Nälänhätä kaatoi Haile Selassien

Kymmenen univormupukuista hahmoa hiipi aamun sarastuksessa Addis Abeban keisarillisen palatsin leveitä valkoisia portaita 12. syyskuuta 1974. Kello oli kuusi, ja hiljaisuus vallitsi vielä Etiopian pääkaupungissa sijaitsevassa palatsissa, jossa keisari Haile Selassie oleskeli muutaman palvelijan kanssa.

Palatsin kirjastoon päästyään sisään tunkeutuneet upseerit käskivät hakea 82-vuotiaan keisarin, joka pian ilmestyikin arvokkaana ja rauhallisena.

Yksi upseereista alkoi lukea ääneen julistusta: ”Haile Selassie on käyttänyt väärin valtaistuimen arvovaltaa ja kunniaa omaksi edukseen.”

Selassie kuunteli ilmeensäkään värähtämättä, kun häntä syytettiin laajalle levinneestä köyhyydestä, yhteiskunnan rappeutumisesta ja maata jälleen koettelevasta nälänhädästä.

Kun julistus oli luettu, Selassie johdatettiin ulkona odottavaan autoon. Vaaleansininen kuplavolkkari ei ollut sitä, mihin keisari oli tottunut.

”Mitä? Tuossako...”, keisari huudahti, mutta hänet työnnettiin selittelemättä auton sisään ja sen ahtaalle takapenkille.

Auto ajoi armeijan päämajaan. Selassie, joka oli vapauttanut maansa ja saanut kansainvälistä tunnustusta, oli myös syössyt Etiopian poliittiseen kaaokseen, sotaan ja loputtomaan kärsimykseen.

Tuona päivänä 3 000 vuotta vanha monarkia vaihtui yhteen maailman julmimmista sotilashallituksista.

Haile Selassie nujersi fasistit

Runsaat 33 vuotta aiemmin Haile Selassie oli maailman silmissä sankari. Hän oli voittanut Mussolinin fasistiset miehitysjoukot, jotka olivat vuonna 1935 hyökänneet Etiopiaan Italian pyrkiessä perustamaan itselleen siirtomaaimperiumin Afrikkaan.

Keisari Selassie itse pakeni ja oleskeli Britanniassa, kunnes Mussolini erehtyi hyökkäämään Britannian hallinnoimaan Somaliaan vuonna 1940. Winston Churchill lähetti Haile Selassien takaisin Afrikkaan auttamaan brittiarmeijaa ja kokoamaan tukijoukkoja Etiopian lukuisista partisaaneista.

Yhdessä etiopialaiset ja britit kukistivat italialaiset fasistit, ja kansa riemuitsi. Haile Selassie palasi 5. toukokuuta 1941 juhlivaan, kukin koristeltuun pääkaupunkiin Addis Abebaan.

Keisari piti samana päivänä kansalleen puheen:

”Älkää maksako pahaa pahalla. Älkää toistako niitä kärsimyksiä ja metkuja, joita vihollinen on harjoittanut aina viime aikoihin asti. Älkää tahratko Etiopian hyvää nimeä toimilla, joihin vihollinen olisi voinut syyllistyä.”

Mieluummin amerikkalaiset kuin britit

Haile Selassie nimitti nopeasti seitsemän ministerin hallituksen. Britannian siirtomaavalta, joka toivoi voivansa hallita Etiopiaa keisari nukkehallitsijanaan, sekaantui kuitenkin siekailematta hänen päätöksiinsä.

Selassie kiehui raivosta, mutta oli voimaton, sillä hän tarvitsi taloudellista tukea sodan runtelemalle ja kehittymättömälle maalleen.

Tammikuussa 1942 Selassie allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen, jonka nojalla britit saivat valtaansa julkisen viestinnän, Britannian punnasta tuli maan valuutta ja liikenne muutettiin vasemmanpuoleiseksi. Vastineeksi Etiopia sai Britannialta ensimmäisenä vuonna 1,5 miljoonaa puntaa ja seuraavana vuonna vielä miljoona puntaa lisää.

Selassie ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi. Marraskuussa 1942 hän lakkautti orjuuden Etiopiassa, ja hän alkoi rakentaa suhteita Yhdysvaltoihin, joka oli luopunut eristäytymispolitiikastaan ja halusi saada lisää vaikutusvaltaa Afrikassa.

Siksi Yhdysvalloissa suhtauduttiinkin suopeasti Selassien valtiovarainministeriin Yilma Deressaan, kun keisari lähetti tämän toukokuussa 1943 maatalouskonferenssiin Virginiaan. Deressa pyysi yhdysvaltalaisilta lainana noin 42,5 tonnia hopeaa, jotta Etiopia voisi ottaa käyttöön oman valuutan, birrin.

