Muhammad Reza Pahlavin juhlat, 1971

Maailman kalleimmat kemut

Vuonna 1971 Iranin šaahi juhli valtakuntansa 2 500-vuotispäivää historiallisen näyttävästi. Hän kutsui 600 vierasta, rakennutti moottoritien ja pystytti juhlakaupungin, mutta valtavat kulut syöksivät hänet valtaistuimelta.

Vuonna 1971 Iranin šaahi juhli valtakuntansa 2 500-vuotispäivää historiallisen näyttävästi. Hän kutsui 600 vierasta, rakennutti moottoritien ja pystytti juhlakaupungin, mutta valtavat kulut syöksivät hänet valtaistuimelta.

Getty Images

Iranin šaahi aloitti valtakuntansa 2 500-vuotisjuhlien valmistelut jo vuonna 1970.

Hänen edeltäjänsä, kuninkaat Kyyros, Dareios ja Kserkses olivat aikoinaan vahvoja hallitsijoita, ja šaahi näki juhlavuodessa mahdollisuuden vahvistaa omaa kuvaansa muinaisen Persian tähtipölyllä.

Šaahi halusi ylellisillä juhlilla todistaa, että Iran oli paitsi saavuttamassa entisen loistonsa myös nousemassa vauhdilla nykyaikaiseksi valtioksi huipputeknologioineen ja farkkuineen. Kuninkaiden ja presidenttien saapuminen juhliin eri puolilta maailmaa olisi myös tunnustus hänen horjuvalle hallinnolleen.

Muhammad Reza Pahlavi ja vaimo

Muhammad Reza Pahlavista tuli Iranin šaahi vuonna 1941. Kun Persian valtakunnan synnystä tuli kuluneeksi 2 500 vuotta, hän itse täytti juuri 30 vuotta.

© Getty Images

Šaahi oli päättänyt, että kuningas Kyyroksen kruunausta juhlittaisiin lokakuun puolivälissä 1971, vaikka monet historiantutkijat huomauttivat ajan olevan noin 30 vuotta pielessä.

Hallitsija valitsi Persepoliin kulissiksi ”ihmeellisimmille juhlille, jotka maailma on koskaan kokenut”. Paikka oli yksi Persian kuninkaiden pääkaupungeista ja sijaitsi autiomaassa 300 kilometriä Persianlahdelta pohjoiseen.

Nyt jäljellä oli vain raunioita, jotka kuhisivat käärmeitä ja skorpioneja. Šaahin mielestä esteet olivat kuitenkin helposti ylitettävissä Iranin kasvavan öljyteollisuuden tuotoilla.

Hän halusi pystyttää tilapäisen seurapiirikaupungin, jonka innoittajana olivat Tuhannen ja yhden yön tarinat: leveitä puistokatuja, solisevia suihkulähteitä, vehreitä metsiä, livertäviä lintuja ja värikkäitä kukkapenkkejä.

Hovi lähetti kutsuja maailman kaikkiin kolkkiin.

Kolmipäiväisten juhlien vieraslista oli yhtä pitkä kuin loisteliaskin.

Hovi lähetti kutsuja maailman kaikkiin kolkkiin niin kuninkaille ja kuningattarille, prinsseille ja prinsessoille kuin sekä kapitalististen että kommunististen maiden presidenteille ja pääministereillekin.

Šaahi oli valmiiksi epäsuosittu monien tavallisten iranilaisten keskuudessa, koska hän yritti kiivaalla vauhdilla muokata maataan läntisten esikuvien mukaan ja väitti uskonnon estävän kansan kehityksen.

Vähitellen, kun ylellisten juhlien yksityiskohtia tihkui kansalle, raivo šaahin hallintoa kohtaan kasvoi.

Haittaeläimet myrkytettiin ilmasta

Šaahi nimitti vuonna 1970 hoviministerin ja oikean kätensä Asadollah Alamin suunnittelemaan laajoja juhlallisuuksia sen kunniaksi, että kuningas Kyyros oli kruunattu 2 500 vuotta aiemmin.

