Antiikin kreikkalaiset viettivät paljon aikaa ulkosalla – myös öisin. Niinpä heillä oli aikaa tutkia yötaivaalla tuikkivia tähtiä ja pohdiskella, miksi jumalat olivat ne sinne asettaneet.
Varhaisin maininta kreikkalaisten tähtikuvioista on runoilija Homerokselta noin vuodelta 700 eaa. Homeros luettelee tulen ja taonnan jumalan Hefaistoksen sankari Akhilleukselle antamaan kilpeen taottuja tähdistöjä: ”Siinä olivat Plejadit, Hyadit ja väkevä Orion.”
Katkelma osoittaa, että muinaiset kreikkalaiset olivat havainnoineet ja nimenneet huomiota herättäviä tähtikuvioita.
Monet kreikkalaisten tuntemista tähtikuvioista tunnettiin jo muinaisessa Mesopotamiassa nykyisten Irakin ja Syyrian alueella, josta löydetyissä 6 000 vuotta vanhoissa nuolenpääkirjoituksissa mainitaan muun muassa Härkä ja Leijona.
Mesopotamialaisten tavoin myös kreikkalaiset uskoivat, että jumalat olivat asettaneet tähdet taivaalle viestiksi ihmisille.
Maan kiertoliikkeen vuoksi taivaalla näkyy eri vuodenaikoina erilaisia tähtikuvioita. Näin tähdet olivat kuin jumalten laatima kalenteri, joka kertoi, milloin oli aika kylvää tai korjata sato. Kun esimerkiksi Orion ilmestyi taivaalle, kreikkalaiset tiesivät talven olevan tulossa.
Ei tiedetä, mistä tähdistöjen nimet ovat peräisin, sillä tähdistöt eivät useinkaan muistuta nimeään, ja eri kulttuureissa niille on annettu hyvinkin erilaisia nimiä.
Homeroksen aikaan monien tähtikuvioiden nimet liittyivät ihmisten arkeen, ja myöhemmin niitä alettiin nimetä jumalten ja mytologian sankareiden mukaan. Luonnontieteilijä Ptolemaios mainitsee vuonna 150 julkaistussa Almagest-teoksessaan 48 nykyäänkin tunnettua tähdistöä.
1. Herkules: Sankari kukisti monia hirviöitä
Kreikan kaupunkivaltiot kävivät alati sotaa joko toisiaan tai naapureitaan, kuten persialaisia, vastaan. Niinpä nuorukaiset harjoittelivat jatkuvasti sotataitoja ollakseen aina valmiita taisteluun.
Koska sodalla oli tärkeä sija kreikkalaisten elämässä, he näkivät taivaallakin sankareita, jotka muistuttivat nuorukaisia soturien hyveistä, kuten uskollisuudesta ja valmiudesta kuolla.
Puolijumala Herakles (roomalaisten Herkules) oli antiikin sankareista suurin. Hänen isänsä oli ylijumala Zeus, ja vastasyntyneenä hänet tuotiin Olymposvuorelle, jossa hän imi maitoa nukkuvan Hera-jumalattaren rinnasta.
Herakles imi niin voimallisesti, että Hera heräsi ja heitti hänet rinnoiltaan. Taruston mukaan Linnunrata syntyi Heran rinnoista valuneesta maidosta, ja monessa kielessä sen nimi viittaakin maitoon.
Herakleesta tuli mahtava soturi, joka surmasi hirviöitä, ja jolle rakennettiin temppeleitä. Niistä tunnetuin on Sisiliassa Agrigentossa, joka oli alkujaan kreikkalainen siirtokunta.
Herkuleen tähdistö on taivaalla Lohikäärmeen yllä, aivan kuin hän olisi iskemässä petoa hengiltä.
2. Härkä: Zeus-härkä ryösti Europen
Kreikkalaiset omaksuivat Härän tähtikuvion Mesopotamiasta, jossa se tunnettiin lähteiden perusteella jo 3200-luvulla eaa.
Härkä oli suosittu etenkin maaseutuväestön keskuudessa, johon enemmistö antiikin kreikkalaisista kuului.
Kreikkalaisten tärkeimpiä kotieläimiä olivat lampaat ja vuohet, mutta härät olivat korvaamattomia vetojuhtia. Härkä oli myös hedelmällisyyden symboli, ja mytologiassa se liittyi foinikialaiseen Europe-prinsessaan.
Europea himoitseva Zeus muuntautui häräksi, jonka selkään Europe kiipesi, ja Zeus vei hänet mukanaan. Eurooppa on nimetty prinsessa Europen mukaan.
Härän ”silmä” on punainen, koska silmänä pidetty Aldebaran-tähti säteilee punaoranssia valoa.
3. Argo-laiva: Kreikkalaiset olivat taitavia laivanrakentajia
Valtaosa antiikin Kreikan kaupungeista sijaitsi Välimeren rannalla. Yhteys mereen helpotti kaupunkivaltioiden välistä kaupankäyntiä.
Kreikan kaupunkivaltiot kävivät ahkerasti kauppaa sekä keskenään että siirtokuntiensa ja naapurivaltioidensa kanssa.
He kuljettivat laivoillaan esimerkiksi viiniä, viljaa ja oliiviöljyä ristiin rastiin pitkin Välimerta. 200-luvulla eaa. kreikkalaiset kauppiaat purjehtivat muun muassa foinikialaisten mahtavaan Karthagoon, josta he ostivat kotiin viemisiksi esimerkiksi kalliita purppuralla värjättyjä kankaita ja norsunluuta.
