Kun Rooman Piazza Euclide -aukiolle aiottiin rakentaa uusi maanalainen pysäköintitalo vuonna 2000, italialaiset arkeologit halusivat varmistaa ennen maansiirtokoneiden tuloa, että maaperässä ei ollut muinaismuistoja, jotka rakennushanke voisi tuhota.
Kovassa kiireessä kaivauksia tehneet tutkijat löysivätkin 300-luvulta peräisin olevan merkittävän voodoonukke- ja lyijytaulukokoelman.
Osa nukeista oli pienissä arkkumaisissa lyijyrasioissa. Yhdessä rasioista oli yhä näkyvissä sormenjäljet, jotka todennäköisesti noitana toiminut henkilö oli jättänyt.
Tutkijat eivät tiedä varmuudella, mihin rituaaleihin voodoonukkeja ja lyijytauluja on käytetty. Niillä lienee harjoitettu niin mustaa kuin valkoistakin magiaa: noita on voinut langettaa niillä asiakkaan toimeksiannosta kirouksen jollekulle tai saada rakkauden roihahtamaan.
Pompejista löytynyt mosaiikki esittää naisia, jotka olivat mahdollisesti noitia.
Noituus oli yleistä sekä Kreikassa että Roomassa. Antiikin uskonnollisten käsitysten mukaan arjen iloilla ja suruilla saattoi hyvinkin olla yliluonnollinen syy.
Esimerkiksi roomalainen runoilija Publius Ovidius Naso epäili ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua potenssiongelmiensa johtuvan noituudesta.
Taika tappoi kruununperijän
Magian käytöstä ihmishengen riistämiseen kertoo historioitsija Tacituksen kuvaus vuodelta 19, jolloin keisari Tiberiuksen seuraajaksi noussut sotapäällikkö Germanicus oli juuri kuollut.
Huhujen mukaan sotapäällikkö Germanicus murhattiin noituudella.
Tacituksen mukaan Germanicuksen kuolemaa oli joudutettu noituuden keinoin: hänen talonsa alta ja seinistä löydettiin muun muassa ihmisruumiin jäännöksiä ja lyijytauluja, joihin oli kaiverrettu loitsuja, manauksia ja Germanicuksen nimi.
Tuomioistuin teloitutti Martina-nimisen noidan teosta, ja senaattori Gnaeus Calpurnius Piso ja hänen vaimonsa Plancina, joiden uskottiin olevan kaiken takana, pakotettiin tekemään itsemurha.
Kannessa on nimetty yhdeksän miestä, joiden ei haluttu voittavan oikeudenkäyntiä. Uhria kädet ja jalat sidottuna kuvaava nukke antoi loitsulle lisävoimaa.
Kaiken kansan taiat
Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset turvautuivat magiaan esimerkiksi oikeustapauksissa ja kostaakseen jollekulle, joka oli varastanut heiltä tai uhkasi heidän liiketoimintaansa. Kaikki orjista rikkaisiin ostivat loitsuja ja kirouksia uskoen vakaasti niiden toimivan.
Oikeudenkäynti
”Annan sinulle [vainajalle] tämän kirouksen, jotta vaientaisit Aristonin ja ilmoittaisit hänen nimensä maanalaisille jumalille.”
- Haudasta löydetty kirous, jonka kirjoittajan Ariston on ilmeisesti haastanut oikeuteen (Kypros).
Urheilu
”Iske ja sido, voita, viiltele ja paloittele sinisen joukkueen hevoset ja ohjastajat.”
- Roomalaisen kilpa-ajoradan läheltä löydetty kiroustaulu (Libanon).
Kosto
”Jumala Nodensille. Silvanus on menettänyt sormuksensa ja lupaa sinulle puolet sen arvosta. Tee Senicianus sairaaksi, kunnes hän palauttaa sormuksen.”
- Temppelistä löydetty kiroustaulu (Britannia).
