Aamulla 16. lokakuuta 1793 Marie Antoinette pukeutui sellissään vartijoiden katsellessa yksinkertaiseen valkoiseen arkileninkiin, nahkahuppuun, mustiin silkkisukkiin ja luumunvärisiin kenkiin.
Vähän ajan päästä saapui pyöveli, joka leikkasi hänen hiuksensa suurilla saksilla ja sitoi sitten hänen kätensä selän taakse.
Kello 11 Marie Antoinette vietiin vankilan ulkopuolella odottaviin kärryihin. Sää oli kaunis ja kadut täynnä ihmisiä, jotka huusivat: ”Tehkää tietä itävallattarelle!” ja ”Kauan eläköön tasavalta!”
Jotkut sylkivät kuolemaantuomitun, Ranskan entisen kuningattaren perään.
Nöyryyttävän matkan jälkeen kärryt saapuivat Pariisin Concorden aukiolle.
Marie Antoinette oli rauhallinen ja torjui pyövelin yrityksen auttaa hänet alas kärryistä.
Noustessaan teloituslavalle Marie Antoinette astui vahingossa pyövelin varpaille ja pyysi heti anteeksi.
Aamupäivän aurinko välkehti teloituslaitteen terässä.
Marie Antoinette asettui giljotiinin eteen ja laski kaulansa sen puukaulukselle.
”Eläköön tasavalta!” katsomaan tulleet ihmiset huusivat.
Marie Antoinette mestattiin Pariisissa 16. lokakuuta 1793.
Kaunis prinsessa oli pelinappula
Maria Antonia Josefa Johanna syntyi 2. marraskuuta 1755 Itävallan keisaripari Maria Teresian ja Frans I:n viidentenätoista lapsena.
Marie Antoinetteksi häntä alettiin kutsua paljon myöhemmin hänen muutettuaan Ranskaan.
Maria kasvoi kolmessa eri linnassa Wienissä ja sen ympäristössä hemmoteltuna, mutta hänen koulutuksensa jäi vähäiseksi.
Marie Antoinette piti tanssimisesta jo lapsena. Kuvassa hän tanssii balettia Wienin hovissa.
Kun Maria oli 10-vuotias, hänen isänsä kuoli sairauskohtaukseen. Aiemmin iloisesta äidistä tuli synkkämielinen leskikeisarinna, joka keskittyi naittamaan tyttärensä johonkin Euroopan merkittävistä kuningashuoneista.
Strategisilla avioliitoilla voitiin vahvistaa poliittisia liittoumia, ja kuninkaalliset lapset olivat sen pelin pelinappuloita.
Marian naittamisessa ei olisi vaikeuksia. Hän oli kaunis tyttö, jolla oli suuret siniset silmät, kuulas iho ja paksut vaaleat hiukset.
Hän oli perinyt suvulleen tyypillisen eteenpäin työntyvän alahuulen ja hänen hampaansa olivat vinot, mutta ne oiottiin ranskalaisen hammaslääkärin kehittämällä oikomislaitteella.
Maria kihlattiin ventovieraalle
Marian äiti kirjoitti tyttärestään Euroopan hallitsijasuvuille, ja Ranskasta tuli lupaava vastaus.
Ludvig XV:n pojanpoika ja kruununperijä oli vielä naimaton, ja avioliitto itävaltalaisprinsessan kanssa sinetöisi Ranskan ja Itävallan väliset uudistuneet suhteet.
Itävalta ja Ranska olivat vanhoja vihollisia, mutta 1700-luvulla maat olivat liittoutuneet yhteisiä vihollisiaan Preussia ja Britanniaa vastaan.
Ranskan kruununprinssin ja itävaltalaisen prinsessan avioliitto aiheutti kuitenkin epäilyksiä Ranskassa, sillä ranskalaiset eivät luottaneet Itävaltaan.
Kesällä 1769 prinsessan ollessa 13-vuotias saapui virallinen kihlajaispyyntö Ranskan 14-vuotiaalta Ludvigilta. Nuoret eivät olleet koskaan tavanneet toisiaan.