Kreikkalaiset navigoivat merellä usein tähtien avulla, ja siksi oli varsin luonnollista, että he nimesivät yhden, perinteistä kreikkalaista laivaa muistuttavan tähtikuvion ”laivaksi”.
Ajan mittaan se alettiin yhdistää taruun Jasonista, joka etsi Argo-laivallaan taianomaista kultaista taljaa voidakseen nousta Iolkoksenkuninkaaksi.
Argo-laiva on hiljalleen liikkunut taivaalla kohti etelää, eikä se näy enää Kreikan korkeudella kokonaan vuoden ympäri, kuten vielä antiikin aikaan.
Vuonna 1930 Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni päätti jakaa laajan tähtikuvion kolmeen – toki lähtökohtana oli edelleen kreikkalainen laiva.
4. Lyyra: Kilpikonnasta tehty lyyra maksoi 50 härkää
Olivatpa kyseessä sitten yksityiset juomingit tai suuret julkiset hautajaiset, lyyransoitto oli olennainen osa seremoniaa.
Kreikkalaiset rakastivat yleensä seitsenkielistä lyyraa niin paljon, että he nimesivät tähtikuvionkin sen mukaan.
Mytologiassa jumalten sanansaattaja Hermes rakensi ensimmäisen lyyran kilpikonnan kilvestä.
Sitten hän näytti soittimen veljelleen Apollonille, joka oli vihai-nen, koska Hermes oli vienyt häneltä 50 härkää. Veljekset päätyivät vaihtokauppaan: Apollon sai lyyran ja Hermes sai pitää härät.
Kreikkalaiset pitivät Apollonia ylivertaisena lyyransoittajana, jolle veti vertoja vain hänen oppilaansa Orfeus.
Lyyra pähkinänkuoressa
- Kieliä oli neljästä kymmeneen.
- Kielet oli tehty eläinten suolista.
- Lyyralla säestettiin usein laulua tai puhetta.
Tähdistö muistuttaa lyyraa, jonka Hermes-jumala valmisti kilpikonnan kilvestä.
5. Perseus: Naisen paikka oli koti
Kreikkalaisnaisten piti huolehtia perheestä ja kodista, ja sankariteot olivat sallittuja vain miehille.
Antiikin Kreikassa naisen tehtävä oli avioitua, synnyttää lapsia ja kasvattaa heitä. Lisäksi naisen tuli huolehtia kodista ja olla huomaamaton.
Nainen ei voinut osallistua politiikkaan tai käydä teatterissa, ja ostoksilla käyminen yksin ilman seuralaista, esimerkiksi orjaa, oli skandaali.
Kreikkalaisten patriarkaaliset sukupuoliroolit heijastuivat myös tähtikuvioihin: Kun Etiopian kuningatar Kassiopeia kreikkalaisen tarustokokoelman Bibliotheken mukaan kerskaili kauneudellaan, merenjumala Poseidon päätti lähettää merihirviön antamaan hänelle opetuksen.
Ainoa keino lepyttää merihirviö oli uhrata sille Kassiopeian tytär Andromeda, joka kahlittiin rantakallioon hirviötä odottamaan.
Hän kuitenkin pelastui, kun sankari Perseus kiisi ilman halki apuun ja surmasi hirviön. Andromeda vapautui, ja hänet annettiin luonnollisesti vaimoksi pelastajalleen.
Perseuksen, Kassiopeian ja Andromedan tähdistöt kertovat rakkaudesta, kuolemasta ja antiikin ajan sukupuolirooleista.
6. Orion: Karhu kaihtaa kuuluisaa metsästäjää
Leirinuotiolla istuessaan kreikkalaiset metsästäjät katselivat luultavasti mielellään Orionin tähtikuviota. Orion kimmeltävine vöineen ja miekkoineen olikin metsästäjien esikuva.
Valtaosa Kreikkaa oli raivattu peltomaaksi jo 600-luvulla eaa., ja metsästäminen oli lähinnä rikkaiden huvia.
Varakkaat miehet ratsastivat vuorille pyytämään peuroja, jäniksiä ja villisikoja koirilla, ansoilla ja keihäillä. Liha säästettiin juhlia varten, sillä sitä syötiin vain harvoin arkena.
Homeroksen mukaan Ison karhun tähdistö seuraa Orionia tarkoin, jotta ei joutuisi hänen saaliikseen.
Orionin vyössä on kolme tähteä.
7. Kolmio: Jumalkolmikko jakoi universumin
Osa kreikkalaisten tähdistöistä oli hyvin yksinkertaisia, kuten kolmen tähden muodostama Kolmio. Se ei suoraan kuvaa mitään mytologian hahmoa, mutta se oli osa kreikkalaisten maailmanselitystä.
Homeroksen Ilias-runoelman mukaanveljekset Zeus, Poseidon ja Haades päättivät ratkaista arvalla, kuka heistä saisi hallita mitäkin universumin osaa.
Zeus sai hallittavakseen taivaan, Haades maanalaisen manalan ja Poseidon meren, mikä suututti häntä. Maan kolmikko päätti jakaa keskenään.
Kolmion tähtikuvio symboloi kreikkalaisille tätä maailmankaikkeuden kolmijakoa.
Roomalaisen Hyginuksen mukaan jotkut näkivät Kolmiossa Niilin suiston.