Rakkaus ja seksi
”Sidon sinut Theodotis niin, ettet koskaan voi maata etkä harrastaa anaali- tai suuseksiä muiden miesten kuin minun kanssani.”
- Mustasukkaisen miehen loitsu (Egypti).
Noitien maagisiin välineisiin kuului tauluja, joihin oli kirjoitettu loitsuja ja usein kohteen nimi. Tähän mennessä on löydetty yli 1 500 loitsuja, manauksia ja kirouksia sisältävää taulua ajalta 400 eaa. tuhat vuotta eteenpäin.
Valtaosa löydöistä on tehty Kreikasta. Näissä niin sanotuissa katadesmos-tauluissa nimetään aina henkilö, jolle toivotaan tapahtuvan jotakin pahaa. Taulujen nimi johtuu siitä, että teksti alkaa yleensä kreikan sanalla katado, ’sidon’.
Tauluilla yritettiin kutsua yliluonnollisia voimia puuttumaan kohteen toimiin tai terveyteen. Sen jälkeen kun lyijytauluun oli kaiverrettu loitsu, se joko taiteltiin tai käärittiin rullalle.
Usein siihen myös iskettiin rauta- tai pronssinaula. Sitten taulu pantiin esimerkiksi hautaan, kaivoon tai lähteeseen, jossa se oli toiveen toteuttavien jumalien ja demonien ulottuvilla.
Taulut olivat alkujaan kreikkalainen ilmiö, ja käytännön omaksuneet roomalaiset levittävät sitä etenkin Välimeren ympäristöön. Roomalaiset käyttivät tauluista nimeä defixiones, joka on johdettu kiinni iskemistä tarkoittavasta defigire-verbistä, ja niitä on löydetty niinkin pohjoisesta kuin Brittein saarilta.
”Theagenes, teurastaja. Sidon hänen kielensä, sielunsa ja puheensa.” Ateenalainen lyijytaulu.
Vastustajan kieli sidottiin
Useimmilla sidontatauluilla yritettiin vaikuttaa melko arkisiin asioihin, kuten kilpa-ajojen lopputulokseen. Esimerkiksi Karthagosta löydetyssä taulussa toivotaan yliluonnollisten voimien ”sitovan sinisen joukkueen ajurin, Victoricuksen, jokaisen jäsenen ja jänteen”.
Arkeologit ovat löytäneet kaikkialta Rooman valtakunnasta lyijytauluja, joissa kirotaan kilpa-ajajia. Roomalaiset rakastivat kilpa-ajoja ja yrittivät usein taikojen avulla varmistaa suosikkijoukkueensa voiton.
Myös oikeusjutuissa saatettiin turvautua magiaan. Loitsuilla pyrittiin yleensä vaikuttamaan vastapuolen henkisiin kykyihin, kuten sanavalmiuteen.
Esimerkiksi Ateenasta löydetyssä lyijytaulussa toivotaan, että vastustaja mykistyy: ”Theagenes, teurastaja. Sidon hänen kielensä, sielunsa ja puheensa.” Lisäksi kirouksessa suljetaan monien muiden nimeltä mainittujen henkilöiden suu.
Manaus päättyy: ”Kaikki nämä sidon, kätken, hautaan ja naulaan kiinni. Jos he esittävät vastavaatimuksia tuomarille tai tuomioistuimelle, ne jääkööt huomiotta niin sanoina kuin tekoinakin.” Roomalaisaikaa edeltävältä kaudelta peräisin olevat lyijytaulut ovat ilmeisesti harrastajien käsialaa, sillä niiden tekstit on kaiverrettu kömpelösti ja vilisevät kirjoitus- ja kielioppivirheitä.
Platonin teoksen Respublica (suom. Valtio) perusteella käytäntö oli muuttunut ammattimaiseksi jo vuoden 400 eaa. tietämillä. Tuolloin ainakin Ateenassa oli mahdollista ostaa magia- ja kaiverruspalveluja.
