THOR oli viikinkien mahtavin jumala

Thor vaikutti satoon

Kun Odin oli ensisijaisesti soturien jumala, riimukivien ja saagojen perusteella Thor vetosi enemmänkin maata viljelevään kansanosaan. Yksi esimerkki tästä on norjalaisesta Vellekla-runosta 900-luvulta.

Siinä kerrotaan, miten kristinuskon alettua levitä Norjassa sadot pienenivät. Vasta kun Norjan hallitsija Haakon Jaarli avasi uudestaan Thor-kultin pyhät paikat, ”maa kasvoi niin kuin ennenkin”.

Saksalainen kronikoitsija Adam Bremeniläinen yhdistää Thorin maanviljelykseen myös Ruotsissa noin vuodelta 1071 olevassa kirjoituksessaan.

Adam kertoo kansan kaataneen juomaa maahan väkevän jumalan patsaan edessä Uppsalan temppelissä nälänhädän ja sairauksien uhatessa. Uhrin oli määrä varmistaa hyvä sato.

Viikingit uhrasivat Thorille pukkeja

Tutkijat uskovat, että viikingit uhrasivat Thorille, sillä tästä kerrotaan muun muassa norjalaisessa Vellekla-runossa. Siinä ylistetään Norjan hallitsijaa Haakon Jaarlia Thorille pyhitettyjen paikkojen ottamisesta jälleen käyttöön. Thorille uhrattiin myös sekä kotona että pyhissä lehdoissa.

Vaikka uhriksi valittiin usein pukkeja tai muita kotieläimiä, ihmisuhritkaan eivät ilmeisesti olleet tavattomia. Saint-Quentinissa pappi nimeltä Dudo kirjoitti vuoden 1000 tienoilla, että Normandiaan saapuneet viikingit uhrasivat Thorille miehen varmistaakseen muutto-onnen.

Väkevän jumalan nimi suojeli useita paikkakuntia

• Thorshavn – Färsaarten pääkaupunki.
• Thorsø – järvi Jyllannissa Tanskassa.
• Torsjön – järvi Etelä-Ruotsissa.
• Torsbjerg – paikannimi Tanskassa.
• Torsberg – paikannimi Ruotsissa.
• Þórshöfn, Þórsnes, Þórsmörk, Þorsá (”þ” lausutaan ”th”) – paikannimiä Islannissa.

Thor suojeli riimukiviä

Noin vuonna 900 Tanskassa Fynillä nainen nimeltä Ragnhild pystytti riimukiven miehensä Allen muistoksi. Kiven teksti loppui sanoihin ”þur uiki þasi runaR” – ”Thor vihkiköön (pyhittäköön) nämä riimut”.

Vastaavia sanamuotoja tunnetaan myös muista tanskalaisista ja ruotsalaisista riimu­kivistä. Jumalan mainitsemisella on ilmeisesti suojeltu muistomerkkejä tihutöiltä.

Osaan kivistä on myös hakattu Thor kalastamassa Maailmankäärmettä. Kuva-aiheet todistavat, että Thor tunnettiin jo viikinkiajalla.

Thor oli viikinkien suosikki

Thor lienee ollut pohjolan suosituin jumala. Saagan mukaan Norjan kuningas Olav Tryggvenpoika eli Olav I yritti 990-luvulla käännyttää Trøndelagenin alueen kristin­uskoon, mutta väki kieltäytyi luopumasta Thorin palvonnasta, sillä Thor oli ”arvostetuin kaikista jumalista”.

Trøndelagenin temppelissä Thorin patsas oli koristeltu kullalla ja hopealla toisin kuin muut jumalhahmot, ja Olav I joutui omin käsin hakkaamaan patsaan hajalle.

Adam Bremeniläisen mukaan Thor oli myös suosituin Uppsalan temppelissä, missä hän istui valtaistuimella Odinin ja Freijan patsaiden seistessä vieressä.