Presidentti Franklin D. Roosevelt myönsi hopealainan ja allekirjoitti myös kauaskantoisen sopimuksen, jolla Yhdysvallat lupasi tukea Etiopian jälleenrakentamista.

Suurvallat liehittelivät Haile Selassieta

13. helmikuuta 1945 Britannian suurlähettiläs heräsi Addis Abebassa helikopterin ääneen. Helikopteri kuului Yhdysvaltojen ilmavoimille ja oli noutamassa Selassieta viedäkseen tämän Suezin kanavalle USS Quincy -risteilijälle tapaamaan Rooseveltia.

Tapaamisessa käsiteltiin muun muassa Eritrean liittämistä Etiopiaan, Yhdysvaltojen lupaamaa taloudellista ja sotilaallista tukea sekä samana vuonna perustettavan YK:n peruskirjaa.

Selassie toi Rooseveltille lahjaksi pienen, läpimitaltaan kymmenen sentin suuruisen, 24 karaatin kultaa olevan maapallon, ja Roosevelt lahjoitti keisarille neljä jeeppiä. Samaan aikaan Winston Churchill kiirehti suurlähettilään hälyttämänä Kairoon.

Tapaamisessa Britannian suurlähetystössä Churchill lahjoitti Selassielle Rolls Roycen brittien epätoivoisena yrityksenä liehakoida keisaria.

Roosevelt vastasi haasteeseen lähettämällä Addis Abebaan Cadillac-limusiinin, ja Selassie aloitti tiiviin yhteistyön Yhdysvaltojen kanssa.

Yhdysvallat auttoi rakentamaan Etiopiaan teitä, korjaamaan maan tuhotun puhelin- ja lennätinverkoston sekä perustamaan Etiopian keskuspankin. Lisäksi se auttoi Selassieta valtiollisen lentoyhtiön, Ethiopian Airlinesin perustamisessa.

Samanaikaisesti yhdysvaltalaisia saapui kouluttamaan Etiopian armeijaa.

Vuonna 1952 Rooseveltin seuraajan Harry S Trumanin kanssa solmitun uuden avunantosopimuksen tuella alettiin kehittää muun muassa Etiopian terveydenhuoltoa ja keskushallintoa. Selassie halusi nykyaikaistaa maataan – kunhan valta pysyisi hänen käsissään.

Keisari hallitsi yksinvaltaisesti

Uudistuksia tarvittiinkin kipeästi, sillä Etiopian yhteiskuntarakenne oli keskiaikainen. Vanhat aatelissuvut omistivat suuren osan maasta, kun miljoonat köyhät Etelä-Etiopiassa viljelivät vuokramaita. Pohjois-Etiopiassa viljelijöillä oli yhteismaita, jotka he jakoivat.

Monien erilaisten omistussuhteiden vuoksi kaikkia hyödyttävää maareformia oli käytännössä mahdotonta toteuttaa.

Addis Abebassa uudistukset edistyivät nopeammin, ja kaupunki sai 1950-luvulla päällystettyjä teitä, elokuvateattereita ja tavarataloja. Keskellä kaupunkia kohosi keisarin ja hänen perheensä asuinpalatsi Guenete Leul sekä Selassien hallintopalatsi Menelik.

Selassie perusti brittiläisen mallin mukaisen parlamentin, jossa oli ylähuone aatelistolle ja kirkon johdolle sekä köyhempien luokkien poliittisista virkamiehistä koostuva alahuone. Puoluepolitiikasta tai vapaista vaaleista ei kuitenkaan ollut puhettakaan.

Keisari nimitti itse kaikki parlamentin jäsenet, eikä ministereillä ollut todellista valtaa. Jumalan valitsemana hallitsijana Selassie teki kaikki tärkeimmät päätökset, mikä esti tehokkaasti valtion kehittymisen.

Jos jollakulla oli jotakin ehdotuksia Etiopian suhteen, hänen piti mennä palatsiin esittämään asiansa keisarille. Keisarillisen hallinnon ja henkilökunnan kokkia myöten odotettiin esittäytyvän joka päivä keisarille. Selassiella oli hyvä muisti, ja jos joku ei ilmestynyt paikalle, asia oli selvitettävä.

Samaan aikaan maan lehdistö ylisti keisarin väitetysti aikaan saamia uudistuksia, ja radiot soittivat häntä ylistäviä lauluja. Joka vuosi Selassien kruunajaispäivänä järjestettiin ylenpalttiset juhlat 3 000 vieraalle.

