Tyrannimaisen vaatelain piti pelastaa Englannin talous

Vuonna 1574 Elisabet I ei enää voinut ummistaa silmiään, ­sillä alamaisten viehtymys koreisiin vaatteisiin uhkasi jo valtakunnan taloutta. 

Lisäksi alamaisten muotitietoisuus uhkasi häivyttää yhteiskuntaluokkien väliset rajat: jos ­varakas porvari sai pukeutua kuin herttua, hän saattoi alkaa havitella korkeampaa asemaa yhteiskunnassa, ja sitä yläluokka ei voinut sallia. 

Niinpä kuningatar sääti niin sanotun ylellisyyslain, jonka tarkoitus oli rajoittaa kalliiden muotivaatteiden tuontia Etelä-Euroopasta ja säädellä eri säätyjen pukeutumista, ja pelastaa siten valtion talous ja yhteiskuntajärjestys.

”Koreileva pukeutuminen ja tarpeettomien vierasmaalaisten tuotteiden käyttö on ­lisääntynyt siinä määrin, että se koituu vielä valtakuntamme turmioksi”, todettiin laissa, jota perusteltiin myös huolella nuorten aatelismiesten kohtalosta: 

”Turhamaisuuden houkuttamina he tuhlaavat omat varansa ja perimänsä maat ja ottavat niin paljon velkaa, etteivät he voi ylläpitää elintapojaan rikkomatta lakia, jolloin heistä ei enää ole hyötyä valtakunnalle.”

Englannin puolustus perustui aatelismiesten kykyyn ostaa aseita ja hevosia ja puolustaa maata. Kuningatar pyrkikin ylellisyyslailla rajoittamaan aateliston kulutustottumuksia valtakunnan eduksi.

Kirkkaat värit yläluokan etuoikeus

Vaatteiden väri oli keskiajan Englannissa helpoin tapa päätellä ihmisen yhteiskunnallinen asema. 

Talonpojat, maatyöläiset ja kaupunkien käsityö­läiset joutuivat tyytymään kasveista saataviin murrettuihin vaatimattomiin värisävyihin, kuten ruskeaan, beigeen, keltaiseen, harmaaseen sekä hailakan siniseen ja vihreään.

Voimakkaat värit viestivät käyttä­jänsä korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta. Lisäksi monet värit yhdistettiin historiallisiin tai uskonnollisiin merkkihenkilöihin, ja niillä oli symbolista arvoa. ­

Rooman keisarit olivat käyttäneet purppuran­väristä toogaa, ja siksi vain kuninkaallisilla oli ylellisyyslain nojalla oikeus ­pukeutua purppuraan.

Korkeimman aatelin värejä olivat tummanpunainen, indigonsininen ja violetti. 

Verenpunainen väri ­yhdis­tettiin kirkkoon, sillä se symboloi ensimmäisten kristittyjen marttyyrien verta. Siksi kardinaalit käyttivät ­verenpunaisia päähineitä. 

Keikareita pilkattiin

Ylellisyyslain rikkomisesta oli määrätty ankarat rangaistukset, mutta todellisuudessa lain noudattamista oli hyvin vaikea valvoa. 

Säädyt vahtivat kuitenkin hyvin tarkkaan, miten itse ­kukin sai pukeutua, ja lain­rikkojat saivat usein ­rangaistuksen omassa lähipii­rissään: säätynsä pukeutumissääntöjä rikkonutta henkilöä pilkattiin ja hänet suljettiin yhteisön ulkopuolelle.