1. Bisneshai nieli kunniansa
Rooman valtakunnan diktaattorilla Lucius Cornelius Sullalla ja poliitikko Marcus Licinius Crassuksella oli tuottoisa diili: Sulla myi vihollisiltaan takavarikoitua omaisuutta pilkkahintaan Crassukselle, joka myi sitä edelleen miljoonilla sestertiuksilla eli hopeakolikoilla.
Saamansa voitot Crassus sijoitti muun muassa espanjalaisiin hopeakaivoksiin ja kiinteistöbisnekseen Rooman slummikortteleissa.
Parthialaisten kerrotaan kaataneen sulaa kultaa Crassuksen kurkkuun.
Ahtaissa asunnoissa syttyi usein tulipaloja, ja Crassus perusti palokunnan, joka sammutti paloja maksua vastaan.
Huhut kertoivat, että Crassus värväsi itse orjansa sytyttämään paloja, mutta tämä käänsi kansan puolelleen PR-tempulla.
Hän pystytti kaduille 10 000 buffetpöytää, joilla oli tarjolla esimerkiksi fasaania ja riikinkukkoa, ja lahjoitti jokaiselle roomalaiselle viljaa kolmeksi kuukaudeksi.
Vuonna 60 eaa. Crassuksen omaisuuden arvo oli 200 miljoonaa sestertiusta, joka vastasi valtakunnan vuoden verotuloja. Miljonääri janosi silti myös sotilaallista kunniaa.
Vuonna 53 eaa. hän investoi 40 000 sotilaan armeijaan ja lähti sotimaan Parthiaan, nykyiseen Iraniin.
Lupaavan alun jälkeen Crassus joutui väijytykseen. Tarinan mukaan parthialaiset kaatoivat sulaa kultaa hänen kurkkuunsa nöyryyttääkseen vaurautta janonnutta konsulia ennen kuin teloittivat hänet.
2. Farao osti oman uskonnon
Faraolle ei riittänyt pelkkä maallinen valta – hän halusi ulottaa valtakuntansa vieläkin laajemmalle.
Farao Amenhotep IV:lle (noin 1379–1336 eaa.) maanpäällinen itsevaltius ei riittänyt. Aikansa vauraimman suurvallan Egyptin hallitsija halusi nostaa itsensä jumalan asemaan, ja moinen hanke osoittautui varsin kalliiksi.
Ensin farao kielsi valtakunnan vanhat jumalat. Alamaisten tuli nyt palvoa faraota itseään auringonkehrän Atenin, valtakunnan uuden pääjumaluuden, elävänä symbolina. Amenhotep IV ei säästellyt panostuksissaan Atenin, ja samalla itsensä, palvontaan.
Hän rakennutti Atenille kahdeksan temppeliä pääkaupunkiin Thebaan ja muutti myös nimensä Akhenateniksi eli ”auringon kehrän eläväksi hengeksi”. Hän määräsi myös uuden pääkaupungin perustettavaksi Atenin kunniaksi.
Tuhannet työläiset rakensivat temppeleitä, palatseja ja asuntoja 20 000 asukkaan kaupunkiin, nykyiseen Amarnaan. Hallitsija rakennutti myös 15 000 neliömetrin palatsin, jonka seinät oli päällystetty lasitetuilla tiilillä.
Palatsin kattoa kannattelemaan tarvittiin 544 pylvästä. Akhenaten ehti kuolla ennen kaupungin valmistumista. Pian myös Aten unohdettiin, ja jumalan kunniaksi rakenteilla ollut kaupunki raunioitui.
3. Kuningas lahjoi oraakkelia
Lyydian kuningas Kroisos painatti 500-luvulla eaa. kultakolikoihin oman kuvansa.
Lyydian kuningas Kroisos tunnettiin 500-luvulla eaa. kaikkialla Välimeren alueella vauraudestaan. Hän leveili mieluusti aarrekammiollaan, joka pursusi Lyydian kaivoksilta peräisin ollutta kultaa ja hopeaa.
Kroisos pelkäsi naapurimaan Persian valtaavan Lyydian, ja hän pyysi Delfoin oraakkelilta ennustusta maansa kohtalosta.
