Kymmenen erikoista lemmikkiä
Elisabet I:llä oli marsu, ranskalaisella kenraalilla Lafayettella alligaattori Valkoisen talon kylpyammeessa ja Henrik III sai lahjaksi norsun. Lue kaikkiaan kymmenestä eksoottisesta lemmikistä.
Henrik III:n norsu Matthew Parisin kuvaamana. Ranskan kuninkaan Ludvig IX:n lahjoittama norsu kävi Englannin hoville kalliiksi muun muassa siksi, että sille syötettiin ensiluokkaista ruokaa ja juotettiin punaviiniä.
1. Kuoliko norsu alkoholimyrkytykseen?
Joulukuussa 1254 Englannin kuningas Henrik III antoi Kentin kreivikunnan sheriffille poikkeuksellisen tehtävän. Tämän piti varustaa laiva, jolla voitiin kuljettaa norsu Ranskan rannikolta Wissantista Calais'n läheltä Lontooseen. Lisäksi eläimelle piti rakentaa talli Toweriin.
Norsu oli lahja Ranskan kuninkaalta Ludvig IX:lta. Vuosina 1252–1253 Ludvig osallistui ristiretkeen, ja Egyptin emiiri lahjoitti norsun hänelle yhteistyön merkiksi, sillä molemmat valtiot kävivät sotaa Syyrian muslimeja vastaan. Lontooseen kuljetettu norsu oli luultavasti sama yksilö.
Kallis huvitus
Kirjallisissa lähteissä on säilynyt tarkat tiedot siitä, mitä norsun ylläpito maksoi. Esimerkiksi vuonna 1256 eläimen hoivaaminen kevensi valtion kassaa yli 24 punnalla, mikä oli enemmän kuin kului yhden ritarin pitämiseen kuninkaan palveluksessa. Hyvästä hoidosta huolimatta norsu kuoli 14. helmikuuta 1257.
Ilmasto oli liian kylmä
Norsun on väitetty kuolleen liikaan punaviiniin, mutta se ei luultavasti pidä paikkaansa. Todennäköisin kuolinsyy on se, että norsu ei selvinnyt Englannin synkistä ja kylmistä talvista.
2. Kirahvi katkaisi niskansa
Renessanssiajan Euroopassa jokaisella itseään kunnioittavalla ruhtinaalla oli oma eksoottisten eläinten kokoelmansa. Firenzen hallitsija Lorenzo de Medici löi kaikki muut laudalta vuonna 1486, kun hän liitti kokoelmaansa kirahvin. Se oli todistettavasti ensimmäinen kirahvi Euroopassa sitten antiikin aikojen.
Kirahvi ihastutti
Lorenzo de Medicin kirahvi herätti Firenzessä suurta huomiota. ”Ihmiset luulevat katselevansa tornia eivätkä eläintä”, runoilija Antonio Costanzo kirjoitti. Kirahvi vaelsi pitkin palatsialuetta ja herätti suurta hilpeyttä kurkistellessaan ensimmäisen kerroksen ikkunoista sisään.
… mutta sitten sen niska murtui
Lorenzo de Medici kärsi huonoista hermoista ja rauhoittui eläintensä parissa. Siksi hänelle olikin erittäin suuri järkytys, kun vähän aikaa Firenzeen saapumisen jälkeen kirahvin pää jäi kiinni sille rakennetun tallin kattorakenteisiin. Eläimen niska murtui ja se kuoli.
Lähtemätön vaikutus
Kun Medicin suku pitkään Lorenzon vuonna 1492 sattuneen kuoleman jälkeen pyysi kirjailija, arkkitehti ja kuvataiteilija Giorgio Vasaria maalaamaan taulun, joka kuvasi Lorenzon tärkeimpiä saavutuksia, kirahvi pääsi mukaan, vaikka sen oleskelu Firenzessä olikin jäänyt lyhyeksi.
3. Kuningattaren lemmikki aloitti marsuboomin
Englannin kuningattarella Elisabeth I:llä oli ilmeisesti lemmikkinään marsu.
Marsut ovat pieniä jyrsijöitä, jotka ovat peräisin Etelä-Amerikasta. Andeilla asuneet kansat kasvattivat niitä jo vuoden 5000 eaa. tienoilla ruoaksi. Varhaisimmat eurooppalaiskuvaukset marsuista ovat kuitenkin vasta vuodelta 1554. Tuohon aikoihin espanjalaiset ja englantilaiset kauppiaat toivat näitä eksoottisia eläimiä Eurooppaan.
Elisabet I hallitsi vuosina 1558–1603, ja hän oli erittäin suosittu. Hänen suosionsa oli varmasti yksi syy siihen, että Euroopan hoveissa marsujen kasvattamisesta tuli muodikasta.
4. Aiheuttiko norsu uskonpuhdistuksen?
Vuonna 1513 paavi Leo X sai epätavallisen lahjan. Portugalin kuningas Manuel I lähetti paaville nimittäin valkoisen norsun merkiksi uskollisuudestaan katolista kirkkoa kohtaan.
