Keskiajan oppineille oli pitkään suuri arvoitus, miksi jotkin lintulajit ilmaantuivat kuin tyhjästä ja katosivat jälleen vuodenaikojen vaihtuessa.
Tuolloin ei vielä tiedetty, että linnut voisivat lentää pesimään ja ravinnon perässä toiselle puolelle maapalloa.
Ilmiölle keksittiinkin kaikenlaisia selityksiä. Esimerkiksi historiankirjoittaja Gerald Walesilainen yritti 1100-luvulla selittää, mistä valkoposkihanhet tulivat, ja väitti niiden syntyvän ja kasvavan puissa kuin hedelmät.
Gerald Walesilainen luuli pieniä äyriäisiä valkoposkihanhien poikasiksi.
Todisteena tästä hän piti rannalle mereltä ajautuneita paksuja ajopuita ja niissä olevia kasvustoja, joiden Gerald uskoi olevan valkoposkihanhien sikiöitä. ”Ne roikkuvat nokastaan kiinni puissa kuin levä”, hän kirjoitti.
Todellisuudessa Gerald näki hanhenkaula-nimisiä äyriäisiä, jotka kiinnittyvät esimerkiksi ajopuihin kaulaa muistuttavalla ulokkeella.
Vasta 1700-luvulla todistettiin, että valkoposkihanhet pesivät aivan normaalisti esimerkiksi Grönlannissa.