Mieluisan vastauksen toivossa hän lähetti lahjoja oraakkelin jumalalle Apollonille. Lahjoista ei ollut lopulta apua, sillä vuonna 546 eaa. Persian kuningas Kyyros valloitti Lyydian ja vangitsi Kroisoksen.
4. Aleksanteri Suuri palkitsi joukkonsa
Aleksanteri Suuri oli todennäköisesti maailman rikkain mies kuollessaan sairauteen Babyloniassa vuonna 323 eaa.
Makedonialainen sotapäällikkö Aleksanteri Suuri vaurastui nopeasti valloitusretkillään Egyptissä ja Vähässä-Aasiassa 300-luvulla eaa.
Vallattuaan rikkaan Persepoliin kaupungin nykyisen Iranin alueella Aleksanteri sai sieltä saalikseen 2,5 tonnia kultaa.
Kenraalit ja sotilaat saivat myös osansa. Tutkijat ovat laskeneet, että kukin Aleksanterin sadastatuhannesta sotilaasta sai kultaa noin 800 000 nykyeuron arvosta.
Aleksanteri itse käytti omaisuuttaan perustamalla nimeään kantavia kaupunkeja. Historian ensimmäinen multimiljardööri ehti kuitenkin nauttia rikkauksistaan vain hetken, sillä hän kuoli Babyloniassa 32-vuotiaana vuonna 323 eaa.
5. Nousukas nyhti rahaa intialaisilta
Robert Clive taivutti valtaosan Intiasta brittien alaisuuteen.
Englannin Itä-Intian kauppakomppania lähetti upseeri Robert Cliven Intiaan vuonna 1744 neuvottelemaan paikallishallitsijoiden kanssa.
Nämä sotivat keskenään jatkuvasti, ja Clive pystyi hyvin koulutettuine joukkoineen tarjoamaan sotilaallista tukea eniten tarjoavalle.
Vuonna 1753 Clive palasi kotiin 40 000 puntaa rikkaampana – summa vastasi tuolloin noin 5 800 hevosen arvoa.
Korruptio kasvatti pankkitiliä
Intialaishallitsijat syytivät Clivelle rahaa ja jalokiviä napatakseen itselleen esimerkiksi teen vientisopimuksia Englantiin. Vuonna 1760 Clivesta tuli siirtokunnan kuvernööri, ja hän sai könttäpalkkiona 160 000 puntaa.
Lisäksi Intian uusi nukkehallitsija Mir Jafar pulitti hänelle vuosittain 27 000 puntaa. Rahoillaan Clive osti muun muassa kolme kartanoa Englannista ja kaupunkitalon Lontoosta.
Kiinteistökauppoihin meni yli 90 000 puntaa ja remontteihin vielä neljä kertaa enemmän – eikä Clive koskaan edes ehtinyt asua missään ostamistaan rakennuksista.
Uudet ystävät oli ostettava
Clive säväytti mielellään vauraudellaan ja lähetti esimerkiksi hallitsijaparille Yrjö III:lle ja kuningatar Charlottelle 30 000 punnan arvosta jalokiviä.
Marlborough’n herttualle Clive lahjoitti tiikerin. Selän takana eliitti kutsui häntä halventavasti ”nabobiksi”, joka juontuu intian hallitsijaa tarkoittavasta sanasta nawab.
Nabobilla tarkoitetaan nykyisin Intiassa hämäräperäisesti rikastuneita kauppakomppanian edustajia. Cliven kuollessa vuonna 1774 hänen omaisuutensa arvo oli yli 1,5 miljoonaa puntaa eli yli 160 miljoonaa nykyeuroa.
6. Pankkiiri vaurastui kuparikaupalla
Jakob Fugger sai lisänimen ”rikas”.
Saksalainen liikemies Jakob Fugger (1459–1525) oli ehtiväinen bisneshai. Hän loi merkittävän osan omaisuudestaan tuottoisalla kaivostoiminnalla Unkarissa ja Böömissä, missä hän keinotteli itselleen lähes monopoliaseman kuparin ja hopean tuotannossa.
Fugger toimi myös pankkiirina, ja hän lainasi valtavia summia aikansa kuninkaallisille – muun muassa Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisarille Maximilian I:lle.
Fuggerin perheen monipuoliseen liiketoimintaan sisältyi myös kolikoiden painantaa.
