Valkoinen hääpuku
Valkoinen hääpuku

1800-luvulla morsiuspuvun piti olla kirkkaan värinen, mutta 20-vuotias Viktoria ei piitannut yleisestä mielipiteestä. Kuningattaren valinta oli valkoinen puku, ja se loi perinteen, joka elää vielä tänäkin päivänä. 

Kuninkaallisten oikuista tuli muotia

Britit jäljittelivät kuningatar Viktoriaa ja hänen perhettään 1800-luvulla kaikessa, eikä mikään ollut liian hullua ja naurettavaa matkittavaksi.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Viktoria rikkoi perinteitä

Morsianten hääpuvuissa käytettiin yleensä kirkasvärisiä kankaita, sillä ne olivat kalleimpia. 

Kun Viktoria vuonna 1840 meni naimisiin serkkunsa­ Saksi-Coburg-Gothan prinssi Albertin kanssa, hän asteli altta­rille valkeassa satiinipuvussa, jossa oli viiden metrin pituinen laahus. Sen jälkeen ­yksikään ­muodikas morsian ei enää suostunut pukemaan ylleen muuta kuin ­valkoisen hääpuvun.

Yhdysvaltalainen naistenlehti Godey’s Lady’s Book kirjoitti:

"Valkoinen on sopivin väri kan­kaasta riippumatta. Se symbo­loi puhtautta ja viattomuutta ja ­morsiamen tahratonta sydäntä."

Prinssi Albert nosti silinterihatun muotiin

Lehdet kirjoittivat pikkulasten ­itkeneen ja naisten pyörtyneen, kun ­Lontoossa oli nähty ensim­mäinen silkkipytty vuonna 1797. 

Yksi­kään todellinen herrasmies ei alentunut käyttämään moista keikarien asustetta – kunnes prinssi Albert hankki sellaisen vuonna 1850. Sen jälkeen silinterihattu komeili pian jokaisen itseään kunnioittavan herran päässä.

Joulunvietto saksalaistui

Joulukuuset olivat Britanniassa harvinaisia ennen prinssi Albertin tuloa maahan. Joulukuuset alkoivat kuitenkin yleistyä britti­kodeissa, kun ­lehdissä oli jul­kaistu piirroksia kuninkaallisesta perheestä ­joulupuun ympärillä.

Prinssi Albert tuotti Saksasta joulukuusen Windsorin linnaan.

© Bridgeman

Kloroformi lievitti synnytystuskia

Brittilääkärit eivät hyväksyneet kloroformin käyttöä synnytyskipujen lievittämiseen vaan pitivät sitä myönnytyksenä naisten heikkoudelle. Kuningatar Viktoria oli kuitenkin toista mieltä. Hän tur­vautui kloroformiin synnyttäessään kahdek­satta lastaan vuonna 1853, ja ­tuhannet naiset seurasivat hänen esimerkkiään. Lääkärikunta joutui antamaan periksi, ja kloroformia alettiin käyttää anestesiaan yleisemminkin.

Kaikki halusivat nähdä karun Skotlannin

Skotlannin ylämaan rauha oli mennyttä, kun kuningatar kävi siellä vierailulla. Pian kaikki halusivat tutustua ylämaan karuun luontoon.

Pitlochryn kylä Skotlannissa sai ­hienoja vieraita vuonna 1842, kun kuningatar Viktoria ja prinssi Albert asuivat Skotlannin-matkallaan läheisessä Blair Castlessa ja vierailivat myös Pitlochryssä. Kuningatar ihastui seutuun ja kirjoitti päiväkirjaansa:

"Kaikki täällä henkii rauhaa ja vapautta ja auttaa unohtamaan ulkomaailman hälyn." Myös prinssi Albert ­mieltyi "lumottuun" Pitlochryyn, joka muistutti hänen kotiseutuaan Thürin­geniä Saksassa.

Kuninkaallinen vierailu synnytti englantilaisten matkailijoiden vyöryn, sillä kaikki halusivat ­nähdä hallitsija­parin rakastaman Skotlannin. 

Pitloch­ryyn nousi hotelleja, ja vuonna 1863 sinne rakennettiin myös juna-asema. Matkailijatulva vain kasvoi, kun kuningattaren henkilääkärikin suositteli ylämaan terveellistä ilmaa.

Viktoria ratsasti mielellään Balmoralin linnan lähimaastossa.

© Bridgeman

Prinssi toi tatuoinnit Japanista Britanniaan

Tatuointeja oli vain merimiehillä, kunnes kuningatar Viktorian 16-vuotias lapsenlapsi prinssi George otti tatuoinnin Japanissa vuonna 1881. Pian New York Times kirjoitti: 

"Englannissa pidetään aivan tavanomaisena, että nuori nainen ottaa tatuoinnin jalkaansa."

