Beduiinit ovat paimentolaisia, jotka ovat eläneet vaeltavina heimoina Lähi-idän kuivimmilla ja karuimmilla seuduilla.
Beduiinien esivanhemmat ansaitsivat elantonsa maanviljelystä ja karjanhoidosta nykyisen Syyrian aroilla jo 6 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Beduiinit alkoivat järjestäytyä selkeämmin heimoiksi ja klaaneiksi kuitenkin vasta viimeisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua.
Samalla beduiinit alkoivat periä veroja lukuisilta alueidensa läpi kulkeneilta kauppakaravaaneilta. Vastineeksi he auttoivat karavaaneja ylittämään autiomaan turvallisesti.
Beduiinit olivat luotuja autiomaan karuihin oloihin
Eläimet takasivat selviämisen
Vuohista, kameleista ja lampaista saatu liha, maito ja villa olivat autiomaassa elinehto. Etenkin kamelit olivat beduiineille tärkeitä, ja he nimittivät niitä ”Jumalan lahjaksi”.
Karujen olojen karaisemat kamelit olivat vaikeakulkuisessa maastossa tärkeitä kulkuvälineitä, ja hätätapauksessa kameleita voitiin hyödyntää myös ravinnoksi. Häissä ja muissa juhlissa järjestetyt kamelikilpa-ajot myös yhdistivät heimoja.
Menneisyys eli runoudessa
Suullisesti siirtynyt runous oli beduiinien tärkein taidemuoto, ja runoilijoiden viisaita, kauniisti muotoiltuja säkeitä arvostettiin suuresti. Runoilla voitiin myös jakaa tietoa, sillä beduiinit olivat useimmiten lukutaidottomia.
Runoissa saatettiin kertoa esimerkiksi esivanhempien suurista saavutuksista ja toisaalta niillä voitiin myös pitää yllä sosiaalista kontrollia kertomalla, miten beduiinin tulisi käyttäytyä.
Ryöstely kuului beduiinien elämään
Karavaaneihin ja muihin heimoihin kohdistuneet ryöstöretket olivat keskeinen osa beduiinien kulttuuria. Ryöstöt olivat yleensä pieniä, nopeita täsmäiskuja, sillä beduiinit halusivat välttää suurempia sotilaallisia konflikteja. Iskuissa tavoiteltiin ensisijaisesti kotieläimiä.
”Elämme tekemällä ryöstöretkiä vihollisiamme, naapureitamme ja jopa veljiämme vastaan”, beduiinirunoilija al-Kutami kirjoitti.
Beduiinit asettuivat aavikoille
Seuraavien vuosisatojen ja vuosituhansien aikana beduiinit levittäytyivät suurine vuohi- ja kamelilaumoineen lähes kaikkiin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan autiomaihin – alueille, joilla muut kansat eivät selvinneet.
Karaistuneet beduiinit osasivat hyödyntää taitavasti autiomaan varsin niukkoja resursseja, ja lisäksi he ryöstelivät aika ajoin karavaaneja tai muita beduiiniheimoja.
Valtaosa beduiineista luopui perinteisestä elämäntavastaan 1800- ja 1900-lukujen mittaan.
Beduiinit pakotettiin sopeutumaan nykyaikaan
Beduiinien liikkuvainen elämäntapa oli kuitenkin Lähi-idän valtaapitäville päänvaiva, sillä paikasta toiseen vaeltavia paimentolaisia oli hankala hallita ja verottaa.
1800-luvulla Lähi-itää hallinneet ottomaanit laativatkin uusia lakeja. Niillä autiomaihin karkotettiin muita etnisiä ryhmiä, ja samalla monet beduiinit pakotettiin asettumaan asumaan pysyvästi tietyille seuduille.
Sen seurauksena yhä useammat beduiinit luopuivat perinteisestä elämäntavastaan, ja 1950-luvulta asti valtaosa beduiineista on asunut Lähi-idän suurkaupungeissa. Siellä esivanhempien vanhoja perinteitä pyritään kuitenkin nykyisin pitämään edelleen yllä muun muun muassa kulttuurifestivaaleilla ja telttaretkillä autiomaahan.