Keisarinna Maria Teresia lähetti tyttärensä matkaan opastaen häntä näin:
”Ole Ranskan kansalle niin hyvä, että he voivat sanoa minun lähettäneen heille enkelin!”
Prinsessan elämä muuttui
Matka Wienistä Ranskan kuninkaan hoviin Versaillesiin kesti kaksi ja puoli viikkoa, sillä matkalla prinsessan kunniaksi järjestettiin juhlia, ilotulituksia ja teatteriesityksiä.
Matkaseurue kulki 57 hevosvaunulla, ja siihen kuului satoja ihmisiä: aatelisia, lääkäreitä, kampaajia, kokkeja, leipureita ja palvelijoita.
Saattue pysähtyi useissa kaupungeissa, joissa prinsessan uutta tulevaa elämää ranskalaisena juhlittiin erilaisin seremonioin.
Uuteen kotimaahansa hän ei saanut viedä mitään Itävallan hovista. Jopa hänen rakas koiransa Mops lähetettiin takaisin puolivälissä matkaa.
”Miten voit olla niin kylmä ja etäinen, jopa poissaoleva miehesi seurassa?” Keisari Joosef sisarelleen Marie Antoinettelle, 1777
- toukokuuta 1770 kihlapari tapasi toisensa ensimmäisen kerran Pariisin Compiègnen metsässä, jossa Ludvig XV odotti uteliaan ja hermostuneen pojanpoikansa, Ranskan kruununprinssin kanssa.
Maria joutui pettyneenä toteamaan, että hänen kohtaamansa 15-vuotias poika ei muistuttanut lainkaan sitä kaunisteltua muotokuvaa, jonka hän oli tästä aiemmin nähnyt.
Nuorukainen oli jo ylipainoinen ja antoi itsestään kovin epävarman vaikutelman.
Avioliitto alkoi traagisesti, kun hääjuhlissa Pariisissa upeaa ilotulitusta katsomaan tulleiden ihmisten keskuudessa syntyi kaaos ja paniikki ja 130 ihmistä tallottiin hengiltä.
Seuraavana päivänä kruununprinssipari lahjoitti suuren summan uhrien perheille.
Marie Antoinetten lähimmät uskotut
Äiti: Maria Teresia
Maria Teresiasta (1717–89) tuli Habsburgien perimysmaiden (nykyiset Itävalta, Unkari, osa Tšekkiä) hallitsija, ja vuodesta 1745 hän oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna.
Maria Teresia oli suosittu hallitsija, ja hän toteutti monia uudistuksia koulutuksessa, maataloudessa ja elinkeinoelämässä.
Häntä kutsuttiin Euroopan anopiksi, sillä hän sai naitetuksi useita 16 lapsestaan Euroopan hallitsijasukuihin.
Marie Antoinette oli hänen toiseksi nuorin lapsensa, ja äiti ja tytär kävivät vilkasta kirjeenvaihtoa tyttären muutettua Pariisiin.
Maria Teresiaa pidetään nykyään merkittävänä hahmona Itävallan kansallistunnolle.
Isähahmo: Florimond Claude von Mercy d’Argentau
Itävallan Ranskan-suurlähettiläs d’Argentau oli kuningattaren lähin neuvonantaja Ranskassa.
Hänestä tuli tälle myös eräänlainen isähahmo Marie Antoinetten saavuttua Pariisiin teini-ikäisenä. D’Argentau oli rikas, lahjakas ja kokenut diplomaatti.
Kun Marie Antoinettesta tuli kuningatar, D’Argentau sai paljon vaikutusvaltaa Ranskan hovissa. Hän raportoi keisarinnalle Wieniin säännöllisesti hovin juonitteluista ja muun muassa kuningattaren kuukautiskierrosta.
Vallankumouksen alettua hän pakeni Brysseliin, missä hän oli saadessaan uutisen Marie Antoinetten kuolemasta.