Kyyros oli perustanut yli 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Persian valtakunnan, kuten Irania muinoin kutsuttiin.

Myös šaahin puoliso, kuningatar Farah Diba, oli tiiviisti mukana järjestämässä ylellisiä juhlia keskelle autiomaata.

Haasteet olivat valtavia. Kaikki piti hankkia muualta ja pystyttää alusta lähtien, mutta ensin infrastruktuuria oli parannettava.

Vieraita saapuisi lentäen joka puolelta maailmaa, joten šaahi määräsi, että Shirazin kaupunkiin oli pystytettävä kansainvälinen lentokenttä.

Seuraavaksi hän rakennutti moottoritien, jotta vieraat pääsisivät nopeasti Persepoliin raunioille. Šaahin käskystä muinaiskaupunki tuli muuttaa idylliseksi keitaaksi, jossa linnut liversivät.

Potkurikoneet ruiskuttivat myrkkyä 30 kilometrin säteelle rauniokaupungista nitistääkseen haittaeläimet.

Muutaman päivän kuluttua työläiset keräsivät kuivasta maasta vaunulastillisen kuolleita myrkkykäärmeitä, liskoja, skorpioneja ja jättiläishämähäkkejä.

30 kokkia pariisilaisesta Maxim’s-huippuravintolasta.

Aterian kohokohta olivat viiriäisillä täytetyt riikinkukot sokerilla kuorrutetuilla hedelmäpedeillä.

© Getty Images

Kokit tulivat Ranskasta

Juhlat huipentuivat gaalaillalliseen 14. lokakuuta 1971. Siellä pöydät notkuivat ranskalaisen keittiön erikoisherkkuja, jotka pariisilaisen huippuravintolan Maxim’sin 30 kokkia olivat valmistaneet.

Tarjoilijoina toimi noin 120 tarkoin valikoitua miestä muun muassa Hôtel de Paris Monte-Carlosta Monacosta ja Badrutt’s Palace Hotelista Sveitsin St. Moritzista.

Illallista edeltävinä päivinä Iranin ilmavoimat kuljetti 18 tonnia ruokaa – kuten 2 700 kiloa lihaa, 1 280 kiloa siipikarjaa ja riistaa sekä 30 kiloa kaviaaria – Persepoliin kaupunkiin keskelle autiomaata.

Jokaisen katetun lautasen vieressä odotti pieni, sininen kirja, johon oli painettu juhlamenu, jotta vieraat tiesivät, mitä he saivat syödäkseen.

Puutarha-arkkitehdit ja puutarhurit rakensivat autiomaahan golfradan ja istuttivat yli 15 000 sypressiä, 50 000 neilikkaa ja loputtomia rivejä petunioita ja kehäkukkia.

Šaahi ja kuningatar kävivät säännöllisesti Persepoliissa seuraamassa hankkeen etenemistä, ja viimeisinä kiireisinä kuukausina ennen juhlaa hiekalle nousi lisäksi loistelias telttakylä.

Šaahi oli palkannut kuuluisan ranskalaisyrityksen Maison Jansenin suunnittelemaan arvovieraille sopivan majoituksen. Hovin ainoa vaatimus oli, että vieraista olisi ”tunnuttava siltä kuin he asuisivat palatsissa.”

Oikean vaikutelma saatiin aikaan juhlavieraille rakennetuissa 50 pyöreässä, ilmastoidussa talossa, jotka oli naamioitu teltoiksi ja joissa oli kultakarmiset ovet, marmoriset kylpyhuoneet, katosvuoteet ja runsaasti kalustetut salongit.

Isännät olivat ajatelleet pienimpiäkin yksityiskohtia: lipaston laatikosta löytyi vieraille niin mahahappoja lievittäviä Alka-Selzer-poretabletteja kuin Tampax-tamponejakin.

Aamiaiseksi tarjolla oli vieraiden maun mukaan kaikkea kananmunista ja jogurtista marinoituun silliin ja raakaan kamelinlihaan.

Kuollut varpunen

50 000 Espanjasta tuotua varpusta kuoli sittemmin janoon.

