Kokki paljasti keisarin ihmissyönnin
Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungissa Banguissa sijaitseva oikeussali, Palais de Justice, oli tupaten täynnä. Yli kolmesataa toimittajaa, valokuvaajaa ja uteliasta kansalaista oli tullut seuraamaan oikeudenkäyntiä maan entistä johtajaa, keisariksikin julistautunutta Jean-Bédel Bokassaa vastaan.
Asuttuaan seitsemän vuotta maanpaossa Pariisissa Bokassa oli vastikään matkustanut Keski-Afrikan tasavaltaan toivoen voivansa palata valtaan. Hänen odottamansa voitonkulkueen sijasta edessä oli kuitenkin pidätys, ja 26. marraskuuta 1986 alkoi oikeudenkäynti häntä vastaan. 65-vuotias Bokassa joutuisi lopultakin vastuuseen toimistaan maan yksinvaltaisena diktaattorina.
Valtionsyyttäjä Gabriel-Faustin M’Boudou kertoi 30 minuuttia kestäneessä avauspuheenvuorossaan, että Bokassaa syytettiin muun muassa lasten murhista, myrkytyksistä, talousrikoksista ja kidutuksesta. Hän päätti puheenvuoronsa luonnehtimalla Bokassaa sadistiseksi, itsekeskeiseksi ja seksiriippuvaiseksi.
Kuukausia kestäneen oikeudenkäynnin aikana iso liuta Bokassan entisiä työntekijöitä kävi todistajanaitiossa kertomassa lukemattomista rikoksista, joita entinen johtaja oli kansaansa vastaan tehnyt.
Kukaan ei silti ollut odottanut kuulevansa mitään niin hirvittävää kuin mitä Bokassan entinen pääkokki Philippe Linguissa kertoi todistajanlausunnossaan 3. maaliskuuta 1987.
”Kerran kun olin valmistanut ruokaa hänen lapsilleen, Bokassa vei minut keittiöönsä ja avasi pakastimen. Kauhistuksekseni näin, että siellä oli ihminen. Bokassa antoi minulle partaveitsen ja pyysi avaamaan ruumiin vatsan ja täyttämään sen riisillä”, Linguissa kertoi ihmisten kuunnellessa kauhuissaan.
Bokassa ponkaisi pystyyn ja tuijotti vihaisena todistajaa.
”En ole koskaan syönyt enkä aio koskaan syödä ihmistä”, hän huusi. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt uskovan Bokassan syyttömyyteen. Ennen niin mahtava, ylellisiin viittoihin ja jalokivistä raskaisiin kruunuihin pukeutunut keisari oli nyt lyöty mies.
Silpomisia ja mielivaltaa
21 vuotta aiemmin Bokassa oli ollut voimainsa tunnossa. Tuolloin hän oli Keski-Afrikan tasavallan pienen armeijan komentajana tehnyt lähes verettömän sotilasvallankaappauksen ja syrjäyttänyt maan epäsuositun presidentin David Dackon.
Aamulla 1. tammikuuta 1966 Keski-Afrikan tasavallan kansalaiset saivat kuulla vallanvaihdosta radiosta:
”Oikeudenmukaisuuden aika on koittanut. Porvaristo on kumottu, ja uusi tasa-arvon aika on alkanut.”
Pian kävi kuitenkin ilmi, että Bokassa toi maahan kaikkea muuta kuin tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.
Bokassa ihaili Ranskan keisaria Napoleon Bonapartea ja alkoi tämän innoittamana rakentaa itsestään lähes jumalallista julkisuuskuvaa.
Vallanhimoinen ja turhamainen Bokassa myönsi jatkuvasti itselleen uusia titteleitä, kuten ”tasavallan elinikäinen presidentti” ja ”tasavallan marsalkka”, ja koristeli univormunsa takin rintamuksen sotilaallisesta menestyksestä kertovilla mitaleilla.
Hänen kuviaan ilmestyi mainostauluihin, kaupunginmuureihin, T-paitoihin ja koulukirjojen kansiin. Bokassa itse kirjoitti: ”Minä olen kaikkialla enkä missään. En näe mitään ja kuitenkin näen kaiken. En kuuntele ketään, mutta minä kuulen kaiken. Sitä on olla maan päämies.”
Bokassa näki itsensä kansakunnan suurena isänä ja vaati, että ministerit puhuttelivat häntä nimityksellä ”Papa Bok”. Missä vain hän kulkikin, hänellä oli aina mukanaan rakas norsunluukeppinsä, josta hän käytti nimitystä canne de justice eli oikeuden keppi.