Juhlien ulkomaisten vieraiden silmissä tuollainen tuhlailu näyttäytyi räikeältä, kun kansa oli köyhää ja näki nälkää.

Kansan tyytymättömyys kasvoi

Selassie tarvitsi maan uudelleenrakentamiseen kipeästi lisää hyvin koulutettuja virkamiehiä ja asiantuntijoita, sillä italialaiset olivat teloittaneet kaikki älymystön edustajat. Hän piti siksi itse johtamaansa Etiopian opetusministeriötä Etiopian tulevaisuuden avaimena.

Pääkaupunkiin perustettiin 1940- ja 50-luvuilla lukuisia uusia kouluja, ja Etiopiassa 7. tammikuuta vietettävänä jouluna keisari lahjoitti jokaiselle koululaiselle henkilökohtaisesti appelsiinin.

Haile Selassie halusi myös tavata itse jokaisen, joka oli lähdössä ulkomaille opiskelemaan.

Opiskelijoiden palattua kotiin keisari tapasi heidät jälleen. Hän järjesti palaajille hotellihuoneita pääkaupungista, jotta nämä eivät joutuisi elämään perheensä perinteisessä olkikattoisessa majassa tukulissa.

Kaikki tähtäsi siihen, että maan uusi eliitti sitoutuisi uskolliseksi keisarilleen. Suunnitelma kuitenkin kaatui, kun ulkomailla opiskelleet nuoret eivät palattuaan löytäneet kotimaastaan koulutustaan ja kykyjään vastaavia töitä.

Lisäksi lännessä toisenlaista elämää nähneet olivat tyytymättömiä Haile Selassien diktatuurihallintoon.

Valtakunta laajeni – ja näki nälkää

Kansainvälinen ja etenkin suurvaltojen arvostus oli Haile Selassielle ratkaisevan tärkeää. Kun hän lähetti 1950-luvulla joukkojaan Korean sotaan taistelemaan kansainvälisiin joukkoihin, se oli selvä viesti maailmalle: Etiopia oli vahva, länsimaiden kanssa tasavertainen valtio.

Keisari matkusti usein ulkomaille vaalimaan suhteitaan ja pönkittämään asemaansa. Hän uskoi, että valtionpäämiesten välinen tapaaminen oli paras hetki solmia sopimuksia.

Etiopia kuuluu YK:n perustajavaltioihin, ja vuonna 1950 Selassie onnistui yhdysvaltalaisten tuella saamaan YK:n tekemään päätöksen köyhän Eritrean liittämiseksi Etiopian liittovaltioon.

Eritrea toivoi luonnollisesti itsenäisyyttä, mutta Selassie – joka sai Eritrean kautta pääsyn Punaisellemerelle – pakotti maan ankaran hallintonsa alle.

Kotirintamalla Haile Selassie pyrki kompromisseihin. Vuonna 1955 hän muutti maan perustuslakia, ja parlamentin alahuoneesta tehtiin vaaleilla valittava. Muutos lisäsi demokratiaa vain näennäisesti, mitään konkreettisia vaikutuksia sillä ei ollut.

Kaupungit hyötyivät Selassien nykyaikaistamisprojektista, mutta maaseudun köyhien elämä ei muuttunut. Vuonna 1956 kuivuus, raesateet ja heinäsirkat aiheuttivat nälänhädän pohjoisessa Tigrayn alueella.

Kesti kaksi vuotta ennen kuin hallitus reagoi. Haile Selassie lahjoitti itse avuksi kaksi tonnia viljaa ja Yhdysvallat vielä 32 tonnia. Apu tuli kuitenkin monelle liian myöhään. Historioitsijoiden mukaan noin satatuhatta ihmistä kuoli ennen kuin katastrofi saatiin hallintaan vuonna 1961.

Selassie yritettiin syöstä vallasta

Tigrayn katastrofin seurauksena muutama Selassien sisäpiiriin kuuluva henkilö alkoi suunnitella vallankaappausta.

Ryhmän johtaja oli yhteiskuntatieteitä Yhdysvalloissa opiskellut nuori Germame Neway, joka oli päässyt Wollamon alueen kuvernööriksi. Kun hän oli alkanut jakaa maata köyhille, Selassie kutsui hänet vuonna 1958 palatsiinsa ja vaati selitystä sille, miksi hän lahjoitti aateliston maata pois.

”Koska minä olen kuvernööri eikä ihmisillä ole ruokaa, koska he eivät omista maata”, Neway vastasi. Rangaistukseksi hänet siirrettiin harvaan asuttuun Hararin provinssiin lähelle Somalian aavikkoa.

