Beduiinit ovat paimentolaisia, jotka ovat eläneet vaeltavina heimoina Lähi-idän kuivimmilla ja karuimmilla seuduilla.
Beduiinien esivanhemmat ansaitsivat elantonsa maanviljelystä ja karjanhoidosta nykyisen Syyrian aroilla jo 6 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Beduiinit alkoivat järjestäytyä selkeämmin heimoiksi ja klaaneiksi kuitenkin vasta viimeisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua.
Samalla beduiinit alkoivat periä veroja lukuisilta alueidensa läpi kulkeneilta kauppakaravaaneilta. Vastineeksi he auttoivat karavaaneja ylittämään autiomaan turvallisesti.
Beduiinit asettuivat aavikoille
Seuraavien vuosisatojen ja vuosituhansien aikana beduiinit levittäytyivät suurine vuohi- ja kamelilaumoineen lähes kaikkiin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan autiomaihin – alueille, joilla muut kansat eivät selvinneet.
Karaistuneet beduiinit osasivat hyödyntää taitavasti autiomaan varsin niukkoja resursseja, ja lisäksi he ryöstelivät aika ajoin karavaaneja tai muita beduiiniheimoja.
Beduiinit pakotettiin sopeutumaan nykyaikaan
Beduiinien liikkuvainen elämäntapa oli kuitenkin Lähi-idän valtaapitäville päänvaiva, sillä paikasta toiseen vaeltavia paimentolaisia oli hankala hallita ja verottaa.
1800-luvulla Lähi-itää hallinneet ottomaanit laativatkin uusia lakeja. Niillä autiomaihin karkotettiin muita etnisiä ryhmiä, ja samalla monet beduiinit pakotettiin asettumaan asumaan pysyvästi tietyille seuduille.
Sen seurauksena yhä useammat beduiinit luopuivat perinteisestä elämäntavastaan, ja 1950-luvulta asti valtaosa beduiineista on asunut Lähi-idän suurkaupungeissa. Siellä esivanhempien vanhoja perinteitä pyritään kuitenkin nykyisin pitämään edelleen yllä muun muun muassa kulttuurifestivaaleilla ja telttaretkillä autiomaahan.