Kansakunnan toivot saivat pian huomata, että maan isä oli myös valmis käyttämään keppiään ankarasti, jos joku rohkeni nousta häntä vastaan.
Vuonna 1972 Bokassa otti käyttöön rangaistuksen, joka sai koko kansainvälisen yhteisön kavahtamaan.
Kolme miestä, jotka olivat varastaneet autonrenkaita maan hallintopalatsin edestä, oli heitetty pahamaineiseen Ngaragban vankilaan, ja siellä heidän korvansa nyt silvottiin irti veitsillä ja saksilla.
Papa Bok oli niin tyytyväinen uuteen rangaistukseen, että hän teki siitä pian lakisääteisen. Hän määräsi vartijat teroittamaan veitsensä ja leikkaamaan korvat kaikilta vankilassa viruvilta 46 varkaalta.
YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim tuomitsi ankarasti Bokassan julmat toimet rikollisia vastaan. Tämä vastasi nimittelemällä Waldheimia parittajaksi, kolonialistiksi ja imperialistiksi. Bokassa itse keksi kaiken aikaa yhä mielivaltaisempia sääntöjä kansalaisilleen.
Esimerkiksi kaikkien 18–55-vuotiaiden oli osoitettava, että heillä oli työpaikka, sillä muuten heitä odotti vankila. Vankilatuomio seurasi myös kadulla kerjäämisestä tai rumpujen soittamisesta arkipäivänä.
Bokassa ammutti poliittisia vastustajiaan vailla sen suurempaa syytä ja nimitti omia sukulaisiaan ministereiksi, pormestareiksi ja maan suurimpien yritysten johtoon.
1970-luvun puoliväliin mennessä nuoren afrikkalaisvaltion unelma demokratiasta oli muuttunut painajaiseksi. Alkuun oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa luvannut Bokassa oli paljastunut itsekeskeiseksi ja väkivaltaiseksi ja hallitsi nyt maata mielivaltaisena despoottina.
Bokassasta alkoi liikkua taikauskoisia huhuja. Häntä pidettiin noitana, joka saattoi olla useassa paikassa yhtä aikaa ja lukea ihmisten ajatuksia.
Jotkut uskoivat myös, että luodit eivät pystyneet häneen vaan kääntyivät ilmassa ja osuivatkin ampujaan itseensä.
Bokassa halusi Afrikan Napoleoniksi
Vuonna 1977 Bokassan suuruudenhulluus nousi aivan uudelle tasolle. Vaikka Keski-Afrikan tasavalta oli vararikon partaalla ja 66 prosenttia väestöstä eli alle dollarilla päivässä, Bokassa päätti muuttaa maansa yksinvaltaisen hallitsijan johtamaksi keisarikunnaksi kalliissa ja mahtipontisessa seremoniassa.
Bokassa otti 22 miljoonaa dollaria maksaneisiin kruunajaisiinsa mallia Napoleonilta.
Ranskalaisen esikuvansa mukaan hänkin teki näyttävän sisääntulon astuessaan helmin koristellussa ylellisessä toogassa Banguin stadionille aamupäivällä 4. joulukuuta 1977.
Hänellä oli päässään antiikin Rooman mahtavista keisareista muistuttava laakeriseppele, ja rintapieleensä hän oli kiinnittänyt kaksi suosikkimitaliaan.
Hän istuutui suurelle valtaistuimelle, jonka selkänojan muodosti valtava siipensä levittävä kultainen kotka, ja katseli ylväänä seremoniaa todistamassa olevaa noin neljäntuhannen hengen väkijoukkoa.
Salamavalojen räiskyessä Napoleonin armeijan asuun pukeutuneet sotilaat ojensivat Bokassalle hänen uudet keisarillisen vallan merkkinsä. Niihin kuuluivat muun muassa kaksi metriä korkea eebenpuinen hallitsijansauva ja ylenpalttisesti koristeltu kruunu, joka saisi kenet tahansa hallitsijan haukkomaan henkeään. Kunnialaukaukset pamahtivat, ja yleisö osoitti suosiotaan uudelle keisarille.
Muut maailman johtajat suhtautuivat välttelevästi koko tapahtumaan, ja kansainvälinen media kohotteli tuomitsevasti kulmiaan Bokassan suurelliselle näytelmälle. Varsinkin läntisten lehtien toimittajat käyttivät mielellään vertausta keisariin, jolla ei todellisuudessa ollut vaatteita.
Bokassa reagoi tavanomaiseen tapaansa kurittamalla vastustajiaan, ja monet kriittiset ulkomaiset toimittajat joutuivat vankilaan ja Bokassan keisarillisen kaartin käsittelyyn.