Ystävätär: Marie-Thérèse Lamballe
Lamballen prinsessa Marie-Thérèse (1749–92) oli saksalaisen prinsessan tytär, ja hänestä tuli Marie Antoinetten paras ystävä.
Aikalaiset ihailivat jo varhain leskeksi jääneen prinsessan kauneutta, ja häntä pidettiin hyväsydämisenä ja naiivina.
Hänen kerrotaan olleen niin herkkä, että hän kerran pyörtyi nähdessään kauniin kukkakimpun.
Vallankumouksen sytyttyä hänet vangittiin ja tuomittiin kuolemaan.
De Lamballen mestattu pää asetettiin seipään nokkaan, ja kansanjoukko kuljetti sen esiteltäväksi kuningasperheen vankisellin ikkunan ulkopuolelle.
Marie Antoinette oli juorujen kohde
Marie Antoinettesta pidettiin hovissa, mutta jo pian ilmeni ongelmia: kruununprinssi ei vieraillut vaimonsa makuuhuoneessa.
Tilanne muuttui yhä kiusallisemmaksi, ja nuorenparin olematonta seksielämää ruodittiin yleisesti hovin juoruissa.
Marie Antoinette kirjoitti kuukausittaisissa kirjeissään äidilleen, että avioliitto ei ollut vielä saavuttanut täyttymystään. Vastauskirjeissään äiti antoi sekä moitteita että käytännön neuvoja.
Marie Antoinette halusi unohtaa koko ongelman ja huvitteli mieluummin musiikin, pelien ja metsästyksen parissa.
Kruununperijäparin seksielämä ei kuitenkaan ollut mikään yksityisasia 1700-luvun Versaillesissa, sillä kysymyksessä oli valtakunnan kruununperimys.
Lisäksi avioliitto, joka ei ollut saavuttanut täyttymystään, voitiin katolisen kirkon sääntöjen mukaan purkaa ja ”viallinen” vaimo voitiin lähettää takaisin kotiin.
Versaillesin palatsi Pariisin ulkopuolella oli nuorelle wieniläisprinsessalle aivan uusi maailma.
Kuningas Ludvig XV kuoli toukokuussa 1774, ja valtaistuimelle nousi hänen pojanpoikansa Ludvig XVI ja Marie Antoinettesta tuli kuningatar.
Nuoreen hallitsijapariin kohdistui suuria odotuksia.
Monet ranskalaiset toivoivat, että hyveellinen nuori kuningas ja hänen hurmaava puolisonsa toisivat mukanaan uudistuksia.
Kuninkaan kuoleman jälkeisenä kesänä myytiin valtavasti nuuskarasioita, joissa oli Maria Antoinetten muotokuva ja teksti ”Lohtu murheen keskellä”.
Marie Antoinette oli bileprinsessa
Euroopan kauneimmaksi kuningattareksi kutsutun naisen hiukset olivat hänen aikuistuessaan tummentuneet, mutta hän kätki sen paksun puuterikerroksen alle.
Lisäksi hänen korkea otsansa peitettiin taidokkailla kampauksilla, mutta erottuvaa kotkannenäänsä hän ei voinut peitellä.
Hänen ihonsa oli edelleen ”yhtä valkoinen kuin hänen sielunsa”, kuten muuan prinssi sen ilmaisi.
Jotkut runoilijat yltyivät vertaamaan nuorta kuningatarta jumalattariin ja nymfeihin.
”Voin sanoa, että rakastan sinua.” Marie Antoinette kirjeessä Axel von Fersenille, 1791
Marie Antoinette viihtyi mieluiten kaltaistensa, politiikasta piittaamattomien naisten seurassa.
Häntä eivät hovin juonittelut kiinnostaneet, osin hänen puutteellisen koulutuksensa vuoksi. Hänellä saattoi myös olla lukihäiriö, ja keskusteluissa hänellä oli vaikeuksia keskittyä.