Thor tappoi jättejä

Viikinkiajan pojat ihannoivat Thoria ja yrittivät kasvaa yhtä voimakkaaksi ja miehiseksi.

Thor edusti viikingeille ihanteellista soturia. Toisin kuin ystävänsä Loki, jota pidettiin heikkona ja naismaisena, Thor käyttäytyi yltiömiehekkäästi: hän toimi eikä jaaritellut, hän oli määrätietoinen ja taisteli viimeiseen veripisaraan.

Thor ei kavahtanut haasteita edes ilman kuuluisaa vasaraansa Mjölneriä, ja häntä oli vaikea saada vangiksi. Erään tarinan mukaan Thor oli kuolla mennessään tapaamaan ilman vasaraansa Geirröd-jättiä, jonka tyttäret litistivät Thorin tuolin ja katon väliin.

Viime hetkellä Thorin onnistui työntää itsensä irti katosta sauvalla, ja hän tappoi jättinaiset. Taivutellakseen viikingit hylkäämään Thorin kristityt kuvasivat Jeesuksen lihaksikkaaksi soturiksi esimerkiksi Harald Sinihampaan Jellingin kivessä vuonna 965.

Thorin vasarasta tuli muotia

• Useissa viikinkiajalta olevissa kuvakivissä esiintyy Thorin tärkein tunnus eli vasara. Edda-runoelmien mukaan sen nimi oli Mjölner, ja kun Thor heitti sen, se osui aina maaliinsa. Se oli siksi korvaamaton taistelussa Udgårdin jättejä vastaan.

• Viikingit kantoivat usein pieniä vasaranmuotoisia koruja. Thorin vasaraa kuvaavien amulettien uskottiin suojaavan kantajaansa. Tällaisia koruja on löydetty puolisen sataa, ja niitä on valmistettu muun muassa kullasta, hopeasta, pronssista ja raudasta. Monet niistä ovat peräisin 900-luvulta, ja osa arkeologeista uskookin niitä aletun valmistaa kristittyjen ristiriipuksien vastineeksi.

• Jotkut tutkijat arvelevat kuitenkin, ettei vasara-amuleteilla ole mitään tekemistä Mjölnerin kanssa. Vastaavia rautakautisia vasarakoruja on löydetty muun muassa Ranskasta, Saksasta ja Romaniasta. Viikinkikaupunki Hedebystä on lisäksi löydetty rautanauloja, joiden toinen pää on terävä mutta toinen muistuttaa usein vasaraa.

LUE MYÖS: Viikinkien symbolit – kätketyt merkitykset

Hymnejä Thorin kunniaksi

On väitetty, että viikingit lausuivat tai lauloivat uskonnollisissa tilaisuuksissa hymnejä Thorin kunniaksi. Tähän viittaa tosin vain kaksi 900-luvulta peräisin olevaa muinais­runon pätkää, joissa puhutellaan Thoria suoraan ja ylistetään häntä jättien voittamisesta: ”Katkaisit Leiknin jalat, murskasit Thrivaldin, kaadoit Starkadin, tapoit Gjalpin.”

Teoriaa on kritisoitu, koska suora puhuttelu on yleinen muissakin mytologisissa runoissa.

Romantiikka ammensi Thor-mytologiasta

Thor sai väistyä, kun kristinusko voimistui Pohjolassa. Tarinoita Thorista kerrottiin kuitenkin pitkään suullisesti ja merkittiin lopulta myös muistiin. 1800-luvulla tarinat kokivat renessanssin muun muassa tanskalaisen kansallisromanttisen runoilijan Adam Oehlenschlägerin ansiosta.

Oehlenschläger kirjoitti runoelman Thorin matkasta Jotunheimiin. Thor on suosittu hahmo myös viihdeteollisuudessa. Se on seikkaillut niin Peter Madsenin Valhalla-sarjakuvassa kuin Marvelin piirroshahmonakin.