Kiihtyvä inflaatio ja valtionkassan hupeneminen herättivät kansalaisissa raivoa ja epätoivoa. 15. tammikuuta 1979 kolmisen tuhatta opiskelijaa marssi Banguin kaduilla ilmaistakseen tyytymättömyytensä Bokassaan ja maan läpeensä katastrofaaliseen taloustilanteeseen.
Armeija nujersi mielenilmauksen raa’asti, ja satoja mielenosoittajia kuoli. Seuraavina kuukausina virisi uusia levottomuuksia, ja Bokassan vastaus häntä ja hänen hallintoaan vastustaville oli jälleen vankila, kidutus ja kuolema.
Keisarin kovakouraiset menetelmät herättivät suurta suuttumusta, eikä edes Keski-Afrikan entinen siirtomaaisäntä Ranska, joka oli aiemmin useasti tukenut Bokassaa, voinut enää sulkea silmiään hänen toimiltaan.
Niinpä Bokassan ollessa vierailulla Libyassa ystävänsä Muammar Gaddafin luona 20. syyskuuta 1979 Ranska lähetti joukkoja Keski-Afrikan tasavaltaan ja auttoi entisen presidentin David Dackon takaisin valtaan.
Bokassa, joka oli itse anastanut vallan Dackolta 13 vuotta aiemmin, oli nyt vuorostaan syrjäytetty. Hän pakeni Norsunluurannikon kautta Ranskaan.
Kansa juhli keisarin kaatumista pääkaupungin Banguin kaduilla ja tuhosi kaikki Bokassaa esittävät kuvat ja patsaat.
Kun Bokassa syöstiin vallasta, kansalaiset valtasivat hänen keisarilliset vaununsa.
Kun presidentti Dackon joukot tutkivat prameaa keisarinpalatsia, he löysivät järkytyksekseen yhdestä palatsin pakastimista erään matematiikanopettajan sekä erään kadonneen opiskelijamielenosoittajan ruumiit. Viidessä päivässä Bokassa oli muuttunut maan yksinvaltaisesta keisarista maanpakoon ajetuksi ihmishirviöksi.
Bokassa uskoi kuitenkin tilanteen olevan vain väliaikainen. Seitsemän vuotta myöhemmin, 23. lokakuuta 1986, hän nousi Pariisissa lentokoneeseen, jonka määränpäänä oli Keski-Afrikan tasavalta.
Hän oli vakuuttunut siitä, että kansa ottaisi hänet avosylin vastaan. Niinpä hän yllättyikin pahanpäiväisesti, kun hänet pantiin käsirautoihin jo Banguin lentokentällä.
”En ole pyhimys. Olen aivan tavallinen mies, ja haluan vain elää rauhassa yhdessä perheeni kanssa ja puhdistaa nimeni näistä hirvittävistä syytöksistä”, Bokassa sanoi puolustuspuheenvuorossaan oikeudessa.
Oikeuskäsittely kesti viisi kuukautta. Se päättyi 22. toukokuuta 1987, ja tuomio julistettiin 12. kesäkuuta. Entisen keisarin Jean-Bédel Bokassan toiveet paluusta valtaan särkyivät lopullisesti. Hänen kannibalistisia taipumuksiaan ei tutkittu tarkemmin eikä niistä annettu tuomiota, mutta hänet todettiin syylliseksi murhiin, talousrikoksiin ja kidutukseen, ja hänet tuomittiin kuolemaan.
Keski-Afrikan johtoon noussut André Kolingba muutti Bokassan tuomion elinkautiseksi vuonna 1989, ja myöhemmin samana vuonna hänet vapautettiin vankilasta.
Rehabilitoitiin kuoleman jälkeen
Bokassa vietti viimeiset elinvuotensa yksin kotiarestissa, kuten hänen ihailemansa Napoleonkin. Hän asui yhdessä vahoista huviloistaan Banguissa, missä hän kuoli 75-vuotiaana sydänkohtaukseen 3. marraskuuta 1996.
Keski-Afrikan hullu keisari nousi kuitenkin vielä kerran otsikoihin 14 vuotta kuolemansa jälkeen eli vuonna 2010. Tuolloin Bokassan entinen upseeri, Keski-Afrikan presidentiksi noussut François Bozizé rehabilitoi Bokassan maan itsenäisyyden 50-vuotisjuhlan kunniaksi sanoen:
”[Bokassa] oli kansakunnan poika, jota kaikki pitivät suurena rakentajana. Hän antoi ihmiskunnalle niin paljon.”