Nykyään apanaasilla tarkoitetaan vuotuista määrärahaa, jonka kuninkaalliset tai muut hallitsijat saavat valtiolta.
Kun apanaasi syntyi varhaisella keskiajalla, sen tarkoituksena oli estää vallankaappaukset ja veriset sisällissodat.
Alun perin apanaasi tarkoitti sitä, että kuningas luovutti kaikille pojilleen maata hallittavaksi. Näin prinsseillä oli valtaa ja tuloja, joiden toivottiin estävän heitä nousemasta vanhinta veljeään ja kuninkaan vallanperijää vastaan.
Yksi ensimmäisistä apanaasiin turvautuneista hallitsijoista oli frankkien kuningas Kaarle Suuri (748–814).
Ennen kuolemaansa vuonna 806 hän jakoi suuren valtakuntansa kolmelle pojalleen niin, että jokainen sai siitä osan hallittavakseen. Kaarle toivoi, että pojat tyytyisivät osaansa eivätkä sotisi toisiaan vastaan hänen kuolemansa jälkeen. Toive toteutuikin – tosin lähinnä siksi, että kolmesta pojasta kaksi kuoli jo ennen isäänsä.
Vuonna 2021 Britannian kuningashuone sai valtiolta noin 86 miljoonan punnan eli noin 100 miljoonan euron suuruisen määrärahan.
Kuningas jakoi valtakunnan perheen kesken
Keskiajalla apanaasikäytäntö levisi useisiin Euroopan valtioihin, ja ajan mittaan se laajeni kattamaan kuninkaan poikien lisäksi koko hallitsijasuvun.
Sisällissodan estämisen sijaan apanaasista tuli valtakunnan hallitsemisen työkalu. Jakamalla valtakunnan ja vallan uskollisten sukulaisten kesken kuningas pystyi hallitsemaan laajoja maa-alueita ja varmistamaan lisäksi sotilaallisen tuen sodan syttyessä.
Nykyaikainen apanaasikäytäntö eli vuotuinen määräraha syntyi, kun kuningashuoneet menettivät poliittisen valtansa – ja siten myös perinteiset tulonlähteensä.
Nykykuninkaalliset maksavat määrärahastaan muun muassa henkilöstö-, hallinto- ja turvallisuuskulut sekä yksityiset menonsa.