Paavin suosikkieläin kuoli
Roomassa Hanno-norsusta tuli nopeasti paavin suosikki. Hän rakennutti tälle oman tallin Pietarinkirkon ja paavin palatsin välille. Hanno osallistui usein myös uskonnollisiin kulkueisiin. Vain kolme vuotta Roomaan tulonsa jälkeen Hanno äkkiä sairastui ja kuoli alle seitsemänvuotiaana eli norsuksi hyvin nuorena.
Kapinointia tuhlaavaisuutta vastaan
Hannon kuolema oli vain yksi Leo X:tä kohdanneista vastoinkäymisistä. Vuonna 1517 Martti Luther julkisti teesinsä Wittenbergissä, mikä johti uskonpuhdistukseen. Samaan aikaan kapinoitiin myös katolisen kirkon tuhlaavaisuutta vastaan. Hanno oli hyvä esimerkki avokätisestä rahojenkäytöstä.
5. Säveltäjän laululintu
Säveltäjän voi hyvinkin kuvitella valitsevan lemmikikseen laululinnun. Mozartiin linnulla saattoi olla tavallistakin suurempi vaikutus.
Antoiko lintu aiheen mestariteoksiin?
Wolfgang Amadeus Mozart (1756–91) osti vuonna 1784 kottaraisen. Muistiinpanoissaan Mozart mainitsee sävelkatkelman, jonka lintu oli luritellut kaupassa. Väitetään, että Mozart useita kertoja kehitteli kottaraisen sävelteemoja sävellyksissään, vaikka kottaraistutkijat nykyään kumoavatkin tällaisen mahdollisuuden. Kottarainen laulaa niin vaihtelevasti, että Mozartilla tuskin oli mahdollisuutta kuulla samaa katkelmaa toistamiseen painaakseen sen mieleensä. Tähän tarkoitukseen olisi kanarialintu ollut parempi.
Mozartin oodi linnulle
Lintu merkitsi kuitenkin selvästi Mozartille paljon, sillä hän muun muassa kirjoitti sille oodin, kun se kolmen vuoden päästä kuoli. Mozartin tuolloin tuntema syvä suru selittynee kuitenkin myös sillä, että hänen isänsä Leopold kuoli samalla viikolla kuin lintu.
6. Oranki rakasti juurikkaita
Napoleon Bonaparten vaimo - keisarinna Joséphine – oli erittäin kiinnostunut kaikenlaisista eksoottisista eläimistä. Fortuné-koiraa lukuun ottamatta hän piti lemmikkinään kuitenkin vain kasvinsyöjiä, jotka saivat liikkua vapaasti Malmaisonin linnan ympäristössä Pariisin ulkopuolella.
Napoleon Bonaparten vaimo Joséphine oli hyvin kiinnostunut oudoista eläimistä. Yksi hänen suosikeistaan oli oranki.
Hylje, gaselli ja musta joutsen
Josephine omisti muun muassa mustan joutsenen, strutsin, liito-oravan, gasellin ja hylkeen. Joutsen oli peräisin Australiasta. Se oli vain yksi monista eläimistä, jotka ranskalainen kartanpiirtäjä ja luonnontieteilijä Nicolas Baudin lähetti kotimaahan vuosina 1800–1804 tekemältään tutkimusmatkalta.
Baudin kuoli tuberkuloosiin ollessaan palaamassa Ranskaan, mutta mukana ollut kenguru saatiin vielä toimitettua keisarinnalle.
Orangi puettiin päivälliselle hameeseen
Keisarinnan suosikki oli oranki. Koska se oli naaras, se puettiin hameisiin. Sen sanottiin osanneen käyttäytyä hyvin vieraiden läsnäollessa. Toisinaan se istui myös muiden seurassa ruokapöydässä, jolloin sille tarjoiltiin sen rakastamia juureksia.
7. Yllättävä karhulähetys
Yhdysvaltojen 3. presidentti Thomas Jeffersonia kiehtoa koko elämänsä ajan kovasti mantereen vielä asuttamaton länsilaita. Silti hän hermostui kovasti, kun vuonna 1807 hänen yksityisasuntoonsa toimitettiin ”lännentuliaisina” kaksi harmaakarhua. Epätavallisen lahjan saatekirje saapui postissa vasta pari päivää myöhemmin.
Mantereen hurjimmat eläimet, olkaa hyvä
Karhut oli lähettänyt kapteeni Zebulon Pikelta, joka oli matkustanut lännessä olevien alueiden halki. Hän tunsi hyvin presidentin kiinnostuksen kohteet. Kirjeessä Pike vakuutti Jeffersonille, että ”alkuasukkaat pitävät karhuja mantereen vllleimpinä eläiminä”.
