Mielisairaat pääsivät irti kahleista
Jo muinaisina aikoina oli kuitenkin olemassa inhimillisempiä hoitomuotoja. Jotkut kreikkalaiset lääkärit, kuten lääketieteen isä Hippokrates, uskoivat, että mielenterveyden häiriöitä olisi käsiteltävä ja hoidettava kuten muitakin sairauksia. Hänen hoitoihinsa kuului rauhoittumista ja yrttejä.
Toinen varhainen hoitomuoto, joka tunnustetaan yhä nykyäänkin, oli musiikkiterapia. Filosofi Pythagoras tajusi musiikin teoriaa opiskellessaan, että musiikki voisi parantaa ja rauhoittaa useimpien mielen.
Hän suoritti niin sanottuja "sielun säätöjä", sillä hän uskoi, että sielu voitaisiin saattaa tasapainoon tietyillä äänillä.
Arabit omaksuivat kreikkalaiset lääketieteelliset käytännöt ja avasivat 700-luvulla ja seuraavina vuosisatoina erikoissairaaloita muun muassa Kairoon ja Bagdadiin. Niissä pidettiin mielisairaita, ja heitä hoidettiin kreikkalaista musiikkiterapiaa edelleen kehittäen.
Arabit systematisoivat musiikkiterapian täysin uudella tavalla ja havaitsivat myös, että muutkin äänet, kuten juokseva vesi, olivat erittäin tehokkaita joidenkin potilaiden kohdalla.
Euroopassa hoito sisälsi kuitenkin edelleen joko eristämistä tai väkivaltaisia kirurgisia toimenpiteitä.
Vasta 1700-luvun valistusajattelussa suhtauduttiin mielisairauksiin uudella, humanistisella tavalla.
Esimerkiksi vuonna 1793 lääkäri Philippe Pinel palkattiin uudistamaan mielisairaiden hoitoa Ranskassa. Hän kielsi kahleet sekä pimeät kellarit ja otti niiden sijaan käyttöön valoisat huoneet ja voimistelun.