Rahat keisari kulutti muun muassa jatkuvaan sotimiseen, minkä lisäksi hän käytti yli 80 miljoonaa nykyeuroa voidellakseen aatelin valitsemaan hänen pojanpoikansa Kaarlen keisariksi itsensä jälkeen.
Fugger ei itse tuhlaillut. Kun veljenpoika Anton otti firman hoitoonsa setänsä kuoltua, yrityksen omaisuuden arvo oli noin kaksi miljoonaa guldenia eli nykyrahassa noin 134 miljoonaa euroa.
7. Valloittaja palkitsi tukijansa tiluksilla
Alan Rufus rakennutti linnan Richmondiin tukikohdakseen.
Vuonna 1066 Vilhelm Valloittaja kukisti Englannin kuninkaan Harald Godwininpojan Hastingsin taistelussa ja antoi ritareilleen vapaat kädet ryöstellä maata.
Jopa 100 000 englantilaista tapettiin ja lukuisia kyliä poltettiin, kunnes mantereelta saapuneella soturieliitillä oli hallussaan 95 prosenttia Englannin maista.
Eräs uusista maanomistajista oli bretagnelainen aatelismies Alain le Roux, joka haali itselleen 200 kartanoa ja 800 neliökilometriä maata.
Ritari rakennutti mahtinsa merkiksi Newcastlen eteläpuolelle Richmondin linnan, jonka torni kohosi 30 metriin. Kivenhakkaajat värvättiin paikalle Ranskasta asti, kun Englannista ei löytynyt riittävää osaamista.
Le Roux’n kuollessa hänen omaisuutensa arvo oli 11 000 puntaa eli yli 90 miljardia nykyeuroa. Jälkimaailma tuntee Alain le Roux’n paremmin nimellä Alan Rufus.
Aatelismiehen alkuperäinen ranskankielinen nimi, le Roux tarkoittaa punaista, ja sillä viitattiin kertoman mukaan mahtavan maanomistajan punaiseen partaan.
8. Viisitoista tonnia kultaa vei Malin maailmankartalle
Musa oli niin ylevä, että aivastus tai köhäisy hänen lähellään saattoi tuoda kuolemanrangaistuksen.
Kuten nykypäivänäkin, myös vuonna 1324 muslimit lähtivät sankoin joukoin pyhiinvaellusmatkalle Mekan kaupunkiin. Matkaan lähti myös Malin upporikas kuningas Mansa Musa.
Kuninkaan mukana kulki 60 000 hengen palveluskunta, 8 000 sotilasta ja 12 000 orjaa – kaikki pukeutuneina silkkivaatteisiin.
Jokaisella orjalla oli kaulassaan 3,5 kilon kultarengas, ja kameleiden kantamuksena oli 15 tonnia kultaa. Musa oli oletettavasti maailmanhistorian toiseksi rikkain mies, ja hänen omaisuutensa arvo oli nykyrahassa noin 350 miljardia euroa.
Runsaiden kultavarantojen ansiosta Musan imperiumi tuotti kaksi kolmasosaa tuon ajan kullasta. Lain mukaan kaikki maan rikkaudet kuuluivat kuninkaalle, ja Musa esitteli mieluusti vaurauttaan.
Pyhiinvaellusmatkan tavoitteena oli myös tehdä Malia tunnetuksi. Matkan varrella Musa osteli niin valtavia määriä silkkivaatteita, laulajattaria ja etiopialaisia orjattaria, että kullan hinta laski kymmenen prosenttia – kuningas kun maksoi vieläpä mieluusti viisinkertaisen hinnan ostoksistaan korostaakseen rikkauttaan.
Missä ikinä karavaani pysähtyikin, Musa jakeli ihmisille kultaa almujen tapaan. Hieman ennen Mekkaan saapumista vuoden 1324 lopulla Musan kultavarastot loppuivat, ja hänen piti ottaa lainaa.
Musa käänsi nöyryyttävän tilanteen voitokseen hyväksymällä 150 prosentin korot – tämä vain kasvattaisi hänen mainettaan satumaisen vauraana hallitsijana, jota kiskurikorot eivät hetkauttaneet.
Lainat maksettiin takaisin, kun Musa palasi kotiin vuoden kuluttua. Matka osoittautui menestykseksi: kaksi vuotta Musan kuoleman jälkeen Mali kuvattiin ensimmäisen kerran eurooppalaisella maailmankartalla.
