Antiikin kreikkalaiset viettivät paljon aikaa ulkosalla – myös öisin. Niinpä heillä oli aikaa tutkia yötaivaalla tuikkivia tähtiä ja pohdiskella, miksi jumalat olivat ne sinne asettaneet.
Varhaisin maininta kreikkalaisten tähtikuvioista on runoilija Homerokselta noin vuodelta 700 eaa. Homeros luettelee tulen ja taonnan jumalan Hefaistoksen sankari Akhilleukselle antamaan kilpeen taottuja tähdistöjä: ”Siinä olivat Plejadit, Hyadit ja väkevä Orion.”
Katkelma osoittaa, että muinaiset kreikkalaiset olivat havainnoineet ja nimenneet huomiota herättäviä tähtikuvioita.
Monet kreikkalaisten tuntemista tähtikuvioista tunnettiin jo muinaisessa Mesopotamiassa nykyisten Irakin ja Syyrian alueella, josta löydetyissä 6 000 vuotta vanhoissa nuolenpääkirjoituksissa mainitaan muun muassa Härkä ja Leijona.
Mesopotamialaisten tavoin myös kreikkalaiset uskoivat, että jumalat olivat asettaneet tähdet taivaalle viestiksi ihmisille.
Maan kiertoliikkeen vuoksi taivaalla näkyy eri vuodenaikoina erilaisia tähtikuvioita. Näin tähdet olivat kuin jumalten laatima kalenteri, joka kertoi, milloin oli aika kylvää tai korjata sato. Kun esimerkiksi Orion ilmestyi taivaalle, kreikkalaiset tiesivät talven olevan tulossa.
Ei tiedetä, mistä tähdistöjen nimet ovat peräisin, sillä tähdistöt eivät useinkaan muistuta nimeään, ja eri kulttuureissa niille on annettu hyvinkin erilaisia nimiä.
Homeroksen aikaan monien tähtikuvioiden nimet liittyivät ihmisten arkeen, ja myöhemmin niitä alettiin nimetä jumalten ja mytologian sankareiden mukaan. Luonnontieteilijä Ptolemaios mainitsee vuonna 150 julkaistussa Almagest-teoksessaan 48 nykyäänkin tunnettua tähdistöä.