Tuore kuningatar inhosi Versaillesin jäykkää hovietikettiä. Kankeat ja muodolliset seremoniat, joihin Ranskan hovissa tuhlattiin paljon aikaa ja rahaa, kyllästyttivät häntä.
Sen sijaan Marie Antoinette rakasti teatteria, oopperaa ja balettia, ja hän alkoi viihtyä yhä useammin pelipöytien ääressä.
Hovissa paheksuttiin hänen kasvavaa kiinnostustaan uhkapeleihin – ei ainoastaan taloudellisten menetysten vuoksi vaan myös siksi, että pitkälle yöhön kestäneet pelit pitivät hänet poissa aviovuoteesta.
Marie Antoinette joutui syntipukiksi
Alkuhuuman jälkeen tuoreen kuningattaren suosio alkoi nopeasti laskea.
Syksyllä 1775 hänen oltuaan vuoden valtaistuimella ilmestyivät ensimmäiset satiiriset kirjoitukset.
Kuningatarta syytettiin pilkkalauluissa juopottelusta, lesbosuhteista ja seksuaalisesta hurjastelusta.
Eräässä kirjoituksessa esimerkiksi väitettiin, että kolme neljästä Ranskan kaartin upseereista oli harrastanut seksiä kuningattaren kanssa.
Ranskan osallistuminen Yhdysvaltain vapaussotaan oli käynyt kalliiksi ja ajanut maan taloudelliseen ahdinkoon, mutta tuhlailevainen kuningatar joutui talouskriisin syntipukiksi.
Varautuneen kruununprinssi Ludvigin ja ulospäinsuuntautuneen Marie Antoinetten avioliitto oli poliittinen, eikä nuorilla tuntunut olevan mitään yhteistä.
Kansa kutsui häntä lisänimellä ”l’Autrichienne”, ”itävallatar”.
Sanan alkuosa muistutti ranskan kielen sanaa autruche eli strutsi ja loppuosa chienne tarkoitti narttua, mistä pilkkaviisujen tekijät ja pilapiirtäjät ottivat kaiken ilon irti.
”Miksi he vihaavat minua? Mitä minä olen heille tehnyt?” Marie Antoinette kyseli mieheltään.
Hän yritti osoittaa huomaavaisuutta kansaa kohtaan eikä esimerkiksi koskaan ratsastanut metsästysretkillä vehnäpelloilla ja antanut ratsunsa tallata viljaa, kuten hoviväellä oli tapana tehdä.
Kansa ei kuitenkaan piitannut hänen hyvistä pyrkimyksistään vaan kaikki huomio keskittyi hänen tuhlaavaisuuteensa.
Lopulta paine kuningatarta kohtaan kävi niin suureksi, että hänen itävaltalainen sukunsa puuttui asiaan ja totesi, että hän saisi kansan suosion vain synnyttämällä pojan eli kruununperillisen.
Ongelma ratkesi
Huoli kruununperillisen puuttumisesta oli niin suuri, että Marie Antoinetten isoveli, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Joosef II, saapui huhtikuussa 1777 Ranskan hoviin peitenimellä Falkenstein.
Seuraavina viikkoina keisari pysytteli lähellä sisartaan voidakseen tarkkailla Marie Antoinetten käyttäytymistä aviomiehensä seurassa.
”Vanhenet, eikä nuoruus käy enää tekosyyksi”, hän totesi 21-vuotiaalle sisarelleen.
”Mikä on kohtalosi? Sinusta tulee onneton nainen ja vielä onnettomampi kuningatar.”
Lisää kovia sanoja seurasi Joosefin nähtyä parin yhdessä:
”Miten voit olla niin kylmä ja etäinen, jopa poissaoleva miehesi seurassa?”
Joosef vaati sisartaan osoittamaan kuninkaalle enemmän huomiota, mikä tarkoitti, että kuningattaren oopperaillat Pariisissa, hevoskilpailut ja yöt uhkapelien parissa saisivat loppua.
