Elisabet I tunnettiin neitsytkuningattarena, vaikka hänellä riittiikin hallitsijakaudellaan (1558–1603) puolisoehdokkaita. Englannin parlamentti oli huolissaan perimysjärjestyksestä ja yritti uutterasti ylipuhua kuningatarta avioitumaan. Elisabet kuitenkin tiesi, että aviomies yrittäisi viedä hänen valtansa, ja hän torjui kaikki kosijat.
Jopa paavi Sixtus V oli ihastunut Elisabetiin, vaikka tätä pidettiin katolisen kirkon arkkivihollisena. Kirkon pää suitsutti kuningatarta:
”Katso vain, miten hienosti hän hallitsee. Hän on vain nainen ja puolikkaan saaren hallitsija ja silti hän saa Espanjan, Ranskan, Saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja kaikki pelkäämään itseään. Lapsemme voisivat hallita koko maailmaa.”
Paavin tuleminen isäksi ei ollut itse asiassa täysin poikkeuksellista, vaikka katolinen kirkko edellyttikin paaveilta, kardinaaleilta ja papeilta selibaattia.
Elizabeth 1. styrede England fra 1558 til sin død i 1603.
Vaikutusvaltaiseen Borgian sukuun kuulunut Aleksanteri VI, joka oli paavina 1492–1503, sai ainakin seitsemän aviotonta lasta. Hänen pojastaan Cesaresta tuli myöhemmin kardinaali, ja hän seurasi isänsä esimerkkiä myös vuonna 1501 järjestämällä suuret orgiat.
Orgiat tunnettiin ”kastanjajuhlina”, sillä tilaisuuden alkajaisiksi alastomat prostituoidut ryömivät lattialla ja keräsivät kastanjoita vieraiden katsellessa.
Salaisista rakastajista tuli piispoja
Ainakin neljä Aleksanterin edeltäjää ja seuraajaa saivat aviottomia lapsia, eivätkä suhteet miestenkään kanssa olleet tavattomia. Vuosina 1471–1484 paavina toimineen Sixtus IV:n tiedettiin varmuudella jaelleen hiippakuntia rakastajilleen.
Elisabet I:n ja Sixtus V:n välit jäivät kuitenkin etäisiksi, eikä kumpikaan saanut lapsia. Neitsytkuningattaren kuoltua Englannin kruunun peri hänen lähin sukulaisensa, Skotlannin kuningas Jaakko.