Vuonna 1526 joukko afrikkalaisia astui peloissaan vieraalle maalle.
He olivat riutuneet useita kuukausia laivassa Atlantilla, ja nyt he olivat saapuneet Portugalin siirtomaahan Brasiliaan. He olivat ensimmäisiä mustia, jotka oli kuljetettu orjalaivalla Afrikasta suoraan Amerikan mantereelle.
Espanjalaiset konkistadorit olivat epäilemättä vieneet Atlantin yli muutamia mustia orjia, mutta järjestelmällinen transatlanttinen orjakauppa alkoi, kun Espanjan kuningas Kaarle I antoi vuonna 1518 käskyn, jolla hän salli orjien kuljettamisen suoraan Afrikasta Uuteen maailmaan.
Espanjan orjakauppa alkoi pienillä laivoilla, jotka kuljettivat Amerikkaan 20–40 orjaa kerrallaan. Vuonna 1526 portugalilaiset käynnistivät laajamittaisen orjakaupan, jonka myötä eurooppalaiset rahtasivat seuraavien vuosisatojen aikana Atlantin yli noin 12 miljoonaa afrikkalaista miestä, naista ja lasta.
Afrikkalaisia orjia käytettiin työvoimana etenkin suurilla viljelmillä, joilla kasvatettiin muun muassa sokeriruokoa.
Brasilia oli orjavaltio
Yli viisi miljoonaa afrikkalaista vietiin kahleissa Brasiliaan, joka oli eniten orjia Afrikasta tuonut yksittäinen valtio.
Suurinta osaa Brasiliaan viedyistä afrikkalaisista odotti raadanta plantaaseilla, joilla he kasvattivat Euroopan markkinoille muun muassa sokeriruokoa, kahvia, kaakaota ja tupakkaa. Työ oli erittäin raskasta, ja se vaati tuhansien ihmisten hengen.
Raadannasta huolimatta afrikkalainen musiikki, tanssi, perinteet ja uskonnot kukoistivat plantaaseilla ja sulautuivat vuosisatojen kuluessa lopulta nyky-Brasilialle tunnusomaiseksi hybridikulttuuriksi.
Brasilian koko yhteiskunta perustui orjatyölle, siksi se kielsi orjuuden vasta vuonna 1888 viimeisenä valtiona Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.