© Shutterstock

Ruokaa ja varpusia lentorahtina

Ruokailu oli luku sinänsä. Tehtävää hoitamaan šaahi oli palkannut maailmankuulun ranskalaisravintolan Maxim’sin, jonka oli suljettava ovensa lähes kahden viikon ajaksi, kun kokit, viinitarjoilijat, kondiittorit ja tarjoilijat olivat Iranissa.

Pariisista lähti syksyllä 1971 peräti sata rahtikonetta lastinaan vuosikerta­viinejä ja tonneittain ruokaa purjosta ja persiljasta lampaanlihaan ja siipikarjaan.

Mukana oli myös 150 tonnia keittiövälineitä sekä jättimäisiä jäälohkareita murskattaviksi samppanjaa viilentämään. Juuri ennen juhlien alkua Espanjasta saapui lähetys varpusia, yhteensä 50 000 lintua.

Pienten laululintujen tuli viserryksellään luoda tunnelmaa satukaupunkiin, jota turvallisuussyistä ympäröi puurivien taakse piilotettu piikkilanka.

Samppanja oli kylmässä, ja telttakylän sisustus oli kuin suoraan sisustuslehdestä.

Yli 60 kuninkaallista ja valtiojohtajaa oli vastannut myöntävästi kutsuun. Muun muassa Etiopian keisari Haile Selassie, Jordanian kuningas Hussein ja Jugoslavian presidentti Tito olivat tulossa.

Pohjoismaiden kuninkaalliset olivat lyöneet roponsa kokoon, joten Tanskan Fredrik IX ja kuningatar Ingrid, Norjan kuningaspari ja Ruotsin kruununprinssi saapuivat arvolleen sopivasti samalla SAS:n koneella.

Šaahin harmiksi monet merkittävien länsimaiden johtajat olivat kieltäytyneet kutsusta. Jotkut jäivät pois poliittisista syistä – šaahi oli kiistelty hahmo – toiset pelkäsivät terrori-iskuja.

Video: Tällainen luksusteltta oli sisältä

Jälkimmäiseen joukkoon kuului Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon, jonka alaiset epäilivät tilaisuuden turvatoimia. Siksi Yhdysvaltoja edusti varapresidentti Spiro Agnew.

Myöskään Ranskan presidentti Georges Pompidou ei osallistunut.

”Jos ilmestyisin paikalle, minut varmaankin nimitettäisiin hovimestariksi”, presidentti tokaisi leikkisästi toimittajalle viitaten ravintola Maxim’sin lukuisiin ranskalaisiin tarjoilijoihin, jotka oli lennätetty palvelemaan hienoja vieraita.

Keisari käveli kadulla pyjamassa

Puolitoista viikkoa ennen tapahtumaa lokakuussa 1971 kaikki oli valmista.

Samppanja oli kylmässä, telttakylän sisustus oli kuin suoraan sisustuslehdestä, ja suuri gaalateltta hohtavasta silkkikatosta roikkuvine kristallikruunuineen oli valmiina ottamaan arvovieraat vastaan.

Vasta valmistuneella Shirazin lentokentällä riitti vilskettä. Maanantai-iltana 11. lokakuuta ja tiistaiaamuna 12. lokakuuta 1971 juhlavieraat saapuivat joko yksityis- tai tilauskoneilla, ja šaahi puolisoineen otti heidät vastaan punaisella matolla.

Lentokentällä odotti 250 upouutta, luodinkestävää Mercedes-Benz-limusiinia viedäkseen saapujat uutta moottoritietä pitkin Persepoliiseen, missä kuninkaalliset ja presidentit majoitettiin kukin omaan telttasviittiinsä.

Tanskan kuningaspari asui osoitteessa Aasiantie 5, naapuriteltassa majailivat Belgian kuningas Baudouin ja kuningatar Fabiola, ja vastapäätä asuivat Etiopian 79-vuotias keisari Haile Selassie ja hänen koiransa, chihuahua Cheecheebee, jonka timantein koristeltu kaulapanta välkehti autiomaan häikäiseväsä auringossa.