Myös Ludvig kaipasi opastusta. Joosef kirjoitti veljelleen Wieniin:
”Aviovuoteessa – tämä on luottamuksellista – hän saa voimakkaita ja täydellisiä erektioita. Hän asettaa elimensä sisälle, on näin pari minuuttia liikkumatta, vetäytyy sitten pois purkautumatta ja toivottaa vaimolleen hyvää yötä. Käsittämätöntä.”
Joosef oli kuitenkin nyt selvittänyt ongelman syyn ja saattoi matkustaa takaisin kotiin.
Seuraavana vuonna hänen oppinsa kantoivat hedelmää ja Marie Antoinette synnytti ensimmäisen lapsensa – tyttären.
Pikkupalatsista tuli kallis puutarhaparatiisi
1700-luvun ranskalaiset puutarhat olivat tiukan symmetrisiä, mutta Marie Antoinetten aikana muotiin tuli rönsyilevämpi englantilainen puutarha – suurelta osin kuningattaren vaikutuksesta.
Pieni Petit Trianonin palatsin Versaillesin lähellä oli Marie Antoinetten pakopaikka.
Hän rakennutti sen ympärille pienen maalaiskylän taloineen, puineen ja lampaineen.
”Kuningatar on tuhlannut omaisuuden saadakseen kylänsä näyttämään köyhältä. Niilläkin rahoilla kuningas olisi voinut tehdä jotain oikeiden köyhien aseman parantamiseksi”, kirjoitti Bombellesin markiisi.
Huhuttiin, että kuningatar pukeutui paimentytöksi ja hoiti itse kylänsä eläimiä, mutta todennäköisesti kyseessä on vain tarina.
Marie Antoinette ei saanut kiitosta kruununperillisistä
Kului vielä kolme vuotta ennen kuin Marie Antoinette synnytti kauan odotetun pojan.
Ranskalaiset villiintyivät täysin kruununperillisestä.
”Täällä vallitsee hysteerinen riemu”, kommentoi Ranskassa tuolloin vierailulla ollut ulkomainen prinssi.
Mutta vaikka kuningatar oli nyt ”suorittanut velvollisuutensa” ja synnytti vielä kaksi lasta lisää, kansa jatkoi hänen pilkkaamistaan.
”Vaikenen, koska ihmisluonto ei voi vastata sellaiseen syytökseen äitiä vastaan.” Marie Antoinette vastasi insestisyytöksiin 15. lokakuuta 1793
Kun hän matkusti linnan ulkopuolella, vastassa ei ollut enää ilonkiljahduksia vaan painostava hiljaisuus.
Vuonna 1785 kuningattaren maine sai uuden kolauksen.
Hänen nimensä yhdistettiin kalliin timanttikaulakorun hämäriin kauppoihin, mistä seurasi valtava skandaali.
Osoittautui kuitenkin, että huijari oli väärentänyt kuningattaren allekirjoituksen ja varastanut sen avulla korun sen myyjältä.
Vaikka Marie Antoinette näin todettiin syyttömäksi, moni uskoi hänen sekaantuneen kaulakorujupakkaan ja päässeen pulasta kuin koira veräjästä.
Ranskalaiset alkoivat kutsua häntä nimellä Madame Déficit (”Rouva Vararikko”), ja Pariisin poliisipäällikkö neuvoi häntä oman turvallisuutensa vuoksi olemaan näyttäytymättä julkisesti Pariisissa.
Kruununprinssi kuoli
Marie Antoinettella oli muitakin ongelmia: hän ei tuntunut millään toipuvan neljännestä synnytyksestään. Hän oli aina uupunut ja hengästynyt, ja hänen päätään ja jalkojaan särki.
Hänen hiuksensa alkoivat harmaantua, eikä hän saanut karistettua viimeisen synnytyksen tuomia kiloja.
Ruotsin kuningas Kustaa III sanoi julkisesti, että Ranskan kuningattaresta oli tullut liian lihava ollakseen kaunis.
Varsinainen tragedia oli kuitenkin vielä edessä. Marie Antoinetten nuorin tytär Sophie kuoli alle vuoden ikäisenä, ja vuonna 1789 myös seitsemänvuotias kruununprinssi kuoli tuberkuloosiin.
