Wikimedia Commons
Kallonporaus, Hieronymus Bosch

Milloin mielisairaita ryhdyttiin hoitamaan?

Eurooppalaiset lääkärit olivat vakuuttuneita siitä, että mielenterveyden häiriöt piti korjata ronskeilla kirurgisilla toimenpiteillä. Arabit sen sijaan kehittivät 1 300 vuotta sitten erityisen hoidon, jota käytetään edelleen.

Mielenterveysongelmia ja niiden hoitokeinoja on ollut olemassa käytännössä yhtä kauan kuin historioitsijoilla on ollut niistä kirjallisia lähteitä.

Historialliset merkinnät osoittavat, että egyptiläiset, roomalaiset, kreikkalaiset ja muut muinaiset kansat uskoivat, että mielisairaat olivat joko jumalten rankaisemia tai pahojen henkien riivaamia.

Yksi varhaisimmista hoidoista oli kallonporaus, jossa siis potilaan kalloon porattiin reikiä pahojen henkien päästämiseksi pois. Keino ajoittuu noin vuoteen 8 000 eaa., ja sitä pidetään usein historian ensimmäisenä kirurgisena toimenpiteenä.

Kallonporaus oli suosittua vuosituhansien ajan, ja [renessanssin] aikana (https://historienet.dk/kultur/tidslinje-for-renaessancen-da-aanden-tog-magten-over-historien {"target":"_blank"}) hoito sai uuden "tieteellisen" perustan.

Tuon ajan lääkärit uskoivat, että erityisen kiven poistaminen potilaan kallosta parantaisi hänet kaikesta mahdollisesta idiotismista ja hulluudesta dementiaan.

Mielisairaat pääsivät irti kahleista

Jo muinaisina aikoina oli kuitenkin olemassa inhimillisempiä hoitomuotoja. Jotkut kreikkalaiset lääkärit, kuten lääketieteen isä Hippokrates, uskoivat, että mielenterveyden häiriöitä olisi käsiteltävä ja hoidettava kuten muitakin sairauksia. Hänen hoitoihinsa kuului rauhoittumista ja yrttejä.

Toinen varhainen hoitomuoto, joka tunnustetaan yhä nykyäänkin, oli musiikkiterapia. Filosofi Pythagoras tajusi musiikin teoriaa opiskellessaan, että musiikki voisi parantaa ja rauhoittaa useimpien mielen.

Hän suoritti niin sanottuja "sielun säätöjä", sillä hän uskoi, että sielu voitaisiin saattaa tasapainoon tietyillä äänillä.

Arabit omaksuivat kreikkalaiset lääketieteelliset käytännöt ja avasivat 700-luvulla ja seuraavina vuosisatoina erikoissairaaloita muun muassa Kairoon ja Bagdadiin. Niissä pidettiin mielisairaita, ja heitä hoidettiin kreikkalaista musiikkiterapiaa edelleen kehittäen.

Arabit systematisoivat musiikkiterapian täysin uudella tavalla ja havaitsivat myös, että muutkin äänet, kuten juokseva vesi, olivat erittäin tehokkaita joidenkin potilaiden kohdalla.

Euroopassa hoito sisälsi kuitenkin edelleen joko eristämistä tai väkivaltaisia kirurgisia toimenpiteitä.

Vasta 1700-luvun valistusajattelussa suhtauduttiin mielisairauksiin uudella, humanistisella tavalla.

Esimerkiksi vuonna 1793 lääkäri Philippe Pinel palkattiin uudistamaan mielisairaiden hoitoa Ranskassa. Hän kielsi kahleet sekä pimeät kellarit ja otti niiden sijaan käyttöön valoisat huoneet ja voimistelun.

Kuningas Saul ja Daavid

Yksi maailman ensimmäisistä esimerkeistä musiikin teoriasta löytyy Vanhasta testamentista. Siinä mainitaan Israelin ensimmäinen kuningas Saul. Kuningas oli alakuloinen, ja häntä piristi vain se, kun nuori Daavid soitti harppua.

© Erik Cornelius / Nationalmuseum