Pian saavuttuaan kuuluisat telttailijat tuntuivat jo rentoutuneen erikoisessa ympäristössään.

Aamulla keisari Selassie ulkoilutti koiraa telttojen välissä pelkkä pyjama yllään, Fredrik IX istui ulkona polttamassa piippua, ja Kreikan kuningas Konstantin pistäytyi tervehtimään lämpimästi Monacon ruhtinatar Grace Kellyä ja ruhtinas Rainieria. Kaikki näyttivät seurustelevan kaikkien kanssa.

Šaahin juhlakaupunki, 1971
© Getty Images

Juhlasali tehtiin silkistä

Historiallisen juhlan valmistelut kestivät vuoden, ja šaahi palkkasi ranskalaisen Maison Jansen -firman sisustusarkkitehdit rakentamaan kokonaan uuden kaupungin Persepoliin lähelle.

Arkkitehtejä innoitti vuonna 1520 Calais’hin pystytetty hieno telttaleiri Camp du Drap d’Or (”Kultabrokadileiri”), jossa Ranskan kuningas Frans I ja Englannin kuningas Henrik VIII olivat tavanneet toisensa ylellisissä
puitteissa.

Šaahin juhlakaupunki tehtiin viisisakaraisen tähden muotoiseksi suihkulähteineen ja puistokatuineen. Yhteensä 50 luksustelttaa oli varattu kuninkaallisille ja presidenteille.

Muut vieraat – suurlähettiläät, hoviväki ja muut seurueet – majoitettiin hotelleihin muun muassa Shiraziin 60 kilometrin päähän.

”Kommunistit ja kapitalistit tulevat hämmästyttävän hyvin toimeen keskenään”, huomautti yksi juhlapaikalle saapuneista toimittajista.

Vieraat vilkuttivat ja hymyilivät toisilleen tai jutustelivat suihkulähteen luona, ja kokonainen lauma palvelijoita kiirehti teltasta toiseen vieden lahjoja ja kutsuja, jotka ojennettiin hopeatarjottimella.

Leirin kauneussalongissa käherrettiin naisten hiukset ja tehtiin juhlaehostuksia. Erillisen klubiteltan kasino, baari ja upottavat nahkasohvat osoittautuivat varsinaiseksi vetonaulaksi, joten siellä turvamiehet olivat erityisen tarkkoina.

Vartija tarkisti vieraat sisäänkäynnin luona, pysäytti rennosti pukeutuneen iäkkään herran ja pyysi nähdä tämän henkilöpaperit.

Telttakaupungin taksi, 1971

Telttakylän sähkötaksi odotti kuljettaakseen huonojalkaisia ympäriinsä tai viedäkseen kuninkaallisia kaupungin laidalle rakennetulle golfradalle.

© Getty Images

Mies penkoi hetken lompakkoaan, kohautti sitten olkapäitään ja näytti aikovan jatkaa matkaansa sisälle telttaan, mutta hänet saatettiin kovakouraisesti ulos.

Vartijan kasvot kalpenivat, kun joku vieraista kertoi hänelle, että mies oli Tanskan kuningas.

Vain yksi kutsuvieraista, Yhdysvaltain varapresidentti Spiro Agnew, pysytteli omissa oloissaan telttasviitissään. Häntä vaivasi inhottava vatsatauti, jota vitsi­niekat kutsuivat ”šaahin kostoksi”.

Hiekkamyrsky aiheutti hälinää

Šaahi avasi juhlallisuudet tykkien 101 kunnialaukauksen saattelemana tiistaina 12. lokakuuta.

Kyyros Suuren haudalla Pasargadaissa noin 80 kilometrin ajomatkan päässä Persepoliista pohjoiseen hän piti juhlallisen puheen.

”Kyyros! Suuri kuningas, kuninkaiden kuningas. Historian kuolematon sankari, vanhimman maailmanvallan isä. Vielä 2 500 vuoden jälkeen Persian lippu liehuu yhtä ylväästi kuin suuruutesi aikaan. Lepää rauhassa, oi Kyyros, suuri kuningas, sillä olemme valppaina nyt ja aina”, šaahi julisti Farah Diba vierellään.