Pilapiirroksissa kuningatar kuvattiin strutsiksi, koska hän oli itävaltalainen eli ranskaksi autrichienne – strutsi taas on ranskaksi autruche.
Kuningattaren mieli murtui ja julkinen pilkka sai hänet masentumaan.
Pilkkalauluissa kuningasta ivattiin impotentiksi juopoksi ja ulkomaista kuningatarta ilkeäksi saksalaiseksi avionrikkojaksi, joka lähetti kalleuksia vanhaan kotimaahansa ja suunnitteli miehensä myrkyttämistä.
Kansa nousi kapinaan
Kesällä 1789 Ranskassa alkoi vallankumous.
Kun vaatimukset uudistuksista ja kansalaisoikeuksista leimahtivat liekkiin, aiemmin politiikasta piittaamaton kuningatar alkoi puolustaa aktiivisesti kuningashuoneen etuja ja yritti muun muassa suostutella veljensä, keisarin, auttamaan vallankumouksen kukistamisessa.
Hänen yrityksensä saada kapina tukahtumaan vain pahensi asiaa. Hovin pröystäilyn ja kansan kurjuuden välinen ero näyttäytyi yhä räikeämpänä.
Leivän hinta nousi huimasti, ja samaa tahtia kasvoi kansan viha ja nälkä.
Huhuja ja uskomuksia
Syökööt leivoksia!
Kuningattaren väitetään todenneen näin, kun hän kuuli, että nälkäisellä kansalla ei ollut leipää syötäväksi.
Sanoja käytettiin kuningattaren vastaisessa propagandassa kuvaamaan hänen täydellistä tietämättömyyttään köyhän kansan elämästä.
Samat sanat oli kuitenkin pantu muiden ranskalaisten prinsessojen ja kuningattarien suuhun jo ennen Marie Antoinetten syntymää.
Samppanjalasi on hänen rintansa muotoinen
Kerrotaan, että laakea coupe-samppanjalasi on muotoiltu Marie Antoinetten rinnan mukaan.
Tätäkin tarinaa on kuitenkin kerrottu monista 1700-luvun kauniista naisista, ja lisäksi coupe-lasi suunniteltiin Englannissa jo satakunta vuotta aiemmin.
Hän oli lesbo
Sekä Lamballen prinsessaa että herttuatar de Polignacia on väitetty Marie Antoinetten rakastajattariksi.
Kuningattaren seksuaalisesta suuntautumisesta huhuttiin jo hänen eläessään, ja pilkkalauluissa kuvailtiin naisten ystävyyttä rivoin sanoin.
Ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että Marie Antoinette olisi ollut homo- tai biseksuaali.
Kuningasparin ystävät pyysivät heitä pakenemaan, mutta se alkoi olla jo liian myöhäistä.
Eräänä iltana kuningaspari siepattiin Versaillesista.
Marie Antoinetten henkivartijat surmattiin, heidän päänsä iskettiin seipään nokkaan, ja väkijoukko kuljetti ne pääkaupunkiin.
Kuningatarta herjattiin ja pilkattiin, kun häntä vietiin kotiarestiin Tuileriesin palatsiin Pariisin keskustaan.
Kuningaspari asui vartioituna linnassa kesään 1791 asti, kunnes he päättivät lopulta yrittää paeta.
Ruotsalaiskreivi halusi pelastaa Marie Antoinetten
Kaikki pakoon liittyvät valmistelut piti tehdä visusti salassa, sillä vallankumoukselliset olivat sijoittaneet vakoojia Tuileriesin sadan hengen hoviväen joukkoon.
Häilyväinen kuningas peruutti suunnitelman monta kertaa, mutta lopulta päätettiin, että pako tapahtuisi 21. kesäkuuta 1791 vastaisena yönä.
Yksi paossa avustavista hoviherroista oli ruotsalainen kreivi Axel von Fersen.
