Perheväkivalta on ikiaikainen ongelma, jota on pyritty aika ajoin rajoittamaan.
Rooman valtakunnassa miehet eivät saaneet lyödä vaimojaan, mutta jos he niin tekivät, naisella oli periaatteessa oikeus avioeroon.
Keskiajalla vaimojen hakkaaminen yleistyi, ja sitä pidettiin joskus jopa tarpeellisena.
Italialainen munkki Cherubino Sienalainen kirjoitti joskus 1400-luvulla:
”Jos vaimosi tekee jotain, mitä ei pitäisi, älä ryntää vihapäissäsi pilkkaamaan ja läimäyttämään häntä.
Toru häntä ankarasti ja herätä hänessä pelkoa, mutta jos se ei tehoa, ota keppi ja hakkaa hänet, ei vihassa vaan hyvyyttäsi hänen sielunsa vuoksi.”
Vanha lakiteksti antoi luvan lyödä vaimoa
Vuodelta 1632 olevassa englantilaisessa lakitekstissä todettiin, että mies saa hakata ”lainsuojattomia, pettureita, pakanoita, vihollisiaan ja vaimoaan”, mutta vaimon ojentaminen liian ankarasti oli kielletty.
Laissa ei sanottu mitään kepistä, mutta silti moni englantilaismies uskoi pitkään, että vanhan lain mukaan heillä oli oikeus lyödä vaimoaan, kunhan he käyttäisivät enintään peukalon paksuista keppiä.
Vuonna 1782 jopa eräs tuomari vetosi tähän ”peukalosääntöön” ja joutui naurunalaiseksi lehdistössä, koska moista sääntöä ei oikeasti ollut olemassa.
Perätön uskomus peukalosäännöstä levisi Yhdysvaltoihin asti, ja sielläkin joku yritti vedota siihen vielä vuonna 1868.