Oliko käynti Kuussa huijausta?

Kuussa liehuva lippu, rakettimoottori, joka ei syökse liekkejä, ja tähdetön taivas – muun muassa näiden seikkojen perusteella moni uskoo, että Yhdysvaltojen ensimmäinen käynti Kuussa oli huijausta alusta loppuun. HISTORIA tutki asiaa.

spl/scanpix & corbis/all over

Kuva ruudulla on rakeinen ja ääni rätisee, mutta miljoonien ihmisten huomio ympäri maailman on kiinnittynyt kömpelöön valkoiseen avaruuspukuun pukeutuneeseen hahmoon ihmisen ensimmäisellä kuukävelyllä.

Laskeutumismoduulin tikkaista tukea ottaen Neil Armstrong astuu historiallisen askelen Kuun pinnalle.

Kello on 4.56 aamulla Suomen aikaa 21. heinäkuuta 1969, kun Armstrong lausuu kuuluisat sanansa:

”Pieni askel ihmiselle, suuri askel ihmiskunnalle.”

Hetki on lähes harras. Ihminen on astunut ensimmäistä kertaa Kuun kamaralle, ja uusi aika on alkanut.

Siltä se ainakin näyttää tuolla käänteentekevällä hetkellä.

Jotkut salaliittoteoreetikot väittävät kuitenkin, että ihminen ei ole koskaan käynyt Kuussa.

Heidän mukaansa kyseessä on vain suuri huijaus, jonka takana on salaliitto.

Salaliittoon kuuluvat muun muassa Yhdysvaltojen hallitus, avaruushallinto Nasa, tiedotusvälineet ja elokuvateollisuus.

Kaiken tarkoitus on ollut vain vakauttaa Yhdysvaltojen mahtia ja lisätä sen arvovaltaa.

Kukaan ei vielä epäillyt huijausta ja salaliittoa, kun astronautit kolme päivää Armstrongin kuukävelyn jälkeen palasivat Maahan.

Vietnamin sodan valtavien tappiolukemien ja kotirintaman rotulevottomuuksien piinaamassa Yhdysvalloissa Kuussa käynti oli odotettu tapahtuma, joka voisi yhdistää kansaa.

Apollo 11 -lennon kolme astronauttia Neil Armstrong, Edwin ”Buzz” Aldrin ja Michael Collins otettiin riemuiten vastaan ja heille järjestettiin juhlakulkue konfettisateineen Broadwayllä New Yorkissa – kunnia, joka aikaisemmin oli suotu muun muassa sellaisille merkkihenkilöille kuin Charles Lindbergh ja Albert Einstein.

Kuva on otettu Apollo 15 -lennolla kesällä 1971. Renkaanjäljet ovat astronauttien kuuauton jättämiä.

© NASA

VÄITE: "Valokuvissa on aina sama tausta"

KUMOTTU: Astronautit ovat siirtäneet kameraa saadakseen kuvan vuoristosta ilman etualalla
ollutta laskeutumismoduulia.

Eroa on vaikea havaita, sillä vuoret ovat hyvin kaukana, vaikka ne kuvassa näyttävät olevan lähellä. Kuun ilmakehä on lähes olemattoman ohut eikä siellä sen vuoksi esiinny utua, joka saa Maassa kaukana olevat kohteet näyttämään sumuisilta.

Ankara avaruuskilpa

Neljä vuotta myöhemmin kirjailija Bill Kaysing kyseenalaisti astronauttien saavutuksen kirjassaan We Never Went to the Moon (”Emme koskaan käyneet Kuussa”).

Kaysing oli ollut seitsemän vuotta töissä Rocketdyne-nimisessä yrityksessä, joka valmisti moottorit kuulennolla käytettyihin Saturn 5 -raketteihin. Hän väitti, että Kuussa ei ollut käyty, koska Yhdysvalloilla ei yksinkertaisesti ollut riittävää tekniikkaa niin vaativaan hankkeeseen.

Kaysingin mukaan tilanne oli Yhdysvalloille kiusallinen. Presidentti John F. Kennedy oli nimittäin vuonna 1962 luvannut, että yhdysvaltalaiset lentäisivät Kuuhun ennen 1960-luvun loppua.

”Matkustamme Kuuhun tällä vuosikymmenellä – emme siksi, että se on helppoa, vaan siksi, että se on vaikeaa”, presidentti oli sanonut.

pu liehuu, koska astronautit ovat panneet sen liikkeelle, ei siksi, että, kuva on otettu studiossa.

© corbis/all over

VÄITE: ”Lippu liehuu, vaikka Kuussa ei tuule”

KUMOTTU: Tutkijat ovat kumonneet väitteen. Kuussa ei tosiaan tuule, mutta lippu liehuukin ihan muista syistä.

Lipun liike johtuu siitä, että ennen kuvaamista astronautit ovat muun muassa heiluttaneet lipputankoa edestakaisin saadakseen sen iskettyä syvemmällä Kuun pintaan.

