”Kuninkaamme on nyt kruunattu”

Kruunajaisseremonia oli tiistaiaamuna kello kuusi, ja se oli loistavasti järjestetty. Palatsin suuren pihan keskelle oli rakennettu lähes metrin korkuinen koroke.

Sen takana ovat Faisalin tilat hallintorakennuksessa. Me istuimme korokkeen edessä omiin ryhmiimme jaettuna: englantilaiset, arabivirkamiehet, kaupunkilaiset ja paikalliset lähetystöt, yhteensä 1 500 ihmistä.

Kun Faisal ja muut arvovieraat tulivat sisään, nousimme seisomaan. Faisal vaikutti arvokkaalta mutta hermostuneelta, olihan tilanne jännittävä. Hän silmäili eturiviä, ja kun katseemme kohtasivat, tervehdin häntä vähä-eleisesti.

Seuraavaksi luettiin ääneen sir Percyn ilmoitus, jonka mukaan 96 prosenttia kansasta oli äänestänyt Faisalin kuninkuuden puolesta.

Tämän jälkeen kuningas Faisal I puhui kansalleen. Olemme sähköttäneet puheen teille luettavaksi. Se oli erittäin hieno, yksinkertainen ja sydämellinen puhe.

Oli upeaa nähdä koko Irak yhdistyneenä, pohjoisesta etelään. Tämä on historiallinen tapahtuma. Sir Percy ei ole voinut hyvin viime
aikoina, mutta hän on ollut parempi kruunajaispäivästä lähtien.

Olin estänyt kaikki vierailut hänen luokseen viikon ajan, ja nyt järjestin kiireesti tapaamisia lähetystöjen kanssa. Yksi ryhmistä oli erityisen kiinnostava: se koostui raja-alueen kurdijohtajista, jotka olivat päättäneet liittyä Irakin valtioon, kunnes he saavat oman itsenäisen Kurdistanin valtion.

Tavattuaan sir Percyn he tulivat minun luokseni. Kurdit saapuivat viimeisenä ja viipyivät pisimpään. Zakhon pormestari kysyi
mielipidettäni Kurdistanin tulevaisuudesta.

Vastasin, että ne alueet, joilta he tulivat, olivat niin nyt kuin vastaisuudessakin taloudellisesti riippuvaisia Mosulista, perustettiinpa
sitten kuinka monta Kurdistania tahansa. He olivat samaa mieltä mutta sanoivat, että heidän virkamiestensä tulisi olla kurdeja. En nähnyt siinä ongelmaa.

Lisäksi he vaativat, että lasten piti saada koulussa opetusta kurdin kielellä. Siihen totesin, että se olisi hankalaa, sillä ei ollut olemassa yhtä ainuttakaan kurdinkielistä oppi- saati mitään muutakaan kirjaa.

Se sai heidät mietteliäiksi, ja hetken tuumittuaan he sanoivat, että opetus voitaisiin toki aivan hyvin toteuttaa arabiaksi, mutta entä paikallinen autonomia?

”Oletteko puhuneet siitä kuningas Faisalin kanssa?” kysyin. Odotan innolla, mitä tästä seuraa.

Edellisenä päivänä olin viettänyt kaksi tuntia Faisalin seurassa. Näytin hänelle valokuvia pikinikiltämme; samoja kuvia, joista lähetin teillekin yhden.

Minulla oli mukanani myös Times-lehdestä otettu kartta, josta näkyy, miten ranskalaiset ovat jakaneet Syyrian pienempiin alueisiin.

Valokuvista hän piti, mutta karttaa hän siunaili ja parahti: ”Jumalan tähden, eihän noin voi tehdä!”

Kerroin, että tunsin Syyrian paremmin ja rakastin sitä enemmän kuin kukaan ja että minun mielestäni oli vain yksi keino pelastaa maa.
Se on se, että hillitsemme itsemme, emme sano mitään ja hoidamme vain omat asiamme.

Me tekisimme Mesopotamiasta arabialaisen mallivaltion. Jos se onnistuisi, Syyriassa ja Palestiinassa ei olisi yhtään arabia, joka ei haluaisi osaksi sitä valtiota.

Sanoin, että odotin ennen kuolemaani näkeväni Faisalin hallitsevan Persian rajalta Välimerelle. Jos nyt edes nostaisimme sormemme sekaantuaksemme asiaan, se olisi sekä Irakin että Syyrian loppu.

Keskustelimme tunnin a) rajoistamme autiomaassa etelässä ja lännessä ja b) uudesta kansallislipustamme sekä Faisalin henkilökohtaisesta lipusta. Laadimme lipusta oheisen luonnoksen, jossa on kultainen kruunu punaisella kolmiolla.

Punainen on kuninkaan suvun väri, ja se tuo lippuun hänen oman leimansa. Isä kulta, kerro ihmeessä, onko luonnostelemamme lippu
heraldisten sääntöjen mukainen. Voit vaikka sähköttää vastauksen minulle.

Aurinko oli jo laskeutunut, kun lopetimme, ja Faisal hypähti ylös ja sanoi: ”Minun täytyy mennä rukoilemaan.” Hänen lähdettyään Ja’far pyysi minua odottamaan ja ohjasi minut parvekkeelle, josta oli näkymä Tigrikselle.

Hän halusi puhua kanssani uudesta hallituksesta. Se oli upeaa – punainen hehku joen yllä, lämmin ilta ja Ja’farin into. Tämä on kyllä ehdottomasti vaativin työ, mihin olen ryhtynyt.

Nyt on jo hieman viileämpää. Viime viikolla lämpötila nousi yhtenä päivänä vain 40 asteeseen.

Rakastava tyttäresi
Gertrude

Jälkikirjoitus:

Irakista ei tullut mallivaltiota, vaan se irtaantui Britanniasta Faisalin johdolla vuonna 1932. Kurdien toive omasta valtiosta ei toteutunut ja aiheuttaa edelleen kiistoja. Gertrude Bell kuoli äkillisesti 57-vuotiaana vuonna 1926. Hänen epäillään riistäneen oman henkensä.