Kun Saksan liittotasavalta eli Länsi-Saksa syntyi vuonna 1949, maalle haluttiin väliaikainen pääkaupunki, ja pieni ja mitätön Bonn sopi siihen hyvin.
Muina vaihtoehtoina harkittiin Frankfurt am Mainia, Kasselia ja Stuttgartia. Kassel oli liian lähellä Neuvostoliiton miehitysaluetta (DDR), ja Stuttgart kärsi talousvaikeuksista.
Frankfurt sen sijaan oli saksalaisille historiallisesti keskeinen paikka, ja siellä oli esimerkiksi uuden parlamentin käyttöön sopivia tyhjiä rakennuksia.
Frankfurt kuitenkin sivuutettiin juuri hyvien puoliensa vuoksi, sillä länsisaksalaiset poliitikot toivoivat Saksojen pian yhdistyvän ja Berliinistä tulevan jälleen koko maan pääkaupunki, ja he pelkäsivät, ettei Frankfurt silloin enää luopuisikaan väliaikaiseksi tarkoitetusta pääkaupungin asemastaan.
Tuleva liittokansleri Adenauer kannatti Bonnia pääkaupungiksi ehkä siksi, ettei hänen tarvitsisi muuttaa.
Berliinistä tuli pääkaupunki tiukan äänestyksen jälkeen
Ehkä kaikkien kovimmin Bonnin puolesta puhui Länsi-Saksan tuleva liittokansleri Konrad Adenauer. Yksi syy siihen oli todennäköisesti se, että hän itse asui Bonnin lähistöllä.
Kun Saksat yhdistyivät vuonna 1990, pelot osoittautuivat perustelluiksi, sillä moni länsisaksalainen poliitikko vastusti pääkaupungin siirtoa.
Kitkerien keskustelujen jälkeen asiasta äänestettiin, ja Berliini voitti äänin 338–320. Bonnissa on silti yhä useita Saksan ministeriöitä.