Neway perusti salaliiton veljensä, keisarin 5 000 sotilaan henkivartiokaartin komentajan Mengistu Newayn kanssa.

Veljekset värväsivät suunniteltua vallankaappausta varten myös Selassien tiedustelupalvelun päällikön Workneh Gebeyehun. Hän oli keisarin suojatti ja oli ollut mukana monilla tämän ulkomaanmatkoilla. Hän oli kuitenkin myös syvästi pettynyt Selassieen.

”Keisari osaa ajatella vain lyhytnäköisesti. Hänellä ei ole minkäänlaista näkemystä Etiopian suhteen, eikä hän halua maan parasta”, Workneh oli uskoutunut virkaveljelleen eräällä matkalla.

Vallankaappaajat iskivät vuonna 1960 keisarin ollessa virallisella vierailulla Brasiliassa. Joulukuun 13. ja 14. päivän välisenä yönä he kutsuivat Selassien vanhimman pojan, kruununprinssi Asfaw Wossenin, ja joukon tärkeitä ministereitä kaartin päämajaan.

Heidät otettiin panttivangeiksi, ja kapinalliset valtasivat keskuspankin, valtiollisen puhelinkeskuksen ja kansallisen radio- ja tv-aseman. Ylähuoneen varapresidentti Aserate Kassa ilmoitti kaappauksesta keisarille, joka keskeytti heti Brasilian-vierailunsa ja lähti Addis Abebaan.

Sillä välin kruununprinssi Asfaw Wossen luki radiossa ilmoituksen:

”Etiopia on taantunut viime vuosina. Uusi hallitus on omistautunut koko Etiopian kansan hyvinvoinnille.”

Asfaw Wossen ilmoitti johtavansa itse uutta hallitusta.

Vallankaappaajat olivat kuitenkin tehneet virhearvion. He olivat luottaneet saavansa koko maan tuen, mutta kirkko tuomitsi heidät ja vain pääkaupungin opiskelijat tukivat kaappausta.

”Murtautukaa orjuuden kahleista ja voittakaa takaisin vapautenne”, opiskelijat kannustivat.

Keisarillinen hallinto ei kuunnellut opiskelijoita vaan pani armeijan asialle. Sotilaat kukistivat kapinalliset, jotka ampuivat panttivankinsa – lukuun ottamatta kruununprinssiä, joka väitti myöhemmin toimineensa pakon edessä.

Haile Selassien koneen laskeutuessa Addis Abebaan kaikki oli ohi. Kolme päivää kestäneessä vallankaappausyrityksessä kuoli 2 000 ihmistä.

Levottomat vuosikymmenet

Tapahtunut ei saanut 68-vuotiasta keisaria muuttamaan näkemystään valtion tilasta:

”Hallintojärjestelmässä ei tule tapahtumaan minkäänlaisia muutoksia tähän asti seuraamastamme tiestä.”

Vallankaappausyritys sai kuitenkin aikaan yhden merkittävän muutoksen: etiopialaiset uskalsivat nyt arvostella hallitusta. Etenkin maan opiskelijat, joista monet olivat opiskelleet Moskovassa ja saaneet siellä vaikutteita kommunistisista ihanteista, vastustivat hallituksen harjoittamaa kansan sortoa.

Keisari sai vastaansa myös konservatiivisen aateliston, joka vastusti kaikkia yrityksiä toteuttaa maareformeja, jotka voisivat nostaa maakuntien maalaisväestön köyhyydestä.

Turhautunut Selassie vieritti kaiken vastuun voimattomien ministereidensä niskaan: ”Teidät on nimitetty tekemään päätöksiä. Me sanomme teille: tilanne ei voi jatkua tällaisena!”

Eritreassa puhkesi Kiinan tukema aseellinen vapaustaistelu, mutta Selassie lakkautti maan itsehallinnon, hajotti liittovaltion ja liitti 15. marraskuuta 1962 maan Etiopiaan 14. provinssina.

Tämän jälkeen hän jätti sisäpolitiikan pääministeri Aklilu Habte-Woldin vastuulle keskittyäkseen itse sen sijaan kansainvälisiin suhteisiin.

Päätös ei auttanut mitenkään ratkaisemaan ongelmia kotirintamalla.

Katastrofi järkytti maailmaa

1960-luvun lopulla Addis Abeban kaduille tulvi vihaisia opiskelijoita osoittamaan mieltään ja vaatimaan yhteiskunnan uudistamista marxismi-leninististen ihanteiden mukaan, ja poliisi yritti tukahduttaa mielenilmaukset väkivalloin.

