Maailman kalleimmat kemut

Šaahi oli päättänyt, että kuningas Kyyroksen kruunausta juhlittaisiin lokakuun puolivälissä 1971, vaikka monet historiantutkijat huomauttivat ajan olevan noin 30 vuotta pielessä.

Hallitsija valitsi Persepoliin kulissiksi ”ihmeellisimmille juhlille, jotka maailma on koskaan kokenut”. Paikka oli yksi Persian kuninkaiden pääkaupungeista ja sijaitsi autiomaassa 300 kilometriä Persianlahdelta pohjoiseen.

Nyt jäljellä oli vain raunioita, jotka kuhisivat käärmeitä ja skorpioneja. Šaahin mielestä esteet olivat kuitenkin helposti ylitettävissä Iranin kasvavan öljyteollisuuden tuotoilla.

Hän halusi pystyttää tilapäisen seurapiirikaupungin, jonka innoittajana olivat Tuhannen ja yhden yön tarinat: leveitä puistokatuja, solisevia suihkulähteitä, vehreitä metsiä, livertäviä lintuja ja värikkäitä kukkapenkkejä.

Kolmipäiväisten juhlien vieraslista oli yhtä pitkä kuin loisteliaskin.

Hovi lähetti kutsuja maailman kaikkiin kolkkiin niin kuninkaille ja kuningattarille, prinsseille ja prinsessoille kuin sekä kapitalististen että kommunististen maiden presidenteille ja pääministereillekin.

Šaahi oli valmiiksi epäsuosittu monien tavallisten iranilaisten keskuudessa, koska hän yritti kiivaalla vauhdilla muokata maataan läntisten esikuvien mukaan ja väitti uskonnon estävän kansan kehityksen.

Vähitellen, kun ylellisten juhlien yksityiskohtia tihkui kansalle, raivo šaahin hallintoa kohtaan kasvoi.

Haittaeläimet myrkytettiin ilmasta

Šaahi nimitti vuonna 1970 hoviministerin ja oikean kätensä Asadollah Alamin suunnittelemaan laajoja juhlallisuuksia sen kunniaksi, että kuningas Kyyros oli kruunattu 2 500 vuotta aiemmin.

Kyyros oli perustanut yli 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Persian valtakunnan, kuten Irania muinoin kutsuttiin.

Myös šaahin puoliso, kuningatar Farah Diba, oli tiiviisti mukana järjestämässä ylellisiä juhlia keskelle autiomaata.

Haasteet olivat valtavia. Kaikki piti hankkia muualta ja pystyttää alusta lähtien, mutta ensin infrastruktuuria oli parannettava.

Vieraita saapuisi lentäen joka puolelta maailmaa, joten šaahi määräsi, että Shirazin kaupunkiin oli pystytettävä kansainvälinen lentokenttä.

Seuraavaksi hän rakennutti moottoritien, jotta vieraat pääsisivät nopeasti Persepoliin raunioille. Šaahin käskystä muinaiskaupunki tuli muuttaa idylliseksi keitaaksi, jossa linnut liversivät.

Potkurikoneet ruiskuttivat myrkkyä 30 kilometrin säteelle rauniokaupungista nitistääkseen haittaeläimet.

Muutaman päivän kuluttua työläiset keräsivät kuivasta maasta vaunulastillisen kuolleita myrkkykäärmeitä, liskoja, skorpioneja ja jättiläishämähäkkejä.

Puutarha-arkkitehdit ja puutarhurit rakensivat autiomaahan golfradan ja istuttivat yli 15 000 sypressiä, 50 000 neilikkaa ja loputtomia rivejä petunioita ja kehäkukkia.

Šaahi ja kuningatar kävivät säännöllisesti Persepoliissa seuraamassa hankkeen etenemistä, ja viimeisinä kiireisinä kuukausina ennen juhlaa hiekalle nousi lisäksi loistelias telttakylä.

Šaahi oli palkannut kuuluisan ranskalaisyrityksen Maison Jansenin suunnittelemaan arvovieraille sopivan majoituksen. Hovin ainoa vaatimus oli, että vieraista olisi ”tunnuttava siltä kuin he asuisivat palatsissa.”