Arkeologiset löydöt tukevat Platonin kirjan tietoja. Kaivauksissa on löydetty muun muassa vahanukkeja Platonin ajalta. Nuket on taidokkaammin tehty kuin lyijytaulu.
Jokaiseen nukkeen on kaiverrettu yhden tai useamman kirottavan henkilön nimi, ja nuket on asetettu kukin omaan pieneen arkkumaiseen lyijyrasiaansa, jonka kannessa mainitaan myös vähintään yksi nimi.
Ensimmäinen noituuteen viittaava vahanukke löydettiin nelisenkymmentä vuotta sitten Ateenassa antiikin aikaan käytössä olleelta hautausmaalta. Nuken oikeaan jalkaan on kirjoitettu nimi Mnesimachos ja rasian kanteen on kaiverrettu Mnesimachoksen ja kahdeksan muun miehen nimi.
Nuken hankkinut henkilö on ilmeisesti halunnut varmistaa kaikin keinoin itselleen mieluisan lopputuloksen oikeudenkäynnissä, sillä nimiluetteloon on lisätty teksti ”ja kaikki muut, jotka ovat joko hänen asianajajiaan tai todistajiaan”.
Noituus sytytti himon
Samaiselta hautausmaalta on löydetty vielä kolme samankaltaista nukkea. Niissä mainitaan neljä miestä, joista kolmella on harvinainen nimi: Theozotides, Mikines – ja Mnesimachos.
Muiden historiallisten lähteiden perusteella on arveltu, että kysymyksessä on kolme vuoden 400 eaa. tietämillä Ateenassa vaikuttanutta poliitikkoa, jotka joutuivat oikeuteen ja joiden syytteen oli laatinut taitavana kielenkäyttäjänä tunnettu Lysias.
Rakastunut mies anoo papyruksessa apua demoneilta. Nämä kaksi vahahahmoa löytyivät käärittynä papyrukseen, jossa mies pyytää, Euphernia-nimistä naista omakseen.
Rakkaus toi esiin pahimmat puolet
Polttava himo ja onneton rakkaus ajoivat monet noitien ja velhojen luo hakemaan taika-apua rakkausongelmiin.
Antiikin ajalta on löydetty vuosien mittaan yli kaksituhatta kiroustaulua. Niistä noin sadassa tarkoitus on saada joku rakastumaan taulun tilanneeseen henkilöön tai tuntemaan vastustamatonta seksuaalista halua tätä kohtaan.
Sekä naiset että miehet ostivat tauluja toivoessaan niiden auttavan heitä saamaan omakseen unelmiensa miehen tai naisen.
Uhrin toivottiin usein menettävän oman tahtonsa ja antautuvan täydellisesti taian tilaajalle. Ei tiedetä, toteutuivatko toiveet koskaan ja saiko ostaja vastinetta rahoilleen.
Asiasta saadaan tuskin koskaan täyttä varmuutta. Ehkä samainen henkilö, jolla oli varaa palkata maineikas Lysias, myös osti noidan palveluja kiroamaan poliitikot niin, etteivät nämä pystyisi puolustamaan itseään oikeudessa.
Yhteen Piazza Euclide -aukiolta löydetyistä vahanukkerasioista oli kaiverrettu nimi Antonius, joka oli ehkä oikeudenkäynnin toinen osapuoli tai kilpa-ajovastustaja – tai jotain muuta.
Vahanukeilla pyrittiin nimittäin myös edistämään rakkauselämää. Antonius on voinut olla epätoivoisesti rakastunut mies, joka halusi voittaa rakkautensa kohteen itselleen, vaikka sitten magialla.