Iranin kuningatar oli kuukausia nähnyt vaivaa, jotta kaikki onnistuisi. Ennenkin mallinlaiha kuningatar oli nyt entistäkin hoikempi.

Tiaran kullan ja timanttien alla hänen kasvonsa olivat kalpeat. The Washington Timesin artikkelin mukaan täydellinen meikkikään ei peittänyt tummia renkaita hänen silmiensä alla.

Kuuluisia vieraita šaahin juhlissa, 1971

Pääpöydässä istuivat muun muassa Monacon ruhtinas Rainier (vas.), Britannian prinssi Philip ja Ruotsin 25-vuotias Kaarle Kustaa.

© Abbas/magnum photos/ritzau scanpix

Juhlien ehdoton kohokohta oli gaala­illallinen, joka järjestettiin torstai-iltana 14. lokakuuta.

Tapauksen kunniaksi kaikki olivat sonnustautuneet juhla-asuihin ja jonottivat puristamaan isäntäparin kättä, kun hiekkamyrsky lähestyi uhkaavasti.

Huolissaan kampauksistaan ja tiaroistaan vieraat tungeksivat päästäkseen sisään, ennen kuin myrsky saapuisi.

Viimeisillä – ja vähimmän tärkeillä – 600:sta vieraasta rajut tuulenpuuskat ehtivät sotkea hiukset, ennen kuin he pääsivät suojaan.

Kun vieraat viimein olivat kätelleet isäntäparia, he astuivat kuin uneen. Pitkät vaaleanpunaiset ja siniset silkkikankaat peittivät seinät ja katon, josta roikkuvat kristallikruunut helisivät hiekkamyrskyn ravisuttaessa telttakangasta.

Luksusteltta šaahin juhlissa, 1971

Kukin teltta oli kooltaan 100 m², ja teltat oli yksilöllisesti sisustettu, mutta kaikissa oli kaksi makuuhuonetta katossänkyineen, kaksi kylpyhuonetta toskanalaisesta marmorista, ylellinen 12 hengen salonki sekä työhuone, josta oli yhteys kotimaahan satelliittipuhelimen välityksellä.

© Getty Images

Vähemmän merkittävät vieraat saivat paikan pienemmistä pöydistä, mutta hienoimmat istuivat yhdessä ja samassa 70 metriä pitkässä pääpöydässä, joka kaareutui teltan halki.

Siellä paikat oli jaettu arvojärjestyksen ja virkaiän mukaan.

Etiopian Haile Selassie oli pisimpään vallassa ollut monarkki, joten hän sai kunniapaikan Farah Diban vierestä. Tanskan Ingrid, joka oli ollut kuningatar 24 vuotta, istui šaahin pöytäseuralaisena.

2 500 pulloa samppanjaa odotti

Illallisella keskustelu oli jähmeää. Yhdysvaltalaisen Los Angeles Timesin mukaan vierailla oli kovin vähän sanottavaa toisilleen, ainakin ennen viinitarjoilua.

Šaahi oli ostanut runsaasti vuosikertaviinejä – 2 500 pulloa ranskalaista samppanjaa ja 2 000 pulloa bordeaux’ta.

”Useimpien kasvot ovat kuin kivettyneet”, raportoi sanomalehden kirjeenvaihtaja, joka kertoi hiljaisuuden olleen painostava. Vierailla oli myös koko ajan mielessä, että jokainen virheliike päätyisi maailman nähtäväksi.

Šaahi oli tilannut televisioryhmän kuvaamaan juhlia hankkiakseen materiaalia pitkän elokuvan mittaiseen dokumenttiin, jollainen jättijuhlista oli tarkoitus tuottaa.

Persepolis

200 vuoden ajan Persepolista kaunistettiin palatseilla ja upeilla korkokuvilla todisteeksi Persian valtakunnan suuruudesta.

© Shutterstock

Illallisten päättyessä puolenyön jälkeen keittiössä voitiin todeta, että vain neljäsosa ruuasta oli syöty. Esimerkiksi Tito ja Selassie olivat syöneet itsensä täyteen jo ennen illallisen alkamista.

