Ylellisyyslain nojalla kuningatar sai vapaasti käyttää mieleisiään värejä ja kalliita kankaita.
Tyrannimaisen vaatelain piti pelastaa Englannin talous
Elisabet I uskoi muotivirtausten vahingoittavan yhteiskuntaa. Niinpä hän hyväksyi vuonna 1574 ankaran ylellisyyslain, joka rajoitti vaatteilla koreilua, rahoitti puolustusta ja pönkitti ylhäisaatelin asemaa.
Vuonna 1574 Elisabet I ei enää voinut ummistaa silmiään, sillä alamaisten viehtymys koreisiin vaatteisiin uhkasi jo valtakunnan taloutta.
Lisäksi alamaisten muotitietoisuus uhkasi häivyttää yhteiskuntaluokkien väliset rajat: jos varakas porvari sai pukeutua kuin herttua, hän saattoi alkaa havitella korkeampaa asemaa yhteiskunnassa, ja sitä yläluokka ei voinut sallia.
Niinpä kuningatar sääti niin sanotun ylellisyyslain, jonka tarkoitus oli rajoittaa kalliiden muotivaatteiden tuontia Etelä-Euroopasta ja säädellä eri säätyjen pukeutumista, ja pelastaa siten valtion talous ja yhteiskuntajärjestys.
”Koreileva pukeutuminen ja tarpeettomien vierasmaalaisten tuotteiden käyttö on lisääntynyt siinä määrin, että se koituu vielä valtakuntamme turmioksi”, todettiin laissa, jota perusteltiin myös huolella nuorten aatelismiesten kohtalosta:
”Turhamaisuuden houkuttamina he tuhlaavat omat varansa ja perimänsä maat ja ottavat niin paljon velkaa, etteivät he voi ylläpitää elintapojaan rikkomatta lakia, jolloin heistä ei enää ole hyötyä valtakunnalle.”
Englannin puolustus perustui aatelismiesten kykyyn ostaa aseita ja hevosia ja puolustaa maata. Kuningatar pyrkikin ylellisyyslailla rajoittamaan aateliston kulutustottumuksia valtakunnan eduksi.
Kirkkaat värit yläluokan etuoikeus
Vaatteiden väri oli keskiajan Englannissa helpoin tapa päätellä ihmisen yhteiskunnallinen asema.
Talonpojat, maatyöläiset ja kaupunkien käsityöläiset joutuivat tyytymään kasveista saataviin murrettuihin vaatimattomiin värisävyihin, kuten ruskeaan, beigeen, keltaiseen, harmaaseen sekä hailakan siniseen ja vihreään.
Voimakkaat värit viestivät käyttäjänsä korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta. Lisäksi monet värit yhdistettiin historiallisiin tai uskonnollisiin merkkihenkilöihin, ja niillä oli symbolista arvoa.
Rooman keisarit olivat käyttäneet purppuranväristä toogaa, ja siksi vain kuninkaallisilla oli ylellisyyslain nojalla oikeus pukeutua purppuraan.
Korkeimman aatelin värejä olivat tummanpunainen, indigonsininen ja violetti.
Verenpunainen väri yhdistettiin kirkkoon, sillä se symboloi ensimmäisten kristittyjen marttyyrien verta. Siksi kardinaalit käyttivät verenpunaisia päähineitä.
Aatelisto (vas.), porvaristo (keskellä), rahvas (oik.).
Keikareita pilkattiin
Ylellisyyslain rikkomisesta oli määrätty ankarat rangaistukset, mutta todellisuudessa lain noudattamista oli hyvin vaikea valvoa.
Säädyt vahtivat kuitenkin hyvin tarkkaan, miten itse kukin sai pukeutua, ja lainrikkojat saivat usein rangaistuksen omassa lähipiirissään: säätynsä pukeutumissääntöjä rikkonutta henkilöä pilkattiin ja hänet suljettiin yhteisön ulkopuolelle.