Rakkautta neulojen avulla
Egyptistä on löydetty kolmannelta tai neljänneltä vuosisadalta eaa. peräisin oleva vahanukke. Se esittää polvillaan olevaa naishahmoa, jonka jalat on sidottu yhteen. Myös nuken kädet on sidottu selän taakse, ja pienoisveistoksen läpi on pistetty 13 neulaa: päälakeen, suuhun, silmiin, korviin, rintakehään, emättimeen, peräaukkoon, kämmeniin ja jalkapohjiin.
300-luvun savihahmon tarkoitus oli auttaa miestä saamaan unelmiensa naisen.
Nukke oli kääritty lyijytauluun ja asetettu sinetöityyn astiaan. Kirjoituksesta ilmenee, että Sarapammon-niminen mies oli tehnyt tai teettänyt nuken saadakseen Ptolemais-nimisen naisen antautumaan itselleen:
”Tuo Aiaksen ja Horigeneksen tytär Ptolemais luokseni. Estä häntä syömästä ja juomasta, kunnes hän saapuu minun, Arean pojan Sarapammonin, luokse, äläkä salli hänen olla toisen miehen kanssa. Vedä häntä tukasta ja sisäelimistä niin kauan, että hän tulee.”
”Ota kiinni Euphemiasta ja johdata hänet minun, Theonin, luo, jotta voisimme rakastaa toisiamme intohimoisesti.” Egyptistä löydetty loitsu.
Myös kahta nukkea voitiin käyttää. Egyptistä on löydetty kaksi syleilevää hahmoa kiedottuna papyrusarkkiin, jonka toiselle puolelle oli kirjoitettu:
”Ota kiinni Euphemiasta ja johdata hänet minun, Theonin, luo, jotta voisimme rakastaa toisiamme intohimoisesti. Sido hänet kirpoamattomin rakkauden kahlein minuun äläkä anna hänen syödä, juoda, nukkua, vitsailla äläkä nauraa, vaan pakota hänet lähtemään isänsä, äitinsä, veljiensä ja siskojensa luota... Polta hänen jäseniään, maksaansa ja kehoaan niin kauan, kunnes hän tulee luokseni, rakastaa minua ja on minulle kuuliainen”.
Nukkien lävistäminen neuloilla saattaa vaikuttaa mielipuolen touhulta, mutta pohjimmiltaan siinä oli kyse samasta asiasta kuin toisiaan syleilevissä nukeissa: epätoivoisesti rakastunut mies pyrki saamaan kiihkeiden tunteidensa kohteen omakseen ja alistumaan itselleen täydellisesti.
Noita toimi anonyymisti
Tähän mennessä Piazza Euclide -aukiolta löydetyistä lyijyrasioista on tullut esiin vain yksi nimi, Antonius.
Rasiat löydettiin lähdekaivosta, joka oli omistettu vuodenkiertoon liittyvälle roomalaiselle jumalattarelle Anna Perennalle. Roomalaiset rukoilivat häneltä hyvää tulevaa vuotta, ja taikojen on siis ilmeisesti toivottu toimivan vuoden sisällä niiden langettamisesta.
Koska kaikki tiesivät voivansa joutua kirouksen kohteeksi, monet suojautuivat magialta koruilla, joihin oli kaiverrettu pahan voimia karkottavia loitsuja.
Kilpailijoihin tai vihamiehiin, esimerkiksi poliitikkoihin, urheilijoihin tai oikeudenkäynnin vastapuoliin, kohdistetuissa kirouksissa mainitaan vain kohteen nimi.
Eroottisissa taioissa puolestaan on mainittu sekä kohteen että taian ostajan nimi. Pitihän demonien ja jumalten tietää, kenen lempi piti saada leiskumaan ja ketä kohtaan.
Roomalaiset noidat, jotka valmistivat nukkeja ja asettivat ne kirstuihin, jäivät kuitenkin tuntemattomiksi. Toisin kuin kollegansa Martina, joka otettiin kiinni ja teloitettiin Germanicuksen murhasta, he jättivät jälkeensä vain käsityönsä ja ehkäpä yksittäisen peukalonjäljen.