Maassa painovoima ja ilmanvastus pysäyttäisivät liikkeen hetkessä, mutta Kuun vetovoima on vain kuudesosa Maan vetovoimasta eikä siellä ole ilmanvastusta.

Siksi liehuva lippu voi jatkaa liikettään vielä jonkin aikaa ilman tuultakin.

Sama ilmiö havaittiin Apollo 16:n matkalla vuonna 1972, kun astronautit ajelivat ympäriinsä kuuautolla ja nostattivat tomua Kuun pinnalta.

Sen sijaan että tomu olisi laskeutunut nopeasti maahan, kuten Maassa olisi tapahtunut, pölyhiukkaset jäivät leijumaan auton taakse.

Tuollaista tomumuodostelmaa ei voi nähdä Maassa, jonka painovoima on paljon suurempi kuin Kuun.

Avaruusohjelmalla oli suuri merkitys sodanjälkeisessä kilpailussa Neuvostoliittoa vastaan.

Sotilaallisen näytön lisäksi kysymys oli arvovallasta, ja Yhdysvaltojen arvovalta oli kärsinyt jo
monta kolausta.

Neuvostoliitto oli esimerkiksi vuonna 1957 lähettänyt avaruuteen ensimmäisen satelliitin, Sputnik 1:n.

Yhdysvalloilla ei yksinkertaisesti ollut varaa hävitä kilpaa siitä, kuka pääsee ensimmäisenä Kuuhun.

Kaysing kertoo, että arvioituaan mahdollisuuksien laskeutua Kuuhun olevan vain olemattomat 0,0017 prosenttia Nasa päättikin toteuttaa kaikkien aikojen huijauksen.

Avaruuspuvut on suunniteltu heijastamaan Auringon valoa, jotta ne eivät ylikuumenisi. Tähtien valovoima ei pysty kilpailemaan kuvaustilanteessa hohtavan avaruuspuvun kanssa.

© corbis/all over

VÄITE : "Taivaalla ei näy tähtiä"

KUMOTTU: Tähtien puuttumiselle on aivan luonnollinen selitys.

Valokuvat on otettu auringonvalossa, ja kameran asetukset on säädetty kuvaamaan
nimenomaan astronautteja ja Kuun pintaa.

Kamera ei niin ollen edes pystyisi vangitsemaan tähtiä, joiden valo on paljon heikompaa kuin avaruuspuvusta heijastuva auringonvalo.

Lisäksi Kuussa pätee sama kuin Maassa: sielläkään tähtiä ei näy, ennen kuin aurinko on laskenut.

Suunnitelma oli yksinkertainen: raketti laukaistaisiin ilman astronautteja ja sitten astronautteja kuvattaisiin kuulavasteissa.

Jotta filmistä tulisi mahdollisimman todentuntuinen, Nasa tarvitsi Hollywoodin apua. Se sai avukseen maineikkaan elokuvaohjaajan Stanley Kubrickin, jonka tieteiselokuva 2001:

Avaruusseikkailu oli saanut ensiiltansa Yhdysvalloissa edellisenä vuonna 2. huhtikuuta 1968.

Kubrick kuvausryhmineen oli saanut elokuvaa tehdessään neuvoja avaruusteknologiayrityksiltä, yliopistoilta, observatorioilta, ilmatieteen laitoksilta, laboratorioilta ja muilta laitoksilta, joiden ansiosta elokuvasta tuli realistisen tuntuinen.

Kun Apollo 11:n lennon aika tuli, Nasa päätti hyödyntää sitä ainutlaatuista kokemusta, joka Stanley Kubrickilla oli avaruuselokuvan teosta.

Tuntia ennen raketin laukaisua aamulla 16. heinäkuuta Apollo 11:n kolme astronauttia astuivat kameroiden käydessä avaruusalukseen.

Kaysing väittää, että he eivät kuitenkaan viipyneet aluksessa pitkään, vaan jo 40 minuuttia myöhemmin he astuivat pikahissiin, joka vei heidät turvahuoneeseen.

Jottei kukaan aavistaisi mitään, Nasan teknikot huolehtivat siitä, että TV-signaali hävisi juuri tuolloin.

Parinkymmenen minuutin päästä lennon johto aloitti lähtölaskennan, minkä jälkeen raketti syöksyi jylisten taivaalle savun ja liekkien saattelemana kello 9.32 paikallista aikaa, mutta ilman kolmea astronauttia.

Kaysing väittää, että raketti putosi Eteläiseen jäämereen.

VÄITE: ”Raketista ei syöksy liekkejä astronauttien lähtiessä Kuusta"

KUMOTTU: Se, ettei moduulin nousuosan rakettimoottori syössyt liekkejä liikkeelle lähtiessään, johtuu polttoaineesta.

Kuussa astronautit käyttivät nimittäin aluksen laukaisussa eri polttoainetta kuin lähtiessään Maasta: Aerozine 50:tä, joka ei synnytä palaessaan näkyviä liekkejä

Astronautit lennätettiin suihkukoneella Nevadaan, jonne Nasa oli rakentanut kuumaiseman lavasteet.