Maan ilmapiiriä kiristi myös se, että armeija ja poliisi olivat tyytymättömiä palkkoihinsa. Selassie myöntyi vähäisiin palkankorotuksiin hillitäkseen levottomuuksia, mutta mitään merkittäviä uudistuksia ei tehty.

Ikääntyvä Haile Selassie ei edes ryhtynyt toimiin seuraajansa nimittäjäksi. Epävarmuus sai amerikkalaiset vähentämään merkittävästi tukeaan Etiopian hallitukselle, sillä he pelkäsivät sijoitustensa puolesta, jos maa ajautuisi sisällissotaan.

Samalla öljyn hintojen nousu 1970-luvun alussa johti kansainväliseen talouskriisiin, joka ylsi myös Etiopiaan. Tuontituotteiden hinnat ja työttömyys nousivat räjähdysmäisesti.

Kaiken lisäksi BBC:n dokumentti paljasti vuonna 1973 koko maailmalle Etiopiassa ennennäkemättömiin mittoihin paisuneen nälänhädän.

TV:ssä näytettiin Wollon ja Tigrayn provinsseista kuvia pikkulapsista, joiden mahat olivat turvonneet ja silmien ympärillä pörräsi kärpäsiä. Hätäapukeräyksiä käynnistettiin ympäri maailmaa.

BBC:n mukaan vuodessa oli kuollut 200 000 ihmistä. Luvusta on sittemmin kiistelty – ja siitä, tiesikö Haile Selassie katastrofista vai eikö hän vain tajunnut nälänhädän laajuutta ennen kuin hätää kärsiviä alkoi tulvia pääkaupunkiin.

Maailman lehdistö kiinnostui, ja Selassie, joka ei ollut tottunut kriittisiin kysymyksiin, vastasi ärtyneesti italialaisen toimittajan kysymykseen Etiopian demokratiasta:

”Demokratia – mitä hyvää se on tuonut? Onko ihmisistä tullut parempia? Onko ihmisistä tullut onnellisempia? Harhakuvitelmaa.”

Haile Selassien asenne vahingoitti hänen mainettaan niin, että hänen suosionsa hiipui ja hänen otteensa vallasta heikkeni. 843

Haile Selassien loppu

Kriisi kärjistyi helmikuussa 1974, kun kiihtyvä inflaatio otti uuden harppauksen ylöspäin. Pääkaupungissa Addis Abebassa puhkesi mellakoita, joissa kuoli viisi ihmistä.

Pääkaupungin kadut täyttyivät lehtolehtisistä, joissa eri ryhmät vaativat muutoksia, ja maaliskuussa kaikkialla maassa puhkesi lakkoja ja mielenosoituksia, joissa vaadittiin demokratiaa – ja palkankorotuksia.

Kesäkuussa armeijan upseerit muodostivat neuvoston, jota kutsuttiin nimellä derg (komitea). Seuraavina viikkoina Selassien ministereitä alkoi kadota mystisesti. Dergin valvomat viralliset tiedotusvälineet puhuivat ”korruption vastaisesta ristiretkestä”.

Kesän mittaan kaupunkiin saapui panssarivaunuja, kuorma-autoja ja jeeppejä, joihin oli kirjoitettu dergin tunnuslause ”Etiopia ensin”.

12. syyskuuta derg asetti ”Hänen keisarillisen majesteettinsa Haile Selassie I:n, Juudan heimon voittamattoman leijonan, kuninkaiden kuninkaan ja Jumalan valitun” kotiarestiin ensin armeijan päämajaan ja sitten palatsiin.

Keisarin perhe joutui Addis Abeban pahamaineiseen Kerchelen vankilaan, joka tunnetaan myös nimellä Alem Bekagne eli ”jäähyväiset maailmalle”.

Vajaa vuosi myöhemmin, 28. elokuuta 1975, etiopialaiset mediat ilmoittivat 83-vuotiaan ex-keisarin kuolleen edellisenä päivänä. Viralliseksi kuolinsyyksi kerrottiin eturauhasleikkaukseen liittyneet komplikaatiot.

Selassien lääkäri kielsi nopeasti tarinan. Selassielle oli todella tehty eturauhasleikkaus mutta monta kuukautta aiemmin ja ilman komplikaatioita, hän selitti. Lääkärin mukaan Haile Selassien terveydessä ei ollut mitään vikaa hänen viimeisinä elinkuukausinaan.

Myöhemmin esiin on tullut asiakirjoja Haile Selassien tappomääräyksestä.

Vuonna 1992 Selassien luut löydettiin palatsista dergin johtajan wc:n lattian alta. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1994 Etiopian tuomioistuin tuomitsi useita entisiä upseereja syyllisiksi Haile Selassien kuristamiseen sänkyynsä.