Kuningatar laati uudet säännöt suremiselle

Kun prinssi Albert kuoli vuonna 1861, Viktoria teki suremisesta julkista eikä edes yrittänyt salata suruaan. Hän pukeutui mustiin lähes 40 vuotta ja rakennutti edesmenneelle puolisolleen yhä uusia muistomerkkejä.

Kuningatar Viktoria hautasi prinssi Albertin ­ruumiin Windsorin linnan mailla olevaan keskeneräiseen mausoleumiin ja teetti tälle sarkofagin ­suurimmasta Britanniasta koskaan louhitusta graniittiloh­ka­reesta. Sarkofagi oli niin suuri, että siinä oli tilaa myös Viktorian ruumiille.

Mausoleumi valmistui vuonna 1871, ja samana vuonna Lontoossa vihittiin käyttöön Royal Albert Hall -konserttisali, jonka viereen pystytettiin Albert Memorial -muistomerkki.

Kuningattaren surusta kasvoi vähitellen koko maan laajuinen kuoleman ­kultti. Varakkaat alamaiset alkoivat ­pystyttää omaisilleen suuria ja kalliita hautamuistomerkkejä.

Lontoon hautaus­maat kävivät kuitenkin niille pian liian ahtaiksi, ja kaupungin ulkopuolelle ­perustettiin jättimäinen hautausmaa, oikea kuolleiden kaupunki.

Siellä oli ­muun muassa kaksi rautatieasemaa ja sinne kulki Lontoosta junia ympäri vuorokauden. Päivisin junat kuljettivat surevia omaisia ja öisin ruumiita.

Surun piti näkyä

Viktoria käytti koko loppuelämänsä mustaa surupukua. Tavallisten brittien ei kuitenkaan tarvinnut kulkea mustissa yhtä kauan, mutta useimmat nou­dat­tivat tiettyä suruaikaa, jolloin he eivät käyneet vieraisilla eivätkä ottaneet ­vastaan vieraita.

Jonkin ajan kuluttua surevat omaiset saattoivat alkaa ­näyttäytyä julkisesti mutta ainoastaan varta vasten kyseistä suruaikaa varten ­teetetyssä surupuvussa.

Opaskirjat nimeltä The Queen ja Cassell’s neuvoivat brittejä suremaan oikein.  

© Ullstein Bild

Nilkutus oli yläluokan hullutus

1860-luvun lopulla monet britti­naiset alkoivat kärsiä salaperäisestä vaivasta, joka sai heidät nilkuttamaan. Syyksi osoittautui kuningatar Viktorian miniä, ­Tans­kan prinsessa Alexandra, jonka tapoja ja pukeutumista hienot naiset kilvan jäljittelivät.

Alexandran ontuminen johtui sairaudesta, mutta pian naiset eri puolilla Britanniaa nilkuttivat esi­kuvansa tavoin. Oikea nilkutus­tyyli saavutettiin muun muassa kengillä, joiden korot olivat erikorkuiset.

Spiritismistä tuli suosittu seuraleikki

Vuodesta 1861 alkaen kuningatar Viktoria oli yhteydessä kuolleeseen puolisoonsa yhdeksän kertaa. Meediona toimi 13-vuotias Robert James Lees, jonka väitettiin saa­vut­tavan transsissa yhteyden prinssi Albertiin. Kuningatar ei koskaan epäillyt yhteyden aitoutta.

Hovissa ei avoimesti puhuttu kuningattaren spiritistisistä istunnoista, mutta huhut levisivät ja spiritismistä tuli suosittu seuraleikki. Osanottajat kuuntelivat jännittyneinä, kuinka mee­diot välittivät viestejä tuonpuoleisesta, tai seurasivat, miten ouija-lauta kirjoitti vainajien viestejä paperille.

Lontoossa oli lopulta niin paljon ammattimaisia meedioita, että he perustivat oman yhdistyksen.

Kuvauksellinen kuningatar

Viktoria ihastui valokuvien mahdollisuuksiin jo nuoruudessaan, kun valokuvaus oli vielä melko uusi keksintö. Varhaisimmat kuningattaren kuvat olivat yksityisiä, mutta vuonna 1860 hänestä otettiin ­ensimmäinen virallinen muotokuva.

Kuningattaren mustavalkoisesta valokuvasta tuli vuoden ehdoton myynti­menestys, ja niitä myytiin jo ensim­­mäisen viikon aikana peräti 60  000 kappaletta.

Albertin kuoltua vuonna 1861 Viktoria vetäytyi julkisuudesta mutta otatti silti itsestään säännöllisesti uuden muoto­kuvan – aina mustiin pukeutuneena.

Lue lisää

Thomas E. Hill: Essential Handbook of Victorian Etiquette, Bluewood, 1994. Helen Rappaport: Magnificent Obsession, Windmill Books, 2012.

Ehkä sinua kiinnostaa...