Monarkit ovat kautta historian olleet ”hallitsijoita Jumalan armosta”, ja siksi heitä on pidetty Jumalan edustajina maan päällä. Käytännössä kuninkaallisilla on ollut siten lähes rajoittamaton valta alamaisiinsa.
Jumalalta saatu valta ja siihen liittyvät edut eivät koskeneet vain hallitsijaa vaan myös hänen sukuaan. Kuninkaallinen arvonimi takasi pääsyn valtapiireihin ja oli siksi himoittu etuoikeus.
Useimpien Euroopan valtioiden siirryttyä demokratiaan kuninkaallisista arvonimistä on tullut lähinnä muodollisuuksia, eikä kuninkaallisilla ole enää todellista poliittista valtaa. Arvonimiin liittyy silti edelleen monia etuja.
Monissa maissa kaikki lait eivät välttämättä koske kuninkaallisia, eikä heidän esimerkiksi tarvitse maksaa veroja. Lisäksi monet kuninkaalliset saavat yhä vuotuisen määrärahan valtiolta.
Prinssi Joachim on ilmaissut olevansa hyvin pettynyt siihen, että hänen lapsensa eivät enää ole prinssejä ja prinsessoja.
Lapsenlapset menettivät arvonimensä
Kun kuninkaalliselta riistetään arvonimi, hän voi samalla menettää myös sotilaalliset arvonimensä ja lukuisat kuninkaallisen suojelijan tehtävänsä, joilla on usein suuri symbolinen merkitys. Näin kävi esimerkiksi Britannian prinssi Andrewille, joka menetti arvonimensä tammikuussa 2022 jouduttuaan syytteeseen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Viimeisimmän kohun herätti Tanskan kuningatar Margareeta II, kun hän syyskuussa ilmoitti poistavansa nuoremman poikansa prinssi Joachimin lapsilta prinssien ja prinsessan arvonimet. Kuningatar nimitti päätöstä välttämättömäksi monarkian tulevaisuuden kannalta.
Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa päätti jo vuonna 2019, ettei viittä hänen lastenlastaan enää puhutella ”kuninkaallisiksi korkeuksiksi”.