KARTTA – Seuraa kuningas Mansa Musan tuhlailevaa pyhiinvaellusta:
Mansa Musan kuningaskunta Länsi-Afrikassa
Nykypäivän Mali oli vain osa Mansa Musan valtakuntaa (oranssi alue), joka levittäytyi kuuden nykyisen Afrikan valtion alueelle.
Hallitsija lähti matkaan
Malin muslimikuningas Mansa Musa päätti vuonna 1324 lähteä pyhiinvaellukselle Mekkaan ja Medinaan. Matka alkoi pääkaupunki Nianista.
Poppamies laati reittisuunnitelman
Konsultoituaan Malin pyhintä poppamiestä Musa päätti matkustaa nykyisen Nigerian, Tšadin, Libyan ja Saharan kautta. Karavaani pysähtyi Kairoon kolmeksi kuukaudeksi lepoa ja tarvikehankintoja varten.
Kuningas pääsi perille
Matkattuaan 4 000 kilometriä Mansa Musa pääsi vihdoin perille määränpäähänsä Mekkaan vuoden 1324 lopulla. Kuningas palasi kotiin Maliin vuotta myöhemmin.
9. Ökyrikas asevalmistaja kitsasteli asumisessa
Krupp valmisti muun muassa ”Paksu-Berttoja”.
Kun Alfred Krupp astui perheensä yrityksen johtoon vain 14-vuotiaana vuonna 1826, yrityksellä oli viisi työntekijää.
60 vuotta myöhemmin Kruppilla oli 50 000 työntekijää ja asiakkaita ympäri maailmaa. Etenkin Kruppin takaaladattava tykki oli menestystuote, joka teki Alfredista ”tykkikuninkaan”.
Kruppit asuivat vaatimattomasti, kunnes Bertha-vaimo sai tahtonsa läpi. Vuonna 1873 perhe muutti 269 huoneen taloon. Alfred oli tosin pihistänyt rakennuskuluissa, joten katto vuosi ja lämmityskin takkusi.
10. Rikas tyttörukka
Hutton oli naimissa seitsemän kertaa. Aviomiesten joukossa oli muun muassa filmitähti Cary Grant sekä useita prinssejä.
Woolworth-kauppaketjun perustajan lapsenlapsi Barbara Hutton nousi kuuluisuuteen vuonna 1930, kun perhe käytti huimat 60 000 dollaria 18-vuotiaan Barbaran debytanttijuhliin New Yorkin hienostopiireissä.
Perheyrityksen osakkeiden ansiosta Huttonin omaisuus oli 42 miljoonaa dollaria, josta hän kulutti merkittävän osan taiteeseen ja koruihin. Luksuselämää varjostivat alkoholin ja lääkkeiden käyttö.
Kun Hutton kuoli vuonna 1979 sydäninfarktiin hienostohotellissa Los Angelesissa, omaisuudesta oli jäljellä enää muutama tuhat dollaria.
11. Vaurauden takana olivat tuottoisat monopolit
Tavallinen kansa piti John D. Rockefelleriä ja muita ajan teollisuuspomoja lähinnä häikäilemättöminä porhoina.
John D. Rockefeller, Cornelius Vanderbilt ja Andrew Carnegie olivat 1800-luvun lopulla Yhdysvaltojen rikkaimpia miehiä.
Heidän vaurautensa perustui paitsi monopoliasemaan öljy-, teräs- ja kuljetusalalla, myös armottomaan asenteeseen.
Kun esimerkiksi työntekijät lakkoilivat Carnegien tehtaalla vuonna 1892, vartijat avasivat tulen ja surmasivat useita ihmisiä.
Teollisuuspohatat olivat syntyneet köyhiin oloihin ja uurastaneet tiensä huipulle. Carnegie toimi esimerkiksi aluksi rautatieyhtiöllä sähköttäjänä. Artikkelissaan The Gospel of Wealth Carnegie kirjoittaa, että rikastuminen on ”kunniakas tehtävä”.
Niinpä hän itse jakoi mieluusti pois omaisuuttaan, muun muassa ulkomaanmatkalla, jossa hän matkatoverinsa mukaan maksoi ”maltaita kaikesta, minkä olisi saanut puolet halvemmallakin”.
