Toukokuun 7. päivänä 1697 kello 14 Ruotsin vanhan kuninkaanlinnan Tre Kronorin ullakolla valtaistuinsalin kohdalla syttyi tulipalo.
Kun linnanvouti Georg Stiernhoff yritti kiivetä ullakolle johtavia portaita tutkimaan tilannetta, häntä oli vastassa sankka savu ja valtava kuumuus.
Sitten hän sai huonoja uutisia linnan palopäälliköltä Sven Lindbergiltä: liekit estivät sammuttajia pääsemästä käsiksi sammutuskalustoon.
Kuninkaallinen perhe eli kuningas Kaarle XII, hänen isoäitinsä ja kaksi sisartaan pakenivat hädissään linnan pihalle, ja sinne kannettiin myös juuri kuolleen edellisen kuninkaan Kaarle XI:n arkku.
Linnan ulkopuolelle kerääntyneet alamaiset katselivat järkyttyneitä, miten linnan kuumuudessa särkyneistä ikkunoista heiteltiin ulos huonekaluja, maalauksia, kuvakudoksia ja kirjoja.
Ruotsin vanhan kuninkaanlinnan tunnusmerkki oli jykevä keskustorni.
Tuli levisi ullakoilla nopeasti
Tuli levisi vauhdilla linnan kuparikattoa kannatteleviin rutikuiviin puurakenteisiin, ja noin puolen tunnin kuluttua palon syttymisestä koko linna oli liekeissä. Palo levisi pian myös korkeaan keskustorniin, ja leskikuningattaren viinikellari tuhoutui, kun tornin kahdeksan seremoniallista tykkiä putosivat palon heikentämien välipohjien läpi tornin pohjalle.
Tunnin kuluttua palon syttymisestä linnan kolme vanhinta siipeä olivat tuhoutuneet täysin.
Uudempi pohjoissiipi kesti hieman pitempään, mutta lopulta lieskat nielaisivat senkin.
Tre Kronor oli rakennettu keskiajalla sotilaslinnoitukseksi, ja viiden vuosisadan aikana sitä oli laajennettu komeaksi renessanssilinnaksi, jossa oli muun muassa valtaistuinsali, kirkko, kuninkaallinen kirjasto ja valtakunnanarkisto. Nyt jäljellä oli vain savuavia raunioita.
Lindberg otti vastaan lahjuksia
Tulipalon tuhoisuus johtui pitkälti linnan puutteellisesta sammutusvalmiudesta. Kahden palovartijan, Anders Anderssonin ja Mattis Hanssonin, olisi pitänyt havaita palo ja sammuttaa se.
Andersson oli kuitenkin ollut kaupungilla asioilla, ja palattuaan hän oli mennyt lorvimaan palopäällikön asuntoon. Kun Andersson ja palopäällikön vaimo Ingeborg olivat haistaneet savua ja kiiruhtaneet ullakolle, oli ollut jo liian myöhäistä.
Sven Lindberg ja Mattis Hansson tuomittiin kuolemaan.
Myös Hansson oli poistunut vartiopaikaltaan hieman ennen palon syttymistä ja livahtanut keittiöön etsimään ruokaa, mihin hänellä hänen kertomansa mukaan oli palopäällikkö Lindbergin rouvan lupa.
Ingeborg Lindberg kiisti Hanssonin lausunnon jyrkästi. Palopäällikön ja palovartijoiden kuulusteleminen oli hyvin vaikeaa, sillä he muuttelivat lausuntoaan jatkuvasti eivätkä ”muistaneet” kohtalokkaan päivän tapahtumia.
Tulipalon tutkinnan aikana selvisi, että Lindbergiä oli lahjottu palkkaamaan palovartijoiksi tiettyjä henkilöitä ja että hän oli usein lähettänyt alaisiaan hoitamaan yksityisasioitaan. Lisäksi hän oli pitänyt asunnossaan luvatta kapakkaa ja päästänyt linnan alueelle siksi ulkopuolisia.
Kuninkaallinen tuomioistuin langetti tuomionsa helmikuussa 1698. Lindberg ja Hansson tuomittiin kuolemaan, kun taas Andersson, joka oli todistettavasti ollut kaupungilla Lindbergin käskystä, tuomittiin viiteen kujanjuoksuun.
Tukholman kaupungintalon tornia koristaa Ruotsin valtion ikivanha symboli eli kolme kultakruunua.
Kuolemantuomiot kumottiin
Kuningas Kaarle XII kuitenkin kumosi Lindbergin ja Hanssonin kuolemantuomiot ja määräsi kaksikon sen sijaan seitsemään kujanjuoksuun, minkä jälkeen heitä molempia odotti kuuden vuoden vankeus ja pakkotyö.