Karhut otettiin hengiltä
Vaikka karhut olivat vielä pentuja, Jefferson käsitti nopeasti, että Pike ei liioitellut. Karhut eivät voineet jäädä taloon. Jefferson kirjoittikin kirjeen ystävälleen Charles Wilson Pealelle, joka omisti museon. Museossa oli laaja eläintieteellinen osasto. Kirjeessä presidentti kuvasi karhuja ”erityisen ystävällisiksi” ja kertoi, että ne ”vaikuttivat helposti käsiteltäviltä”. Lisäksi ne eivät hänen mukaansa syöneet kovin paljon. Peale otti tarjouksen heti vastaan, mutta museossa karhut osoittautuivat vaarallisiksi sekä Pealen perheelle että yleisölle. Lopuksi karhut ammuttiin ja täytettiin.
8. Kesy karhu huonetoverina
Tunnettu brittiläinen runoilija George Gordon Byron (joka tunnettiin paremmin lordi Byronina) opiskeli nuorena Cambridgen yliopistossa. Hän asui Trinity Collegessa, jonka säännöt kielsivät pitämästä asunnoissa koiria. Kun Byron kuuli kiellosta, hän ilmoitti hankkivansa kesyn karhun. Kun häneltä kysyttiin, mitä hän aikoi tehdä eläimellä, hän vastasi, että siitä oli tarkoitus tulla hänen huonetoverinsa.
”Vastaus ei miellyttänyt heitä”, Byron kirjoitti lokakuussa 1807 naispuoliselle tuttavalleen. Tarina ei kerro, toteuttiko Byron koskaan uhkauksensa.
Myöhemmin Byronilla oli monia lemmikkejä. Ne eivät olleet kuitenkaan kovin eksoottisia vaan vain koiria.
9. Alligaattori kylpyammeessa
Ranskalainen kenraali Lafayette oli yksi Yhdysvaltojen itsenäistymistaistelun merkkihahmoja 1770-luvulla. Kun hän lähes puoli vuosisataa myöhemmin matkusti käymään Yhdysvalloissa, hän kävi kaikissa tuolloin maahan kuuluneissa 24 osavaltiossa, joissa hänet otettiin juhlallisesti vastaan. Eri puolille maata oli muun muassa pystytetty muistomerkkejä kenraalille, joka oli auttanut amerikkalaisia pääsemään eroon brittiläisistä siirtomaaisännistä. Jopa usea kaupunki vaihtoi nimensä Fayettevilleksi.
Ranskalaisella kenraali Lafayettella oli merkittävä osa Yhdysvaltojen itsenäistymisessä. Hän sai Yhdysvalloissa käydessään lahjaksi alligaattorin, jota hän Valkoisessa talossa oleskellessaan säilytti kylpyammeessa.
Alligaattori lahjaksi
Matkallaan Lafayette sai yhden hyvin erikoisen lahjan – alligaattorin. Kun Lafayette sitten asettui Valkoiseen taloon, jonne hänet oli kutsuttu useaksi viikoksi, hän säilytti alligaattoria kylpyammeessa.
Kauhun kirkaisuja Valkoisessa talossa
Presidentin vaimon kerrottiin olleen suunniltaan kylpyammeessa majailevasta vieraasta. Presidentistä taas oli erittäin hyvittavaa kuunnella kauhun kiljahduksia, joita työntekijät päästivät joutuessaan vahingossa silmätyksin pedon kanssa.
10. Lehtikeisarin paras ystävä
Sanomalehti-imperiumin perustaneesta Randolph Hearstista tuli yksi 1900-luvun rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista yhdysvaltalaisista. Hän esitteli rikkauksiaan yhtä näyttävästi kuin renessanssiruhtinaat.
Maailman suurin yksityinen eläintarha
Kun Hearst vuonna 1915 antoi arkkitehti Julia Morganille tehtäväksi suunnitella palatsimaisen rakennuksen San Simeoniin Kaliforniaan, kokonaisuuteen piti sisältyä eläintarha. Siitä muotoutui maailman suurin yksityinen eläintarha, johon kerättiin runsaasti eksoottisia eläinlajeja.
Mäyräkoirille rakennettiin luiskia
Vaikka kaiken muun Hearstin elämässä piti oll suurta ja mahtipontista, hän piti lemmikkeinään pieniä mäyräkoiria. Hänellä oli niitä useita elämänsä aikana. Esimerkiksi San Simeonin palatsiin rakennettiin luiskat, jotta lyhytraajaiset eläimet pääsivät liikkumaan helpommin. Kun Helen-niminen mäyräkoira kuoli, Hearst kirjoitti:
”Niin kuin koirasi rakastaa sinua, sinä rakastat koiraasi. Ei siksi, että se uskoo sinun olevan Napoleon, ei siksi, että SINÄ uskot olevasi Napoleon. Ei siksi, että sinä TOIVOT olevasi Napoleon. Vaan siksi, että rakkaus luo rakkautta, omistautuminen innoittaa omistautumaan, epäitsekkyys ruokkii epäitsekkyyttä, uhrautuvuus…”