Hänestä oli tullut kuningasparille ja etenkin kuningattarelle läheinen. Häntä pidettiin Euroopan komeimpana miehenä ja naistenmiehenä, ja hän oli mahdollisesti Marie Antoinetten rakastaja.
”Hän on hyvyyden enkeli, sankarillinen kaikessa herkkyydessään. En ole koskaan ollut näin rakastettu”, hän kirjoitti sisarelleen Ruotsiin.
Axel von Fersen saapui palatsiin yöllä vaununajajaksi naamioituneena.
Kuningaspari ja heidän kaksi lastaan, prinsessa Marie Thérèse ja uusi kruununprinssi Louis Charles, olivat myös valepuvuissa – kuningatar palvelijan ja prinssi tytön vaatteissa.
He ajoivat linnasta vaunuilla lasten kotiopettajan kanssa. Tämä esitti ”paronitar Korffia” ja kuningas hänen palvelijaansa.
Von Fersen ajoi vaunut pois Pariisista, mutta noin 20 kilometrin päässä kaupungin ulkopuolella vaihdettiin hevosta ja kuljettajaa.
Kreivi joutui vastentahtoisesti hyvästelemään Marie Antoinetten, jonka hän olisi mielellään saattanut itse määränpäähän, kuninkaalle uskolliseen Montmédyn linnoitukseen Itävallan Alankomaiden (nyk. Belgia) rajalle.
Se olisi kuitenkin ollut liikaa kuninkaalle, sillä hänellä oli jo muutenkin vaikeuksia ottaa apua vastaan mieheltä, jolla oli ilmeisen läheiset suhteet hänen vaimonsa kanssa.
Matka jatkui, vaikka hienot vaunut herättivät huomiota.
Mitä kauemmaksi Pariisista he pääsivät, sitä varomattomammaksi Ludvig kuitenkin kävi.
Kun muuan mies sitten oli tunnistavinaan kuninkaan, tämä myönsi heti, kuka oli.
Pian perhe joutuikin kiinni, vangittiin ja vietiin takaisin Pariisiin. Epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen kuningatar onnistui toimittamaan von Fersenille salaa kirjeen.
”Voin sanoa, että rakastan sinua”, kuningatar kirjoitti ja vakuutti, ettei voisi elää, jollei voisi pitää kreiviin yhteyttä.
Kuningaspari tuotiin takaisin Pariisiin epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen.
Marie Antoinettesta tuli leski
Väkijoukko valtasi Tuileriesin palatsin 10. elokuuta 1792. Kuningasperhe pyysi suojelua kansalliskokoukselta, joka kuitenkin päätti lakkauttaa monarkian.
Vallasta syöstyä kuningasparia alettiin kutsua nimellä Capet, ja jälleen heidät suljettiin arestiin, tällä kertaa Templen vankilaan merkittävästi huonompiin oloihin kuin aiemmin.
Sellinsä ikkunoista Marie Antoinette näki, miten kansa kuljetti kadulla joidenkin hänen lähimpien ystäviensä päitä. Olot kosteassa vankilassa olivat kammottavat, ja etenkin nuori prinssi sairasteli paljon.
Vallasta syösty kuningas joutui oikeuden eteen, ja 16. tammikuuta 1793 hänet julistettiin syylliseksi valtion vastaiseen vehkeilyyn.
Hänet tuomittiin niukalla äänten enemmistöllä kuolemaan, ja hänet mestattiin giljotiinissa viisi päivää myöhemmin.
Marie Antoinette kuuli vankilastaan kansan riemuitsevan ja tajusi olevansa leski.
Kuoleman odotushuone
Heinäkuussa vartijat veivät kahdeksanvuotiaan kruununprinssin väkisin äitinsä luota, ja kuukauden päästä oli tyttären vuoro.
Marie Antoinette siirrettiin Templestä Conciergerien vankilaan, joka tunnettiin kansan suussa ”kuoleman odotushuoneena”.
Kuningatar joutui vallankumousoikeuden eteen vietettyään yli 70 päivää sellissä.
