Elisabet I tunnettiin neitsytkuningattarena, vaikka hänellä riittiikin hallitsijakaudellaan (1558–1603) puolisoehdokkaita. Englannin parlamentti oli huolissaan perimysjärjestyksestä ja yritti uutterasti ylipuhua kuningatarta avioitumaan. Elisabet kuitenkin tiesi, että aviomies yrittäisi viedä hänen valtansa, ja hän torjui kaikki kosijat.
Jopa paavi Sixtus V oli ihastunut Elisabetiin, vaikka tätä pidettiin katolisen kirkon arkkivihollisena. Kirkon pää suitsutti kuningatarta:
”Katso vain, miten hienosti hän hallitsee. Hän on vain nainen ja puolikkaan saaren hallitsija ja silti hän saa Espanjan, Ranskan, Saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja kaikki pelkäämään itseään. Lapsemme voisivat hallita koko maailmaa.”
Paavin tuleminen isäksi ei ollut itse asiassa täysin poikkeuksellista, vaikka katolinen kirkko edellyttikin paaveilta, kardinaaleilta ja papeilta selibaattia.