Vuonna 1901 Carnegie myi yrityksensä ja omistautui kokonaan hyväntekeväisyystyölle. Hän perusti muun muassa kolmetuhatta kirjastoa.
Öljymiljardööri John D. Rockefeller ei myöskään pihistellyt vaan osteli huvijahteja ja kilpahevosia. Vuonna 1900 hän osti oman saaren, jolta oli puhelinyhteys mantereelle.
Moinen oli tuolloin ennenkuulumatonta ylellisyyttä. Pohattojen kotienkin tuli huokua luksusta, ja rautatiemoguli Vanderbilt tunnettiin vaikuttavana isäntänä.
Vuonna 1883 Vanderbilt järjesti naamiaiset New Yorkissa 64 huoneen palatsissaan, joka oli lattiasta kattoon palmujen, orkideojen ja saniaisten peitossa – mistään ei tingitty, kun juhliin haluttiin sademetsävaikutelma.
12. Murhattu tsaari on pyhimyksistä rikkain
Nikolai II panosti univormuihin.
Nikolai II:n noustessa valtaan vuonna 1894 Venäjän tsaarilla oli linnoja, maata ja koruja yli noin 270 miljardin nykyeuron arvosta.
Samalla kun tavallinen kansa näki nälkää, tsaari törsäsi 200 000 nykyeuroa vuoden 1910 Euroopan matkalle hankittuihin univormuihin, joilla oli tarkoitus tehdä vaikutus muun muassa tsaarin brittiserkkuun Yrjö V:een.
Helmikuun vallankumouksen puhjettua vuonna 1917 Nikolai syrjäytettiin, ja heinäkuussa 1918 bolsevikit teloittivat tsaarin perheineen.
Vuonna 2000 Venäjän ortodoksinen kirkko julisti Nikolai II:n pyhäksi, ja hänestä tuli näin maailman vaurain pyhimys.
14. Diktaattori lennätti naisystäviään Concordella
Vuonna 1961 Belgiasta itsenäistyneen Kongon ensimmäinen pääministeri Patrice Lumumba teloitettiin ja hänen ruumiinsa paloiteltiin ja liuotettiin rikkihapossa.
Neljä vuotta myöhemmin valtaan astui upseeri Mobutu Sese Seko. Diktaattorin asemaan vuosien mittaan edenneelle hallitsijalle virtasi rahaa Yhdysvalloista, kun hän pysyi kylmän sodan aikana lännen puolella.
Presidentti rakennutti muun muassa Versailles’n linnaa mukailleen palatsin keskelle viidakkoa tuhannen kilometrin päähän pääkaupunki Kinshasasta.
Kun kapinalliset pääsivät vuonna 1997 sisään Kongon keskuspankkiin, tallessa oli enää 2 000 dollaria. Loput varoista oli viety tallelokeroihin ulkomaille.
Uusi koti maksoi miljardi dollaria. Oman kiitoradan ansiosta Mobutun vaimo ja rakastajattaret voivat lennähtää sieltä ostoksille New Yorkiin ja Pariisiin Mobutun Concordella.
Mobutu syöstiin vallasta vuonna 1997. Hän pakeni Marokkoon, missä hän kuoli syöpään myöhemmin samana vuonna.
15. Hyväntekijä lahjoitti rautateitä ja tietoa
Juuri itsenäistynyt Intia valtasi Hyderabadin vuonna 1948.
Mir Osman Ali Khan, Brittiläisen Intian vasallivaltion Hyderabadin hallitsija, on oletettavasti historian rikkain intialainen.
Hän pääsi vuonna 1937 yhdysvaltalaisen Time-lehden kanteen maailman rikkaimpana henkilönä. Khanin nykyrahassa mitattuna noin 200 miljardin euron omaisuus oli peräisin muun muassa Hyderabadin timanttikaivoksilta.
Hyväntahtoinen hallitsija käytti omaisuudestaan miljoonia muun muassa maan sähköistämäiseen, rautateiden rakentamiseen ja väestön kouluttamiseen.
Hänen kerrotaan tosin myös kutoneen itse sukkansa ja pummineen tupakkaa vierailtaan sekä saaneen 149 lasta lukuisten eri naisten kanssa.
LUE MYÖS: Qatar on rakennettu kaasulle, öljylle ja kuolleille siirtolaisille