Kujanjuoksu oli alun perin armeijan käyttämä ankara rangaistus, mutta joskus sitä sovellettiin myös siviileihin. Käytännössä se tarkoitti sitä, että parisataa miestä asettui vastakkain kahteen riviin ja löi kepeillä tuomittuja, kun nämä juoksivat rivien muodostamaa kujaa pitkin yläruumis paljaana.
Kujanjuoksu päättyi usein tuomitun kuolemaan, ja niin kävi myös palopäällikkö Lindbergille. Hansson ja Andersson sen sijaan selvisivät rangaistuksesta hengissä.
Hanssonia odotti kuitenkin vielä hyvin raskas pakkotyö Marstrandin linnoituksessa Göteborgin lähistöllä. Usein pakkotyöhön tuomitut vangit tekivätkin tieten tahtoen kuolemalla rangaistavan rikoksen välttääkseen hitaan ja tuskallisen kuoleman Marstrandissa.
Tre Kronorin tulipalossa tuhoutui runsaasti tärkeitä historiallisia asiakirjoja.
Ruotsin menneisyys paloi tuhkaksi
Ruotsin valtionarkisto sijaitsi Tre Kronor -linnan itäsiivessä. Kun tulipalo alkoi uhata arkistoa, virkamiehet lamaantuivat ja kieltäytyivät aluksi viemästä asiakirjoja turvaan.
Tämän vuoksi arkiston aarteiden evakuoiminen viivästyi ratkaisevasti.
Tre Kronorin tulipalossa tuhoutui runsaasti Ruotsin keskiaikaiseen historiaan liittyviä asiakirjoja. Se vaikeuttaa suuresti historioitsijoiden työtä, kun he yrittävät etsiä tietoa valtakunnan asioista ennen 1600-lukua.
Palon syy on yhä arvoitus
Tre Kronorin tuhonneen tulipalon syttymissyytä ei vieläkään tiedetä. Syyksi on esitetty niin huonokuntoisia savuhormeja, luvatonta piipunpolttoa ullakolla kuin tuhopolttoakin.
Tuhoisa tulipalo osui yksiin useiden muiden Ruotsin valtakuntaa kohdanneiden onnettomuuksien kanssa.
Kuningas Kaarle XI oli kuollut 41-vuotiaana vain kuukautta ennen tulipaloa, ja katovuosi oli pakottanut tuhansia ihmisiä lähtemään kerjuulle Tukholman kaduille. Tre Kronorin palo saikin monet pelkäämään, että Ruotsin tuho oli lähellä.
Kaikkivaltias Jumala rankaisee aikanaan syyllisiä. Tanskan Tukholman suurlähettiläs, 1697.
Tukholmassa alkoi levitä hysteria, ja ihmiset alkoivat syyttää palon sytyttämisestä vieraiden maiden lähettiläitä. Esimerkiksi Ruotsin perivihollisen Tanskan suurlähettiläs Bolle Luxdorph myönsi pelänneensä kuninkaanlinnan palon jälkeen henkensä puolesta.
Luxdorph ihmetteli palon nopeaa ja rajua leviämistä linnassa sekä sammutustöiden leväperäisyyttä, eikä hän ollut suinkaan ainoa. Tre Kronorin tuhoutumiseen johtaneiden tapahtumien todellista kulkua ole pystytty koskaan selvittämään luotettavasti.
Monet aikalaiset tulkitsivat tuhoisan tulipalon olleen seurausta korkeampien voimien tahdosta. Suurlähettiläs Luxdorph oli ilmeisesti samaa mieltä, sillä hän totesi, että ”kaikkivaltias Jumala kyllä rankaisee aikanaan syyllisiä”.
Tessin nuorempi oli aikanaan Ruotsin vaikutusvaltaisin arkkitehti.
Palo syttyi sopivasti
Hoviarkkitehti Nicodemus Tessin nuorempi esitteli kuninkaalle uuden linnan piirustukset vain kuusi viikkoa Tre Kronorin tulipalon jälkeen.
Uudessa barokkilinnassa oli neljä siipeä ja niiden sisällä neliön muotoinen sisäpiha. Tessin sai kuninkaalta luvan aloittaa linnan rakennustyöt, mutta kolme vuotta myöhemmin syttyi suuri Pohjan sota, eikä uusi kuninkaanlinna enää ollut valtion tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Rakennustyö pitkittyi, ja hallitsija pääsi muuttamaan uuteen linnaan vasta vuonna 1754 eli 26 vuotta Tessinin kuoleman jälkeen.
Jotkut ovat esittäneet, että Tessin nuorempi olisi ollut vastuussa Tre Kronorin palosta vuonna 1697. Tukholmassa tiedettiin yleisesti, että Tessin halusi purkaa vanhan linnan ja rakentaa sen tilalle uuden, mutta aietta vastustettiin kiivaasti.
Oliko tulipalo hoviarkkitehdin keino päästä toteuttamaan suunnitelmansa? Tessinin osuutta tulipaloon ei ole pystytty todistamaan.
