Vuoden 500 eaa. paikkeilla Ateenan rikollisten kohtalon ratkaisi 12 kansalaisen kokous, joka päätti tuomiosta ja rangaistuksesta.
Tärkeäksi osaksi islamilaista oikeusjärjestelmää tuli 800-luvulla niin sanottu lafif: 12 miestä, jotka olivat nähneet oletetun rikoksen tai tiesivät siitä jotain, kutsuttiin todistamaan sekä ratkaisemaan kysymys syyllisyydestä.
Henrik II vakiinnutti valamiehistön lailla
Englannin kuningas Henrik II kirjasi valamiehistöt Englannin lainsäädäntöön vuonna 1166.
Maa oli edeltävinä vuosikymmeninä kärsinyt sekasorrosta sisällissodan sekä kirkon ja kuninkaan välisen valtataistelun vuoksi, ja palauttaakseen rauhan ja järjestyksen ja varsinkin selvittääkseen lukuisat sodan ja ristiretkien jälkeiset erimielisyydet maanomistuksesta kuningas otti käyttöön valamiehistöt.
Englannin kuningas Henrik II antoi 12 ritarin ratkoa oikeusjuttuja.
Kuningas nimitti kiertävän tuomarin, ja kullakin alueella 12 alueen ritaria toi paikallisia asioita tuomarille ratkaistavaksi ja auttoi häntä päättämään, oliko epäilty syyllinen.
Henrikin idea levisi keskiajalla muualle Eurooppaan, ja siitä tuli tärkeä osa angloamerikkalaista oikeusjärjestelmää.