuosi maaliskuun alkua pitää odottaa vielä päivän pidempään.
Helmikuu on yleensä kiitettävän lyhyt, vain 28 päivän mittainen, mutta karkauspäivä pidentää viimeistä talvikuukautta joka neljäs vuosi yhdellä päivällä.
Karkauspäivä on otettu käyttöön siksi, että Maa ei kierrä Auringon ympäri tasan 365 päivässä. Yhteen kierrokseen kuluu nimittäin melko tarkasti 365 päivää ja kuusi tuntia.
Jos karkauspäivää ei lisättäisi joukkoon, tuosta kuuden tunnin erosta kertyisi neljän vuoden välein ylimääräinen päivä, mikä taas johtaisi vuosisatojen mittaan vuodenaikojen ja kalenteripäivien epäsuhtaan ja kääntäisi vuodenajat päälaelleen.
Karkausvuosi roomalaisten päänsärkynä
Ensimmäisenä tuon kalenteriongelman yritti ratkaista Rooman keisari Julius Caesar.
Vuonna 46 ennen ajanlaskumme alkua kalenteri laahasi peräti 67 päivää vuodenaikojen perässä, mikä aiheutti suurta hämmennystä maanviljelijöissä.
Silloin Caesar käski pidentää vuotta 46 eaa. noilla 67 päivällä ja vieläpä ylimääräisellä 23-päiväisellä karkauskuukaudella. Kaikkiaan 445 päivää kestänyttä vuotta kutsuttiin nimellä Annus Confusionis – hämmennyksen vuosi.
Kuukausien pituuksia muutettiin vuotta myöhemmin niin, että vuodessa oli aiemman 355 päivän sijaan yhteensä 365 päivää. Koska helmikuu jäi tuolloin muita lyhyemmäksi, ylimääräinen päivä – siis karkauspäivä – lisätään nimenomaan siihen.
Karkauspäivä oli kuitenkin alun perin 24. helmikuuta eikä 29. helmikuuta, kuten nykyään.
Se johtuu siitä, että vanhassa roomalaisessa kalenterissa helmikuu sisälsi yleensä vain 23 päivää. Siksi vuotta pidentävä karkauspäivä lisättiin niiden jatkeeksi 24. päiväksi.
Kalenteri ei vieläkään täsmää
Julius Caesarin ajama kalenteri ei silti sekään ollut aivan tarkka. Juliaaninen vuosi kesti keskimäärin 365,25 vuorokautta, kun taas tähtitieteellisen vuoden kesto on vain 365,24219878 vuorokautta.
Siksi kalenterivuosi ja tähtitieteellinen vuosi olivat edelleen epätahdissa, ja vuonna 1582 paavi Gregorius XIII puuttui asiaan ja ajoi käyttöön niin kutsutun gregoriaanisen kalenterin, jossa karkausvuosia oli 400 vuoden kuluessa vain 97.
Kalenteri otettiin käyttöön Pohjoismaissa 1700-luvun alussa, mutta siinäkin on vielä epätarkkuutta.
Siihen nimittäin kertyy kolmen päivän virhe 10 000 vuoden välein. Seuraava ylimääräinen karkauspäivä olisi siis tarpeen vuonna 5153, mutta onneksi vielä tarkemman kalenterin kehittelemiseen on reilusti aikaa.