He oleskelivat piilopaikassa, jossa heille oli järjestetty hulppeat olot ja seuraksi muun muassa ”pari upeaa showtyttöä Las Vegasista”.

Myöhemmin astronautit näyttelivät Kuuhun saapumisen, joka näytettiin katsojille ympäri maailman.

Kun oli Maahan palaamisen aika, astronautit lennätettiin pienelle atollille Havaijin edustalle.

Siellä he nousivat rahtikoneeseen, jolla oli lastina avaruuskapseli, niin sanottu komentomoduuli.

Astronautit ryömivät moduuliin, joka pudotettiin sitten Tyyneenmereen.

Kaysingillä näyttää olevan vastaus kaikkeen, mitä häneltä kysytäänkin.

Hänen vaikuttimensa kirjan kirjoittamiseen vaikuttaa kuitenkin hieman hämäriltä.

”Sitä voi kutsua vaikka aavistukseksi, intuitioksi, tiedoksi, joka on saatu mystiseltä lähteeltä ja jota emme vielä ymmärrä... metafyysiseksi tiedoksi”, Kaysing selittää johdannossaan.

Van Allenin vyöhykkeet koostuvat Auringon purkauksista lähtöisin olevista sähköisistä hiukkasista, jotka Maan magneettikehä on vanginnut niin, että ne eivät pääse Maahan.

© NASA

VÄITE: ”Säteily olisi tappanut astronautit”

KUMOTTU: Astronautit altistuivat säteilylle sekä matkalla Kuuhun että sieltä palatessaan, mutta säteily oli voimakkuudeltaan vain 0,1 prosenttia tappavasta annoksesta.

Säteilyn vahingollinen vaikutus riippuu sekä säteilyn voimakkuudesta että siitä ajasta, jonka astronautit viettävät säteilyssä.

Astronautti voisi siis oleskella Van Allenin vyöhykkeillä turvallisesti lähes neljä kuukautta.

Matkalla Kuuhun vyöhykkeiden ohittamiseen kuluu noin tunti.

Teoria suututti astronautin

Kaysingin kirja herätti ilmestyessään suurta mielenkiintoa, ja sitä seurasi suoranainen tulva samankaltaisia väitteitä.

Hän itse jatkoi teorioidensa kehittelyä ja nivoi niitä myöhempiinkin tapahtumiin.

Hän väitti esimerkiksi vuonna 1986 seitsemän astronautin hengen vaatineen Challenger-avaruussukkulan räjähdyksen olleen Nasan tekosia.

Kaysingin mukaan astronautit olivat päässeet selville huijauksesta, ja Nasa oli siksi päättänyt raivata heidät pois tieltä, ennen kuin he paljastaisivat tietonsa julkisuudessa.

Astronauttien liikkeitä Kuussa ei olisi pystytty jäljittelemään Maassa vuonna 1969.

© corbis/all over

VÄITE: "Kuussa käynti on filmattu studiossa" 

KUMOTTU: Väite, että astronauttien hypähtelevä kävely Kuun pinnalla olisi saatu aikaan hidastetun filmin avulla, on helposti kumottavissa.

Kuussa astronauttien liikkeen nopeus nimittäin vaihtelee: Kuun heikomman painovoiman vuoksi (kuudesosa Maan vetovoimasta) hyppy ylöspäin on nopeampi ja korkeampi kuin Maassa ja laskeutuminen on puolestaan hitaampaa.

Vaikutelmaa ei pystytty luomaan tuon ajan kameratekniikalla.

Yhdysvallat siis hallitsi vuonna 1969 tekniikan, jolla voi matkustaa Kuuhun, mutta ei tekniikkaa, jolla simuloida ihmisen liikkeitä Kuussa

Vaikka Kaysingin väitteet on yksi kerrallaan kumottu tieteen keinoin, hän puolustaa kiihkeästi näkemyksiään.

Astronautti Jim Lovell kommentoi heinäkuussa 1996 Kaysingin kirjoituksia lehdessä.

Lovell oli Apollo 13:n komentaja vuonna 1970 ja toi aluksensa turvallisesti Maahan sen happitankin tuhouduttua räjähdyksessä.

”Se kaveri on pimahtanut. Hänen väitteensä saavat minut raivon partaalle.

Otimme valtavan riskin, mistä jokaisen tässä maassa pitäisi olla ylpeä”, Lovell sanoi närkästyneenä.

Kaysing nosti syytteen kunnialoukkauksesta, mutta oikeus hylkäsi syytteen vuonna 1997.

Seitsemän prosenttia yhdysvaltalaisista uskoi vuonna 2013, että kuulennot ovat olleet pelkkää huijausta.

Lue myös:

Tiede

Albert Einstein keräsi kadulta tumppeja

2 minuuttia
Vaaralliset tehtävät

50 vuotta kuulennosta: 800 000 kilometrin meno-paluu

18 minuuttia
Tiede

Päiväkirjat paljastavat Einsteinin rasistiset mielipiteet

2 minuuttia
Suosituimmat

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!