Jugoslavian diktaattori oli ahminut kalkkunaa lounaaksi, Etiopian keisari ankkaa. Monille vieraista oli ilmaantunut äkillisiä tasapaino-ongelmia.

Kaksi palvelijaa tuki Nikolai Podgornyitä ja lähes kantoi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajan tämän telttaan muun seurueen valmistautuessa ilotulitukseen.

Jotkut nukahtivat odottaessaan esityksen alkamista. Muun muassa Tanskan kuningas kuorsasi täyttä päätä, kunnes hänen adjutanttinsa tönäisi häntä.

Mielenosoittajat vastustivat juhlia

Seuraavana iltapäivänä juhlat päättyivät valtavaan paraatiin rauniokaupungin edustalla.

Koko Persian valtakunnan historia vyöryi ohi. Aurinko paahtoi armottomasti katsojien yllä, ja he hakeutuivat suojaan päivänvarjojen alle katsellessaan tuoliriveiltään näyttävää show’ta Puolentoista tunnin katsomon ohi kulki kulkue toisensa jälkeen.

Mukana oli yhteensä 2 000 iranilaista sotilasta historiallisissa asuissa sekä 20 vesipuhvelia, 700 hevosta ja 26 kamelia. Paraatia säesti suuri sotilasorkesteri.

Pyörille nostetut laivat ”purjehtivat” šaahin ja hänen vieraidensa ohi, mutta vaikka kaikki oli hyvin näyttävää, moni alkoi haukotella ja torkkua. Maailman suurin juhla oli uuvuttanut vieraat.

Mielenosoittajia Teheranissa, 1978

1978: Mielenosoittajat polttivat šaahin kuvia Teheranin kaduilla.

© Getty Images

Kulut keikuttivat šaahin valtaistuinta

Hauskoja juhlia seuraa usein järkyttävä krapula – ja šaahille seuraukset olivat erityisen ikäviä.

Kun tarkastelun kohteena oli yhtä aikaa salainen 100–500 miljoonan juhlabudjetti, maan väestön köyhyys ja alistava hallinto, šaahin vastustajat saivat merkittävästi lisätukea.

Juhlavuonna 1971 noin puolet Iranin asukkaista kärsi syvästä köyhyydestä, ja sitä mukaa kuin ylellisten juhlien suunnitelmista tihkui tietoa, kriittisten äänien kuoro vain voimistui.

Ärhäkimpiä šaahin vastustajia oli ajatollah Khomeini, jonka šaahi oli vuonna 1963 lähettänyt maanpakoon. Irakista radioiduissa puheissaan Khomeini pauhasi vuosijuhlaa vastaan ja kutsui sitä ”Paholaisen festivaaliksi”.

Ajatollah sanoi juhlia kuvottavan ylellisiksi ja epämoraalisiksi ja vaati iranilaisia vastustamaan šaahin islamia halveksuvaa käytöstä ja länsimaiden mielistelyä.

Vakava syöpäsairaus heikensi šaahia vuonna 1974, ja hänen oli hellitettävä otettaan.

Vuonna 1979 ajatollah Khomeinin islamilainen vallankumous karkotti šaahin, ja hän kuoli seuraavana vuonna Egyptissä.

Sillä välin iranilaiset osoittivat mieltään ulkomailla šaahin tuhlailun takia.

San Franciscossa pommi tuhosi Iranin lähetystön, mutta Iranissa mielenilmauksia ei näkynyt, koska šaahi oli pidätyttänyt mahdolliset mellakoijat jo etukäteen ja sulkenut kaikki yliopistot.

Vieraiden lähdettyä äänet vaikenivat Persepoliin telttakylässä. Myös linnunlaulu lakkasi.

Juhlavieraiden kilistäessä samppanjalla ja kalliilla viineillä alueelle tuodut 50 000 varpusta olivat turhaan etsineet jotain juotavaa ja pudonneet lopulta maahan – janoon kuolleina.