Oikean vaikutelma saatiin aikaan juhlavieraille rakennetuissa 50 pyöreässä, ilmastoidussa talossa, jotka oli naamioitu teltoiksi ja joissa oli kultakarmiset ovet, marmoriset kylpyhuoneet, katosvuoteet ja runsaasti kalustetut salongit.

Isännät olivat ajatelleet pienimpiäkin yksityiskohtia: lipaston laatikosta löytyi vieraille niin mahahappoja lievittäviä Alka-Selzer-poretabletteja kuin Tampax-tamponejakin.

Aamiaiseksi tarjolla oli vieraiden maun mukaan kaikkea kananmunista ja jogurtista marinoituun silliin ja raakaan kamelinlihaan.

Ruokaa ja varpusia lentorahtina

Ruokailu oli luku sinänsä. Tehtävää hoitamaan šaahi oli palkannut maailmankuulun ranskalaisravintolan Maxim’sin, jonka oli suljettava ovensa lähes kahden viikon ajaksi, kun kokit, viinitarjoilijat, kondiittorit ja tarjoilijat olivat Iranissa.

Pariisista lähti syksyllä 1971 peräti sata rahtikonetta lastinaan vuosikerta­viinejä ja tonneittain ruokaa purjosta ja persiljasta lampaanlihaan ja siipikarjaan.

Mukana oli myös 150 tonnia keittiövälineitä sekä jättimäisiä jäälohkareita murskattaviksi samppanjaa viilentämään. Juuri ennen juhlien alkua Espanjasta saapui lähetys varpusia, yhteensä 50 000 lintua.

Pienten laululintujen tuli viserryksellään luoda tunnelmaa satukaupunkiin, jota turvallisuussyistä ympäröi puurivien taakse piilotettu piikkilanka.

Yli 60 kuninkaallista ja valtiojohtajaa oli vastannut myöntävästi kutsuun. Muun muassa Etiopian keisari Haile Selassie, Jordanian kuningas Hussein ja Jugoslavian presidentti Tito olivat tulossa.

Pohjoismaiden kuninkaalliset olivat lyöneet roponsa kokoon, joten Tanskan Fredrik IX ja kuningatar Ingrid, Norjan kuningaspari ja Ruotsin kruununprinssi saapuivat arvolleen sopivasti samalla SAS:n koneella.

Šaahin harmiksi monet merkittävien länsimaiden johtajat olivat kieltäytyneet kutsusta. Jotkut jäivät pois poliittisista syistä – šaahi oli kiistelty hahmo – toiset pelkäsivät terrori-iskuja.

Video: Tällainen luksusteltta oli sisältä

Jälkimmäiseen joukkoon kuului Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon, jonka alaiset epäilivät tilaisuuden turvatoimia. Siksi Yhdysvaltoja edusti varapresidentti Spiro Agnew.

Myöskään Ranskan presidentti Georges Pompidou ei osallistunut.

”Jos ilmestyisin paikalle, minut varmaankin nimitettäisiin hovimestariksi”, presidentti tokaisi leikkisästi toimittajalle viitaten ravintola Maxim’sin lukuisiin ranskalaisiin tarjoilijoihin, jotka oli lennätetty palvelemaan hienoja vieraita.

Keisari käveli kadulla pyjamassa

Puolitoista viikkoa ennen tapahtumaa lokakuussa 1971 kaikki oli valmista.

Samppanja oli kylmässä, telttakylän sisustus oli kuin suoraan sisustuslehdestä, ja suuri gaalateltta hohtavasta silkkikatosta roikkuvine kristallikruunuineen oli valmiina ottamaan arvovieraat vastaan.

Vasta valmistuneella Shirazin lentokentällä riitti vilskettä. Maanantai-iltana 11. lokakuuta ja tiistaiaamuna 12. lokakuuta 1971 juhlavieraat saapuivat joko yksityis- tai tilauskoneilla, ja šaahi puolisoineen otti heidät vastaan punaisella matolla.

Lentokentällä odotti 250 upouutta, luodinkestävää Mercedes-Benz-limusiinia viedäkseen saapujat uutta moottoritietä pitkin Persepoliiseen, missä kuninkaalliset ja presidentit majoitettiin kukin omaan telttasviittiinsä.

