Ensimmäisenä raidalliset vanginpuvut otettiin käyttöön New Yorkin Auburnin vankilassa 1820-luvulla.
Puvun keksijä, vankilan apulaisjohtaja John D. Cray, perusteli huomiotaherättäviä raitoja sillä, että ne auttoivat erottamaan vangit helposti. Pakeneminen olisi siten lähes mahdotonta, koska raitapuvun ansiosta vangit tunnistettaisiin vankilan muurien ulkopuolella heti.
Uusi ajattelutapa – uusi puku
Sen lisäksi että kaikille tutut raitapuvut vaikeuttivat paenneiden vankien piileskelyä, ne edustivat myös uutta lähestymistapaa vankeuteen ja rankaisemiseen. Apulaisjohtaja John D. Cray uskoi vakaasti, että kovan työn ja ankaran kurin avulla vangeista voitiin muokata kunnon kansalaisia.
Raidallisen vanginpuvun piti tehdä vangeista erottuvampia – ja muovata heistä lainkuuliaisia kansalaisia.
Vangit raatoivat hiljaisuudessa
Kettingillä toisiinsa kahlitut vangit määrättiin muun muassa rakentamaan siltoja tai kaivamaan ojia päivisin. Cray uskoi, että vangeilta edellytetty ehdoton hiljaisuus ja yhtenäiset raidalliset puvut heikensivät vankien yksilöllisyyttä ja tekivät heistä tottelevaisempia.
Raidalliset univormut levisivät suureen osaan Yhdysvaltojen vankiloista, mutta vuonna 1904 raitapukujen käytöstä luovuttiin New Yorkissa, koska niitä pidettiin vangeille nöyryyttävinä. Tuolloin raidat yhdistettiin kuitenkin jo erottamattomasti rikollisuuteen, ja niitä näkyi edelleen esimerkiksi elokuvissa ja sarjakuvissa.
Myöhemmin monissa yhdysvaltalaisvankiloissa otettiin käyttöön yksiväriset – esimerkiksi oranssit – vanginpuvut. Viime aikoina osa vankiloista on kuitenkin palannut jälleen raidallisiin univormuihin.