Hän oli 37-vuotias, sairas, uupunut ja kalpea.
Häntä syytettiin salaliitosta Ranskaa vastaan, ja lukuisten syytekohtien joukossa oli myös muun muassa ”siveettömyys” kruununprinssiä kohtaan.
Oikeudenkäynti kesti kaksi päivää aamusta iltaan, ja Marie Antoinette joutui itse puolustamaan itseään.
Hän kiisti kaikki syytekohdat, ja insestisyytökseen hän kieltäytyi vastaamasta sanoen:
”Vaikenen, koska ihmisluonto ei voi vastata sellaiseen syytökseen äitiä vastaan.”
Naistenmiehenä pidetty Axel von Fersen ei koskaan avioitunut.
Ruotsalaiskreivi ihastui kuningattareen
Marie Antoinette ja kreivi Axel von Fersen olivat rakastuneita mutta eivät voineet saada toisiaan. Kumpikin kuoli traagisella tavalla.
Marie Antoinette tapasi samanikäisen kreivi Axel von Fersenin tämän ollessa nuorena miehenä opintomatkalla Ranskassa.
Kun he kohtasivat uudelleen, Marie Antoinette oli kuningatar.
Kreivi ja kuningatar viihtyivät heti hyvin yhdessä. Marraskuussa 1778 Maria Antoinette esimerkiksi kutsui von Fersenin yksityistiloihinsa, koska halusi nähdä kreivin tämän ruotsalaisessa univormussa.
Kreivissä ei vedonnut vain hänen charminsa vaan myös se, että hänellä ei ollut osaa eikä arpaa hovin juonitteluissa.
Myöhemmin huhuttiin, että von Fersen oli ainakin yhden kuningattaren lapsen isä, mutta huhun todenperäisyyttä ei ole vahvistettu.
Von Fersen eteni aina Ruotsin valtakunnanmarsalkaksi asti, ja hän kuoli väkivaltaisesti 17 vuotta Marie Antoinetten teloituksen jälkeen.
- toukokuuta 1810 Ruotsin kruununprinssi Kaarle August kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen. Huhuttiin, että kreivi von Fersen oli myrkyttänyt hänet.
Niinpä ilmapiiri kreiviä kohtaan oli vihamielinen, kun hän ajoi hautajaiskulkueen kärjessä Tukholman läpi 20. kesäkuuta.
Juopunut väkijoukko rikkoi hänen vaunujensa ikkunat ja heitteli häntä kivillä.
Henkivartiokaarti katseli vierestä eikä kreivin avunpyynnöistä huolimatta tehnyt mitään, kun ihmiset kiskoivat tämän vaunuistaan ja pieksivät ja potkivat tämän hengiltä.
Marie Antoinetten omatunto oli puhdas
Marie Antoinette julistettiin syylliseksi kaikkiin syytöksiin ja tuomittiin mestattavaksi giljotiinilla.
Tuomionluvun jälkeisenä aamuna 16. lokakuuta 1793 hän kirjoitti kälylleen:
”Minut on tuomittu kuolemaan. Ei häpeälliseen, sillä sitä se on vain rikollisille, vaan liittymään pian veljenne seuraan. Olen rauhallinen, kuten on ihminen, jonka omatunto on puhdas. Eniten suren sitä, että joudun jättämään lapsiraukkani. Tiedätte, että olen elänyt vain heitä varten.”
Muutama tunti myöhemmin, kello 12.15, giljotiini irrotti hänen päänsä ja pyöveli nosti sen kaikkien nähtäville.
Uutinen Marie Antoinetten kuolemasta sai Axel von Fersenin epätoivon valtaan.
Hän oli tehnyt kaikkensa pelastaakseen kuningattaren, mutta turhaan.
”Häntä, jota rakastin niin, että olisin antanut hänelle elämäni tuhat kertaa, ei enää ole.
Tuskani on sanoinkuvaamaton”, kreivi kirjoitti sisarelleen.