Tanskan kuningaspari asui osoitteessa Aasiantie 5, naapuriteltassa majailivat Belgian kuningas Baudouin ja kuningatar Fabiola, ja vastapäätä asuivat Etiopian 79-vuotias keisari Haile Selassie ja hänen koiransa, chihuahua Cheecheebee, jonka timantein koristeltu kaulapanta välkehti autiomaan häikäiseväsä auringossa.

Pian saavuttuaan kuuluisat telttailijat tuntuivat jo rentoutuneen erikoisessa ympäristössään.

Aamulla keisari Selassie ulkoilutti koiraa telttojen välissä pelkkä pyjama yllään, Fredrik IX istui ulkona polttamassa piippua, ja Kreikan kuningas Konstantin pistäytyi tervehtimään lämpimästi Monacon ruhtinatar Grace Kellyä ja ruhtinas Rainieria. Kaikki näyttivät seurustelevan kaikkien kanssa.

”Kommunistit ja kapitalistit tulevat hämmästyttävän hyvin toimeen keskenään”, huomautti yksi juhlapaikalle saapuneista toimittajista.

Vieraat vilkuttivat ja hymyilivät toisilleen tai jutustelivat suihkulähteen luona, ja kokonainen lauma palvelijoita kiirehti teltasta toiseen vieden lahjoja ja kutsuja, jotka ojennettiin hopeatarjottimella.

Leirin kauneussalongissa käherrettiin naisten hiukset ja tehtiin juhlaehostuksia. Erillisen klubiteltan kasino, baari ja upottavat nahkasohvat osoittautuivat varsinaiseksi vetonaulaksi, joten siellä turvamiehet olivat erityisen tarkkoina.

Vartija tarkisti vieraat sisäänkäynnin luona, pysäytti rennosti pukeutuneen iäkkään herran ja pyysi nähdä tämän henkilöpaperit.

Mies penkoi hetken lompakkoaan, kohautti sitten olkapäitään ja näytti aikovan jatkaa matkaansa sisälle telttaan, mutta hänet saatettiin kovakouraisesti ulos.

Vartijan kasvot kalpenivat, kun joku vieraista kertoi hänelle, että mies oli Tanskan kuningas.

Vain yksi kutsuvieraista, Yhdysvaltain varapresidentti Spiro Agnew, pysytteli omissa oloissaan telttasviitissään. Häntä vaivasi inhottava vatsatauti, jota vitsi­niekat kutsuivat ”šaahin kostoksi”.

Hiekkamyrsky aiheutti hälinää

Šaahi avasi juhlallisuudet tykkien 101 kunnialaukauksen saattelemana tiistaina 12. lokakuuta.

Kyyros Suuren haudalla Pasargadaissa noin 80 kilometrin ajomatkan päässä Persepoliista pohjoiseen hän piti juhlallisen puheen.

”Kyyros! Suuri kuningas, kuninkaiden kuningas. Historian kuolematon sankari, vanhimman maailmanvallan isä. Vielä 2 500 vuoden jälkeen Persian lippu liehuu yhtä ylväästi kuin suuruutesi aikaan. Lepää rauhassa, oi Kyyros, suuri kuningas, sillä olemme valppaina nyt ja aina”, šaahi julisti Farah Diba vierellään.

Iranin kuningatar oli kuukausia nähnyt vaivaa, jotta kaikki onnistuisi. Ennenkin mallinlaiha kuningatar oli nyt entistäkin hoikempi.

Tiaran kullan ja timanttien alla hänen kasvonsa olivat kalpeat. The Washington Timesin artikkelin mukaan täydellinen meikkikään ei peittänyt tummia renkaita hänen silmiensä alla.

Juhlien ehdoton kohokohta oli gaala­illallinen, joka järjestettiin torstai-iltana 14. lokakuuta.

Tapauksen kunniaksi kaikki olivat sonnustautuneet juhla-asuihin ja jonottivat puristamaan isäntäparin kättä, kun hiekkamyrsky lähestyi uhkaavasti.

Huolissaan kampauksistaan ja tiaroistaan vieraat tungeksivat päästäkseen sisään, ennen kuin myrsky saapuisi.

Viimeisillä – ja vähimmän tärkeillä – 600:sta vieraasta rajut tuulenpuuskat ehtivät sotkea hiukset, ennen kuin he pääsivät suojaan.

Kun vieraat viimein olivat kätelleet isäntäparia, he astuivat kuin uneen. Pitkät vaaleanpunaiset ja siniset silkkikankaat peittivät seinät ja katon, josta roikkuvat kristallikruunut helisivät hiekkamyrskyn ravisuttaessa telttakangasta.

Vähemmän merkittävät vieraat saivat paikan pienemmistä pöydistä, mutta hienoimmat istuivat yhdessä ja samassa 70 metriä pitkässä pääpöydässä, joka kaareutui teltan halki.

Siellä paikat oli jaettu arvojärjestyksen ja virkaiän mukaan.

Etiopian Haile Selassie oli pisimpään vallassa ollut monarkki, joten hän sai kunniapaikan Farah Diban vierestä. Tanskan Ingrid, joka oli ollut kuningatar 24 vuotta, istui šaahin pöytäseuralaisena.

2 500 pulloa samppanjaa odotti

Illallisella keskustelu oli jähmeää. Yhdysvaltalaisen Los Angeles Timesin mukaan vierailla oli kovin vähän sanottavaa toisilleen, ainakin ennen viinitarjoilua.

Šaahi oli ostanut runsaasti vuosikertaviinejä – 2 500 pulloa ranskalaista samppanjaa ja 2 000 pulloa bordeaux’ta.

”Useimpien kasvot ovat kuin kivettyneet”, raportoi sanomalehden kirjeenvaihtaja, joka kertoi hiljaisuuden olleen painostava. Vierailla oli myös koko ajan mielessä, että jokainen virheliike päätyisi maailman nähtäväksi.

Šaahi oli tilannut televisioryhmän kuvaamaan juhlia hankkiakseen materiaalia pitkän elokuvan mittaiseen dokumenttiin, jollainen jättijuhlista oli tarkoitus tuottaa.

Illallisten päättyessä puolenyön jälkeen keittiössä voitiin todeta, että vain neljäsosa ruuasta oli syöty. Esimerkiksi Tito ja Selassie olivat syöneet itsensä täyteen jo ennen illallisen alkamista.

Jugoslavian diktaattori oli ahminut kalkkunaa lounaaksi, Etiopian keisari ankkaa. Monille vieraista oli ilmaantunut äkillisiä tasapaino-ongelmia.

Kaksi palvelijaa tuki Nikolai Podgornyitä ja lähes kantoi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajan tämän telttaan muun seurueen valmistautuessa ilotulitukseen.

Jotkut nukahtivat odottaessaan esityksen alkamista. Muun muassa Tanskan kuningas kuorsasi täyttä päätä, kunnes hänen adjutanttinsa tönäisi häntä.

Mielenosoittajat vastustivat juhlia

Seuraavana iltapäivänä juhlat päättyivät valtavaan paraatiin rauniokaupungin edustalla.

Koko Persian valtakunnan historia vyöryi ohi. Aurinko paahtoi armottomasti katsojien yllä, ja he hakeutuivat suojaan päivänvarjojen alle katsellessaan tuoliriveiltään näyttävää show’ta Puolentoista tunnin katsomon ohi kulki kulkue toisensa jälkeen.

Mukana oli yhteensä 2 000 iranilaista sotilasta historiallisissa asuissa sekä 20 vesipuhvelia, 700 hevosta ja 26 kamelia. Paraatia säesti suuri sotilasorkesteri.

Pyörille nostetut laivat ”purjehtivat” šaahin ja hänen vieraidensa ohi, mutta vaikka kaikki oli hyvin näyttävää, moni alkoi haukotella ja torkkua. Maailman suurin juhla oli uuvuttanut vieraat.

Sillä välin iranilaiset osoittivat mieltään ulkomailla šaahin tuhlailun takia.

San Franciscossa pommi tuhosi Iranin lähetystön, mutta Iranissa mielenilmauksia ei näkynyt, koska šaahi oli pidätyttänyt mahdolliset mellakoijat jo etukäteen ja sulkenut kaikki yliopistot.

Vieraiden lähdettyä äänet vaikenivat Persepoliin telttakylässä. Myös linnunlaulu lakkasi.

Juhlavieraiden kilistäessä samppanjalla ja kalliilla viineillä alueelle tuodut 50 000 varpusta olivat turhaan etsineet jotain juotavaa ja pudonneet lopulta maahan – janoon kuolleina.